Kuvat: Sanni Siira
Voyeur tutkimusraportti, osa 2/4, lue osa 1 tästä.
Matildan Aaltonen teoksesta Voyeur
Työroolini Voyeur-projektissa olivat koreografi ja esiintyjä. Koreografisessa työstä vastuullani oli erityisesti esiintyjäntyö yhdessä muiden esiintyjien kanssa. Työskentelimme pääasiassa neljän eri temaattisen aihion ympärillä, joita olivat katse, esitystilanne, suostumus ja toimijuus.
Voyeurissa katse oli vuorovaikutteinen tilanne, jossa avautui mahdollisuus toisen yksilön kohtaamiseen. Harjoitustilanteessa kysyimme monesti toisiltamme, miltä katsominen ja katsottavana oleminen tuntuu. Katseeseen liittyvien tunteiden ja tuntemusten kunnioittaminen tuntui sekä tärkeältä että kiinnostavalta ja siitä avautui laaja kirjo erilaisia ilon, lempeyden, jännityksen ja häpeän tuntemuksia. Mietin monesti, miten voisin katsoa toista ilman ennakko-olettamia ja kategorioita, voisinko nähdä toisen ihan vaan yksilöllisenä ratkaisemattomana itsenään. Katsotuksi tuleminen paljastaa myös jotain olennaista suhtautumisestani omaan ruumiillisuuteeni.
Halusimme tuoda esityksellämme esiin katseen kaksisuuntaisuuden eli tilanteet, joissa katse palautetaan myös takaisin päin: ”Minä katson sinua katsomassa minua katsomassa sinua katsomassa…” Tällä tavoin katsomisen tapahtumasta voi syntyä paikka intersubjektiiviselle kommunikaatiolle. Kaksisuuntaisen katseen rakentama yhdessäolo mahdollisti kokemukseni mukaan empatian toista kohtaan, vaikka en toista juuri tuntenutkaan. Se myös purki yksisuuntaista sekä mahdollisesti välineellistävää katsomisen perinnettä ja ehdotti jaettua läsnäoloa.
Voisi ajatella, että esittävän taiteen lähtökohta on tilanne, jossa yleisö tulee esitykseen katsomaan teosta ja sen esiintyjiä. Voyeurissa leikittelimme tällä lähtökohdalla ja käänsimme sitä välillä myös toisinpäin, katsojista tulikin katsottavia. Johdattelimme yleisön jäsenet tutkimaan ja reflektoimaan omaa katsojuuttaan, katsomisen tapoja sekä katseeseen ja nähdyksi tulemiseen liittyviä tuntemuksia. Joillekin yleisön jäsenille teos mahdollisti myös syventymisen hetkittäisiin kahdenkeskisiin hetkiin esiintyjän kanssa.
Harjoitusprosessin aikana kehitimme käytänteitä, joilla esiintyjien kesken neuvoteltiin suostumuksesta, jotta jokainen esiintyjä saattoi ylläpitää tarvitsemiaan rajoja, ilmasta niitä toisille, ja toisaalta myös tutkia esityksen ehdottamaa läheisyyttä ja paljautta itseään kiinnostavalla tavalla. Meitä kiinnosti tuoda esityksessä esiin tämä ruumiin kielellä käyty neuvottelu, kun henkilö kysyy sanatta toiselta lupaa tulla lähelle ja katsoa.
Esityksen toisessa osassa esiintyjät avautuvat liikkeellä valoa kohti ja riisuvat vaatteita pois, paljastaen enemmän tai vähemmän alastomat kehonsa valolle ja katseille. Tätä osaa tehdessä tutkimuskysymys oli, millä tavoin esiintyjä voi säilyttää kehollisen toimijuutensa ja objektivoivan asenteen sijaan suunnata huomionsa ruumiin tuntemuksiin, mukavuuteen ja läsnäoloon. Tämä kysymys mielessä oli kiinnostavaa tutkailla erilaisten ruumiintekniikoiden tai kuvastojen meihin istuttamia asentoja sekä liikemalleja ja ehkä kiepauttaa ne joksikin ennalta määrittelemättömäksi tai oudoksi. Huomiota kuljetettiin kokonaisvaltaisesti koko ruumiissa. Mielestäni se on yksi strategia purkaa kehon tiettyjä muotoja ja kohtia korostavaa kuvastoa.
Monesti esiintyessäni jätin analysoivan mielen sivuun ja antauduin ihmettelemään intiimin rajoja ylittävää, hivenen outoa tilannetta, jossa yhdessä olimme.
Halu tutkia yleisön katsekokemusta muotoutui alkujaan tarpeesta luoda teokseen osallisuutta ja perinteisen katsojaposition rikkovia käytänteitä. Sen temaattiset mahdollisuudet avautuivat prosessin aikana. Voyeur ehdotti, että saa katsoa: on lupa katsoa, jopa läheltä, ja myös alastonta ihmistä. Kuitenkin katsomisen tilanteessa tulee tiedostaa oma positionsa ja kunnioittaa toisen oikeutta toimijuuteen ja mukavuuteen. Nimestään huolimatta teos ei ehdottanut yleisölleen, että he olisivat yksioikoisesti voyeuristeja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan yleisön jäsenet saivat tutkittavakseen ja koettavakseen katsomisen suhteiden ja merkitysten koko kirjon.
Maria Säkö kirjoitti 10.2.2020 Helsingin Sanomien kulttuuripalstalla esityksestämme: ”Vouyeur onnistuu tutkiskelullaan pehmentämään katsettamme paitsi muihin ihmisiin, myös siihen, mikä ihmistä ympäröi. Vastavoimaa esineellistämiselle, ehdottomasti.” Voyeur käsitteli pääasiassa ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta käsiohjelmassa ehdotimme, että samoja tutkimuskysymyksiä voisi kysyä myös suhteessa muuhun elävään ympärillämme. Entä jos vastavuoroinen empaattinen yhdessäolo ei jäisikään vain meidän ihmisten väliseksi, vaan saisi muodostua yhteisöllisyyden ja huolenpidon voimaksi lajista riippumatta? Vastavoima välineellistämiselle, todellakin!
Työryhmä
- Koreografia, konsepti, ohjaus: Matilda Aaltonen & Joel Teixeira Neves
- Valosuunnittelija: Mia Jalerva
- Äänisuunnittelija: Mitja Nylund
- Pukusuunnittelija: Justus Kantakoski
- Skenografi: Joel Teixeira Neves
- Lavastuksen toteutus: Joel Teixeira Neves ja Tomi Sopanen
- Tuottaja: Titta Halinen
- Valokuvaaja: Sanni Siira
- Visuaalinen ilme: Samuli Laine
- Esiintyjät: Matilda Aaltonen, Taru Aho, Wilhelm Blomberg, Kira Heimonen, Susanna Kinnunen, Viki Kontopoulou, Vilma Lehtovaara, Janna Loukas, Teo Mattila, Marlon Moilanen, Maija Mustonen, Paula Nousiainen ja Ronja Syvälahti.
- Tuotanto: Todellisuuden Tutkimuskeskus
Esitykset: Zodiak – uuden tanssi keskuksessa osana Sivuaskel-festivaalia 7.-8.2.2020 (neljä esitystä) ja teatteritalo Universumissa 13. -16.2.2020 (kuusi esitystä). Katsojia yhteensä 489.