SOHVA – Keskusteluja utopioista

Pilvi Porkola & Salla Salin (FI)

FI

EN

Sohvalla voi istua tai lojua, syödä kakkua tai ihmetellä, mutta ennen kaikkea keskustella. Sohva ilmestyy eri puolille Helsinkiä. Tule kuuntelemaan tai keskustelemaan siitä, miten haluaisit muuttaa maailmaa.

You can sit or lie on the couch, eat cake or wonder, but above all, talk. The sofa appears in different parts of Helsinki. Come listen or discuss how you would like to change the world.

SOHVA – Keskusteluja utopioista tuo ajankohtaiset ja poliittiset keskustelut osaksi kaupungin vilinää. Sarjassa kuullaan eri alojen ihmisten ajatuksia yhteiskunnallisesta muutoksesta ja utopioista. Samalla esityksellinen keskustelu kutsuu myös ohikulkijoita istumaan sohvalle ja pohtimaan millaista tulevaisuutta haluamme rakentaa.

SOFA – Conversations on Utopias brings current and political discussions into the hustle and bustle of the city. In the series, one can hear what artists, activists and academics think on social change and utopias. At the same time, the performance discussion invites everyone to sit down on the sofa and  contemplate what kind of future we want to build.

Sohva – keskusteluja utopioista on osa Pilvi Porkolan taiteellista tutkimusta Taideyliopiston Tutkimusinstituutissa. Tutkimuksessaan Performanssin pedagogiikkaa – taiteen opettamisen poliittisuudesta Porkola tarkastelee mm. taiteen opettamisen poliittisuutta ja julkisia interventioita taiteilijapedagogiikan työkaluina. LUE LISÄÄ!

Sofa – Conversation on utopias is part of Pilvi Porkola’s artistic research in The Research Institute at Uniarts, Helsinki. In her study Performance Pedagogy – Politics of Art Pedagogy Porkola explores poltical aspects of art teaching and public interventions as artist pedagogical tools. READ MORE!


ESITYKSET:

22.5. Kansalaistori

H. Ouramo // Iiris Laisi

24.5. Esplanadi

Sofia de Vocht // Liila Jokelin

25.5. Maunulan aukio

Alina Viranto // Teppo Eskelinen

26.5.  Keskuspuisto

Eero Yli-Vakkuri // Ronja Louhivuori

PERFORMANCES:

Wed 22.5. Kansalaistori

H. Ouramo // Iiris Laisi

Fri 24.5. Esplanadi

Sofia de Vocht // Liila Jokelin

Sat 25.5. Maunulan aukio

Alina Viranto // Teppo Eskelinen

Sun 26.5. Keskuspuisto

Eero Yli-Vakkuri // Ronja Louhivuori


Lue Pilvi Porkolan artikkeli TEATTERI&TANSSI+SIRKUS – lehdestä!

Kaksi henkilö istuvat turkoosilla sohvalla Esplanadin puistossa. Vasemmalla puolella istuvalla henkilöllä on vaaleat hiukset ja puhuu vieressä istuvalle henkilölle, hänet kätensä ovat nostetut rinnan korkeudelle. Oikealla puolella istuvalla henkilöllä on musta paita ja värikkäät housut, hän pitää käsiään sylissä ristissä. Henkilöllä on ruskeat hiukset, jotka ovat puoliksi kiinni. Turkoosin sohvan edessä oikealla puolella on kengät, vesipullo ja laukku. Puiston takana näkyy henkilö istumassa nurmikolla sekä sähköpotkulautoja ja autoja.
Kuva: Pilvi Porkola ja Liila Jokelin, Kuva Rosaliina Elgland

”Mitä on taiteen poliittinen mielikuvitus, H Ouramo?”

Kun ajattelen istumista ja keskustelua julkisessa tilassa, ajattelen kokoontumisen historioita ja sitä, että yhteentuleminen on radikaalia, poliittista ja antaa mahdollisuudet muuttaa jotain itsessä tai ympäröivässä todellisuudessa. Kun ajattelen, että istuisin sohvalle keskustelemaan utopioista mietin sohvan historiaa ja kaikkia niitä sohvia, joilla on rakennettu yhteisöjen hoivan, levon ja turvan paikkoja. Ajattelen ihmisiä, jotka pakkaavat huonekalunsa mukaan paetessaan kansanmurhaa tai väkivaltaa. Ajattelen sitä, miltä tuntuu nukkua kun muut ovat valveilla. Tuntuu tärkeältä aina tiedostaa, että minun sohvalla istumiseni on mahdollistunut sillä, että muut ovat pitäneet kiinni näistä paikoista, yhteisöistä ja yhteentulemisesta.

H Ouramo on taiteilija ja Taidekoulu Maan rehtori. H työskentelee usein fasilitoimisen ja opettamisen parissa, ja juuri nyt hänelle on keskeistä taidekoulutuksen ja taiteen merkityksen puolesta puhuminen, sekä uudet tavat organisoitua ja oppia toisilta. H:n töissä keskeistä on trans kehon tieto, uusien merkitysten ja toisenlaisten kertomusten luominen. 

”Miten maailmaa muutetaan, Iiris Laisi?”

Ihanaa päästä keskustelemaan Pilvin kanssa menneistä, meneillään olevista ja tulevistakin vastarinnan teoista. Valtarakenteita ei muuteta myhäilemällä tai konfliktinpelossa, vaan kollektiivisella toiminnalla. Kuulin, että Pilvi on vanha valtaaja – ja tämä kiinnostaa itseäni tällä hetkellä paljon. Tuntuu, että ajatuksemme kohtaavat taiteen ja toiminnan saralla.

Iiris Laisi on aktivisti, tanssija, esiintyjä ja kirjoittaja. Hän toimii esitystaiteen konteksteissa, mutta eniten kansalaisliikkeissä kuten Debt for Climate ja Students for Palestine. Iiris valmistui tanssitaiteen kandidaatiksi Teatterikorkeakoulusta keväällä 2023. Lavalle Iiris kirjoittaa runoutta toiminnasta, politiikasta, kaipuusta maahan ja muihin ihmisiin, ilosta. 

”Miten tulevaisuuden kaupunkia kuvitellaan, Sofia de Vocht?”

Kaupunkisuunnittelu sijoittuu aina kauas tulevaisuuteen. Millaisia tulevaisuuksia voimme kuvitella?

Sofia de Vocht on helsinkiläinen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija, joka on erikoistunut ekologiseen kaupunkisuunnitteluun. Tällä hetkellä de Vocht työskentelee Helsingin kaupungin asemakaavapalvelussa. Sivutoiminen oma toimisto, Virkkala de Vocht arkkitehdit, toimii ajatushautomona erityisesti tulevaisuuden kaupunkeihin liittyvässä ajatustyössä.

Vuonna 2022-2023 arkkitehtuurimuseon Expo 2100 -näyttelyssä etsittiin myönteisiä näkymiä tulevaisuuden asumiseen ja kaupunkeihin. Virkkala de Vocht arkkitehdit tuotti näyttelyyn videon, jossa käsiteltiin tulevaisuuden yhteisöjä ja sitä, miten yhteisöjen tarpeet voisivat toteutua tulevaisuuden kaduilla, kortteleissa ja kodeissa.

”Mistä puhumme kun puhumme taiteesta, Liila Jokelin?”

On ihanaa päästä istumaan Pilvin sohvalle. Aihe on tärkeä ja minua ilahduttaa päästä keskustelemaan siitä loistavassa seurassa. Taiteessa näkee melko usein dystopioita, mutta harvemmin utopioita. Ehkä tarvitsisimme enemmän utopioita taiteeseen. Haluan silti suhtautua utopioihin tietyllä varauksella. Osa ihanteista toteutuu käytännössä, toiset eivät ikinä – nimittäin ihmisyys ja todellisuus on aina epätäydellistä. Suhteeni utopioihin on siis paradoksaalinen. Uskon että utopiat ovat tärkeitä kiintopisteitä kohti parempia arvoja, mutta samalla ajattelen, ettei toteutumattomista ihanteista saa tulla myöskään fanaattista ja tukahduttavaa täydellisyyden tavoittelua.

Liila Jokelin on näytelmäkirjailija, ohjaaja ja muusikko. Hän on ohjannut ja kirjoittanut näytelmiä mm. Tampereen Työväen Teatteriin, Teatteri Takomoon ja Vaasan Kaupunginteatteriin. Jokelinin erityinen kiinnostuksen kohde on tabuaiheiden käsitteleminen komedian keinoin. Teatteritöidensä lisäksi Jokelin on julkaissut kaksi albumia ja romaanin.

Kuva: Tommi Mattila

”Miten utopiat mahdollistavat vastarintaa, Alina Viranto?”

Utopiat tarjoavat Virannolle pakopaikan lisäksi todeksi elettäviä vaihtoehtoja silloin, kun vain nykyhetken todellisuuden väitetään olevan mahdollista. Utopiat käsittelevät ihmiselämän suuria kysymyksiä ja siten sisältävät mahtipontisia, mutta yhtä lailla kaikkein tärkeimpiä toiveita elämästä. Utopioiden palasia voi myös rakentaa ja ripotella minne sattuu, esimerkiksi juuri sinne, missä ne vaikuttavat kaikkein kaukaisimmilta.

Alina Viranto on vapaa kirjoittaja, viittä vaille sosiologi ja osa Vita nuova -verkkomedian kirjoittajakollektiivia. Häntä kuljettaa eteenpäin kanssaihmisten ja maailman arvoituksellisuus ja kauneus, uudet kokemukset, isot tunteet ja toivon ryöpsähdykset pettymysten välissä.

”Mitä demokratia utopialle kuuluu, Teppo Eskelinen?”

Yhtenä tärkeimmistä akateemisista harrastuksistani olen pohtinut yhteiskunnallisten utopioiden metodologista käyttöä ja poliittisen mielikuvituksen käsitettä. Olen kirjoittanut esimerkiksi demokratian käsitteen utooppisista mahdollisuuksista ja utooppisuudesta yhteiskunnallisissa liikkeissä. Utopiat ovat nähdäkseni kiinnostavimmillaan yhteiskunnallisen muutoksen työkaluina ja mielikuvituksen materiaalina.

Teppo Eskelinen on filosofi ja yhteiskuntatieteilijä, joka työkseen opettaa kansainvälisiä opiskelijoita Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti poliittista taloutta ja globaaleja kehityskysymyksiä, ja on kiinnostunut laajasti yhteiskunnallisen muutoksen muodoista ja mahdollisuuksista.  

Kuva: Leena Kela

”Miten aktivismi vaikuttaa, Eero Yli-Vakkuri?”

Meidän himan sohva on ihan kauhtunut, lapset on lianneet sen ja pitäis keksiä miten sen saa puhtaaksi. Jotkut on suositelleet sellasta autonpesu-sumutetta mutta se on kuumottava. Niitä tyllejä ei saa irti siis niin sen pitää olla kuivapesu tai jotain mitä niitä nyt on. Mun toive maailmalta on että kun heittää kysymyksen ilmoille se tulee ratkaistuksi. Tää on kuitenkin maailmanhistorian kehittynein ajanjakso. Miks jotain sohvaa ei sais puhtaaksI? Eli ole kukavaan yhteydessä jos tiiät miten. Se on sellanen harmaansävynen kangas sohva, siitä saa vuoteen kavereille. Tää viesti on koe siitä voiko sosiaalisella medialla vaikuttaa. Usko tai älä. Jos ei pysty yhteen sohvaan pesuvinkkejä löytään niin voidaan lopettaa sometus ihan heti. Ei tällä oo välii jos ei saa yhtä sohvaa ees putsattua. Jeesatkaa nyt oikeesti, auttakaa joku. Onks jollain sellanen höyry-imuri tai jotain?

Eero Yli-Vakkuri on toipuva survivalisti joka pyrkii vaikuttamaan ympäristön hyvinvointiin sosiaalisesti ja ekologisesti. Tämä vaatii ryhmätyötä, joka luo ehtoja taiteelliselle työskentelylle ja on paras väylä saavuttaa uusia merkityksiä.

”Miten maailmaa tehdään taiteella, Ronja Louhivuori?”

Olen viime aikoina ajatellut utopioita lähinnä affektien, halun, estetiikan ja muutoksen/liikkeen näkökulmista; olen ajatellut utopioiden potentiaalisuuksia – minkälainen voima tällä tai tällä utopialla on, miten se käyttää voimaansa, miten se osuu ja mihin, kehen, mistä se työntää, vetää, minkälaista liikettä se synnyttää ruumiissa, ajattelussa, maailmassa – ja niin edelleen. Yritän miettiä ehkä sohvalla tarkemmin mitä tarkoitan näillä, ellen sitten eksy puhumaan jostakin aivan muusta. Todennäköisesti eksyn.

Ronja Louhivuori on dramaturgi, esitystaiteilija, ohjaaja ja taiteen sekatyöläinen, jota kiinnostaa tällä hetkellä taiteessa ja elämässä muun muassa ystävyys ja rakkaus, leikki, hurmos, magia, välitilat, kissat sekä kapitalismin historia ja tulevaisuus. Louhivuori on toinen vuosina 2017–2022 toimineen, ekologisen kriisin ja uskomusjärjestelmien suhdetta tarkastelleen Ilmastokirkko-kollektiivin perustajajäsenistä. Tällä hetkellä Louhivuori toimii Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana yhdessä työparinsa ja ystävänsä Anna Kankilan kanssa.

Kuva: Iida-Liina Linnea

TYÖRYHMÄ:

Pilvi Porkola ja Salla Salin

Äänisuunnittelu: Markus Heino

Video: Sanni Priha

Tuotanto: Todellisuuden Tutkimuskeskus

WORKING GROUP:

Pilvi Porkola ja Salla Salin

Sound design: Markus Heino

Video: Sanni Priha

Production: Reality Research Center


Kuva: Eva-Lisa Orupold

Pilvi Porkola on helsinkiläinen esitystaiteilija, tutkija ja kirjoittaja. Häntä kiinnostavat arjen esitykset ja utopiat. 

Tämän hetkisessä tutkimuksessaan Taideyliopistossa hän tarkastelee performanssia ja taiteen opettamisen poliittisuutta. 

Pilvi Porkola is Helsinki based performance artist, writer and researcher. She is interested in everyday life performances and utopia. 

In her current research at Uniarts Helsinki she explores performance and politics of art pedagogy. 

https://pilviporkola.com/

Salla Salin on helsinkiläinen taiteilija, joka työskentelee taiteen vapaalla kentällä kuva- ja esitys/näyttämötaiteen parissa toimien sekä itsenäisenä tekijänä, että osana vaihtuvia työryhmiä. Hänen teoksensa tarkastelevat todellisuuden rakenteellisia ja käsitteellisiä ulottuvuuksia pohjaten ajatukseen tilasta kompleksisena suhteiden verkostona. Työt ovat usein suurikokoisia immersiivisiä installaatioita ja/tai monitaiteisia projekteja, joiden kautta Salin nostaa esiin huomioita inhimillisen huomio- ja havaintokyvyn sekä meitä ympäröivän maailman suhteesta. Salinin työskentelyä leimaa monimediaisuus.

Salin on valmistunut taiteen maisteriksi vuosina 2014 (kuvataide) ja 2005 (esittävä taide). Hänen teoksiaan on ollut laajalti esillä näyttelyissä ja näyttämöillä sekä koti- että ulkomailla.

Salla Salin is an artist based in Helsinki, Finland. Working via several media – both as a solo artist and in various collaborative projects – she situates herself often at the intersection of visual art and performance.  

Her practice is informed by investigations on the structures and concepts of reality, reflecting especially an understanding of space as a complex weft of relations. Manifested mostly in large scale immersive installations and/or interdisciplinary projects her art poses questions about the relationship between perception and existence.

Salin has graduated with an MA degree both in visual art (2014) and performing arts (2005). Her work has been widely exhibited and performed both in Finland and internationally.

www.sallasalin.com/