Vaeltaja ja Näkijä olivat kesällä 2019 toteutetut rituaaliesitykset, osana Todellisuuden tutkimuskeskuksen pääohjelmistoa. Esitykset toteutettiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Ounastunturin upeissa maastoissa.
Vaeltaja
– yhdeksänpäiväinen vaellusrituaali
Esitys alkoi, kun järjestäjä jätti osallistujan tien viereen, mukanaan kartta ja kirjepaketti, joka piti sisällään aina aamuin ja illoin avattavat kirjeet. Aamun kirje oli toiminnallinen, ja keskittyi jäsentämään ja rakentamaan vaelluksen rituaalista prosessia, kohdistuen ihmisen päivätajuntaan ja valvetilaan. Iltaisin avattava kirje taas avasi vaelluksen myyttistä tasoa, kohdistuen osallistujan unitajuntaan. Esityksen keskiössä oli oman tajunnan sekä ympäristön välinen vuoropuhelu. Yhdeksäntenä päivänä vaeltaja palasi jättö/noutopaikalle.
Näkijä
– kolmipäiväinen erämaarituaali
Näkijässä toistui Vaeltajan rakenne jättämisestä ja noutamisesta, kartasta sekä kirjeistä. Näkijässä kirjeitä oli tosin vain yksi päivää kohti ja ne olivat sisällöltään ja myyttiseltä kerronnaltaan Vaeltajasta poikkeavia. Esityksen keskiössä oli oman näkymatkan tekeminen.
Prosessi ja aikataulu
Syksy 2018
Työskentelymme alkoi, kun alkusyksystä 2018 matkustimme Lappiin, Kittilän ja Jerisjärven seuduille. Tämän viikon mittaisen jakson aikana käynnistimme esitysprosessin, syvensimme yhteistä praktiikkaamme sekä teimme ryhmänä kaksipäiväisen vaellusretken Puljun erämaa-alueella.
Lapissa ollessamme etsimme projektillemme myös mahdollisia yhteistyökumppaneita. Järjestimme tapaamisen Lapin Luontoelämys – yrityksen kanssa, josta ajan saatossa myös tuli projektimme yhteistyökumppani.
Talvi 2018-2019
Loppusyksy ja alkutalvi 2019 menivät projektimme tuotannollisten haasteiden parissa. Uudenlainen esitysmuoto sekä pyrkimys TTK:N katsojakunnan laajentamiseen vaativat uudenlaista ajattelua ja toimintaa. Mukaan otettiin myös TTK:n ulkopuolinen yritys auttamaan markkinoinnissa. Oltiin siis tilanteessa, jossa projektin parissa työskentelivät taiteellisen työryhmän lisäksi TTK:n tuotantotiimi, Lapin Luontoelämys sekä Måndag.
Tämä moniäänisyys ja toisistaan eriävät tavoitteet, toivat prosessin edetessä haasteita eri tahojen väliseen kommunikaatioon.
Kevättalvella taiteellinen työryhmä teki vajaa kaksi viikkoisen tiedonhakumatkan Lofooteille, Pohjois-Norjaan. Tällä matkalla työryhmä sukelsi syvälle esitysten myyttiseen maastoon ja pohjoismaisen mytologian myyttiseen kuvastoon. Työskentelyn edessä kävi selväksi, että tekisimme kaksi itsenäistä teosta: yhdeksänpäivän mittaisen Vaeltajan sekä kolmepäiväisen Näkijän. Esitykset toteutuisivat kirjeiden kautta ja matkamme aikana saimmekin tehtyä kaikista kirjeistä ensimmäiset versiot.
Norjassa olomme aikana teimme myös lyhyempiä retkiä erilaisille (esi)historiallisille paikoille.
Kevät 2019
Keväällä työstimme kirjeitä alkukesällä tapahtuvia koevetoja varten. Valmistimme esityksen visuaalista ilmettä sekä kirjepaketteja yhteistyössä Last Tuesday -yrityksen kanssa.
Kesä 2019
Matkasimme toukokuun lopussa Lappiin koevetoja varten. Työryhmämme sai tärkeää tietoa esityksiin sisältä käsin, työryhmäläisten osallistuessa itse koevetoihin. Myös muiden koeosallistujien haastattelut ja palaute antoivat työryhmälle paljon tärkeää tietoa. Koevetojen avulla yhteistyökumppanimme sai mahdollisuuden harjoitella turvarakennetta ja ohjeistusta. Koevetojen jälkeen teimme kirjeistä lopulliset versiot.
Esitysten ensi-ilta oli maanantaina 17.6.2019. Lähtöpaikkana Hotelli Levi, Sirkka.
Esitysperiodi
Esitysperiodi alkoi maanantaina 17.6.2019 ensi-illalla. Esityskauden rakenteessa oli huomioitu räkkä, joten ensi-illan jälkeen esityskaudessa oli tauko, jatkuen taas heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle.
Ensi-illan jälkeen Vaeltajan esityskausi päätettiin kuitenkin keskeyttää, sillä olemassa olleilla resursseilla emme pystyneet takaamaan erätaidoiltaan moninaisille osallistujille aukotonta turvarakennetta. Näkijä -esityksiä jatkettiin myös tauon jälkeen.
Mistä lähtökohdista tutkimus alkoi?
Vaeltaja/Näkijä – esitysideat
Ajatuksena oli tehdä yhdeksän päivää kestävä ritualistinen vaellusesitys, jossa katsoja vaeltaa yksin Lapin erämaassa. Myöhemmin tuli idea tehdä myös kevyempi, kolmen päivän Näkijä -esitys. Kummassakin versiossa oli yhteistä se, että niissä katsona sai mukaansa vain välttämättömät tarvikkeet; teltta, makuupussi, kirves, tulentekovälineet, ruokaa ja juomaa – niin että selviää erämaassa. Näiden lisäksi katsoja sai mukaansa yhdeksän tai kolme kirjettä, joissa on päivittäinen henkinen harjoitus/tehtävä, joka katsojan voi suorittaa. Esityksen rakenne suunniteltiin sekä Vaeltajassa, että Näkijässä, kolmen näytöksen muotoon:
I Disintegraatio – Erämaan kutsu, kesto 3 päivää / 1 päivä
Ensimmäisessä näytöksessä valmistaudutaan esitykseen. Osallistuja saa kaikki tarvikkeet sekä ohjeet sekä tarvikkeiden että turvallisuuden suhteen. Osallistuja kuljetetaan ja jätetään erämaahan. Toisena päivänä osallistuja aloittaa varsinaisen vaelluksen. Osallistuja pakkaa tavaransa ja siirtyy uuteen kohteeseen, syvemmälle erämaahan. Osallistujat kulkevat karttaa seuraamalla. Osallistujien pitää päivittäin tehdä erilaisia vaeltamisen käytännöllisiä askareita.
II Liminaali – Tuntematon, 3 päivää / 1 päivä
Toisessa näytöksessä osallistuja jatkaa matkaansa yhä syvemmälle erämaahan, mutta seuraten ainoastaan maamerkkejä. Matka jatkuu, kunnes osallistuja saavuttaa viimeisen leiripaikan. Tässä paikassa rituaaliset tehtävät ovat vaativampia. Viimeinen tehtävä on jättää leiripaikka ja kaikki tarvikkeet sinne yöaikaan ja siirtyä rituaalipaikkaan. Rituaali voi kestää läpi yön.
III Reintegraatio – Paluu sivilisaatioon, 3 päivää / 1 päivä
Viimeisessä näytöksessä osallistuja on paluumatkalla. Osallistuja palaa hitaasti kohti sivilisaatiota. Osallistujan tehtävät sisältävät itsetutkiskelua, jossa pohditaan koettua matkaa sekä laajempia filosofisia kysymyksiä maailmassa olemiseen liittyen. Viimeisenä päivänä osallistuja tapaa muut vaeltajat. Osallistujat ruokailevat ja saunovat yhdessä sekä tietysti jakavat kokemuksiaan toisilleen.
Vaellusesityksillä oli kaksi inspiraation lähdettä. Ensimmäinen on Odinin, joka tunnettiin myös nimellä Vaeltaja, myyttinen matka Urdin lähteelle. Toinen on Australian aboriginaaliheimojen walkabout siirtymäriitti, jossa 10-16 vuotiaat nuoret pojat vaeltavat erämaassa pitkiä aikoja. Riitin tarkoituksena on aikaansaada siirtymä pojasta mieheksi. Työryhmän tarkoituksena oli matkustaa Australiaan, ja tutkia tätä siirtymäriittiä alkuperäisasukkaiden kanssa. Tutkimusmatkalta saatua syvempää ymmärrystä olisi käytetty esityksen valmistamisessa. Australian matka ei koskaan toteutunut taloudellisista syistä, mutta työryhmä teki tutkimusmatkan Norjaan, myyttisen esityssisällön kehittämistarkoituksessa. Myöhemmin esitys myös rajautui skandinaavisen mytologian kehykseen, ja walkabout-tradition jäi kokonaan pois.
Esityksen oli tarkoitus tutkia todellisuutta seuraavasti
- Miten erämaa paikkana vaikuttaa ihmisen kokemukseen itsestään ja luontoyhteydestä?
- Miten voidaan rakentaa esitys, jonka katsoja kokee täysin yksin, ja jossa vastanäyttelijä on toisaalta hänen oma tajuntansa ja toisaalta ympäröivä luonto? Minkälaista kokemusta se tuottaa?
- Miten vaellus praktiikkana voi toimia esityksen ritualistisena ja päivittäin syvenevänä kehyksenä?
- Onko tällaisesta esitysformaatista muokattavissa ns. turistiversio, joka olisi kaupallistettavissa?
- Esitys on osa monta vuotta jatkunutta rituaalien tutkimusta ja ritualististen esityskonseptien kehittämistä
- Esitys myös kehittää eteenpäin monia ideoita, jotka ovat syntyneet aikaisemmissa TTK:hon tekemissämme esityksissä (kuten Portiton portti, Helsinki by Night, Eroksen ja Psykhen temppeli, Näkymatka ja Luolarituaali)
Havaintoja teoksen/tutkimuksen aiheesta ja muodosta
Molempien teosten aiheena oli skandinaaviseen mytologiaan pohjautuva ’sielunvaellus’ tai itseoivallukseen ja henkiseen transformaatioon suuntautuva matka erämaassa. Vaeltaja seurasi erityisesti Odin – jumalan ja Sigurd lohikäärmeensurmaajan myyttiä, Näkijä perustui kolmen näkijättären -menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus- mytologiaan. Aiheesta johdettu muoto oli rituaalitaide tai rituaalivaellus, joka hyödynsi sekä tajunnalliseen taiteeseen että arkaaisiin rituaalipraktiikoihin perustuvia tekniikoita. Esityksen myyttinen kehys ja tajunnallinen kerros tuntuivat syventävän vaelluskokemusta etenkin Vaeltajassa ja varsinkin katsojille, joilla oli tarvittavat taidot yhdeksän päivän yksinolemiseen erämaassa.
Odotukseni olivat hyvin olemattomat, lähdin vaeltamaan hyvin avoimin ja luottavaisin mielin. Joskus olen hyvin kevyesti tutustunut rituaalien maailman ystävän kanssa, nyt sain mahdollisuuden sukeltaa sinne järkkymättömän yksinvaltiaan elkein. Se tuntui todella hyvältä ja herkisti ajattelua tarkkailemaan hienovaraisempiakin tuntemuksia niiden arvolleen sopivalla huolellisuudella ja antaumuksella. Koen että itsetuntemukseni vahvistui ja puhdistui, vaikutukset jatkunevat vielä pitkään, se on erittäin voimauttava tunne!’
Vaeltajan pitkä kesto toi mukanaan logistisia haasteita, joita ei kaikilta osin kyetty ratkaisemaan. Näkijän kolmen päivän kesto oli myös riittävä tajunnallisen muutoksen ja myyttisen kokemuksen kannalta katsojille, joilla ei ollut aikaa tai tarvittavia taitoja pidempään vaellukseen. Rituaalien tekeminen yksin erämaassa tuntui olevan kaikille merkityksellistä ja oleellista kokemuksen kannalta.
Joskus pohdin vaeltamisen miellekkyyttä sesonkiaikaan pitkospuita harvassa jonossa kulkiessa, kiireellisimpiä ohitse päästäessä. Nyt en mieti enää, eihän siinä ole mitään järkeä! Jos haluaa kokemuksen siitä kuinka paljon luonnosta voi parhaillaan ammentaa sitä kuuluisaa latautumista ja terveysvaikutteita niin tässä on siihen vakuuttava esimerkki.
Kaiken kaikkiaan esitysten sisällöt ja kokemuksellisuus tuntuivat toimivan erinomaisesti, mutta tuotannon logistiset haasteet olivat huomattavia, eikä taidekontekstin ja matkailukontekstin yhdistäminen aivan onnistunut. Markkinointi myös epäonnistui, esitys ei oikein tavoittanut kohdeyleisöjään.
Esitys sai katsojilta innostuneen vastaanoton. Tekstin seassa olevat siniset lainaukset ovat katsojien palautteita.
Odotukset olivat isot. Luonto ja yksin vaellus kiinnostivat. Ne täyttyivät. Maaginen reissu, joka tuntuu koko ajan paremmalta.
Lue täältä lisää erään osallistujan kokemuksista.
Työryhmä- ja esitystiedot
Teosten työryhmä koostui kokeneista rituaalitaiteen osaajista. Teosten konseptista ja rituaalien suunnittelusta vastasivat Hannele Kirjavainen, Jani-Petteri Olkkonen, Jussi Salminen ja Eero-Tapio Vuori. Esitys toteutettiin yhteistyössä matkailuyritys Lapin luontoelämyksen kanssa. Lapin luontoelämys vastasi esitysreittien suunnittelusta sekä katsojien turvallisuudesta. Lisäksi esityksen tekoon osallistuivat TTK:n tuotantotiimin Annu Kemppainen ja Heta Keskinarkaus.
Teosten esityskausi oli 17.6.-16.9.2019.
22.7. alkaen esitykset toteutettiin vain, mikäli niihin osallistui vähintään 4 katsojaa. Lippuja oli esityksiin oli siis ostettu enemmänkin, mutta esitykset ajalla 22.7.-16.9. jouduttiin perumaan liian vähäisen osallistujamäärän (per esitys) vuoksi. Pilottihankemaisuutensa johdosta esitysten osallistujamäärät jäivät vähäisiksi.
Esitykset järjestettiin Kittilässä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Ounastunturin maastossa. Lähtö- ja päätepaikka oli Hotelli Levi, josta osallistujat noudettiin ja johon heidät tuotiin esityksen päätteeksi.
Demoesitykseen 28.5- 5.6. osallistui 3 Näkijää ja 2 Vaeltajaa, Ensi-iltaan 17.6.-25.6. osallistui 1 Näkijä ja 3 Vaeltajaa, 15.-17.7. Esitykseen osallistui 2 Näkijää.
Yhteensä esityksiin osallistui 6 Näkijää ja 5 Vaeltajaa.
Upea konsepti. Jota kehittämällä vielä paranee.