FI
EN
Taiteellisen johtajan saatesanat vuoden ohjelmistosta!
The Artistic Director’s thoughts on the year’s programme!
Haluaisin kertoa sinulle tilanteesta, kun saavut uuteen paikkaan tekemään jotain. Katsot ympärillesi ensimmäistä kertaa ja katseesi kiinnittyy johonkin. Voiko olla, että näkemäsi asia oli siellä? Muistat, että ollessasi täällä aiemmin, olit nopeasti katsellut ympärillesi. Ääni omassa päässäsi oli käskenyt siirtymään eteenpäin. Haluaisin puhua paikasta, jota kutsutaan julkiseksi. Ihmisistä, jotka kulkevat ohi eivätkä pysähdy. Halusin puhua ihmisistä, joka pysähtyvät ja päättävät jäädä. Onko jokin jo muuttunut? Ihmiset konttaavat nelinkontin kaduilla. Puistossa on nyt sohva. Onko se todella ensimmäistä kertaa siellä vai onko se ollut siellä koko ajan? Mahdollisuus tehdä jotakin, sanoa jotakin, kontata jonkin puolesta, haaveilla jostakin, mahdollisuus istua vastakkain sohvalla ja keskustella. Nähdä toisensa ensimmäistä kertaa ja jutella niin kuin ihmiset juttelevat toisilleen, mutta jokin on muuttunut. Häpeä, jota tunnet näyttäessäsi itsestäsi jotain julkisesti, on poistunut. Puhutte, uneksitte, konttaatte ja jaatte häpeän, koska häpeä ei ole enää tunne. Se ei ole se pelottava tunne, joka hiipii ihon alle. Häpeä on nyt vain ääniä ilmassa, se on valoa, joka kulkee aaltoina ja hiukkasina, mölyinä, kuiskauksina, pieninä ääninä ja monumentaalisina musiikillisina ääniaaltoina. Tunne tulee sinuun ensimmäistä kertaa. Se on jaettu ja julkinen. Voisiko olla, että se onkin ollut siellä kaiken aikaa?
Listen, I wanted to talk to you about something: the situation that comes up when a person comes to a place to do something. The person looks at the place for the first time. Their eyes fixate on something. Could it be that this was already there? They remember when they were there before, their eyes had quickly scanned the place. A voice in their head told them to move on. I wanted to talk about that place called public, that is people, people who pass by and do not stay. I wanted to talk about the person who comes there and decides to stay. Has something already changed? People are crawling on all fours on the streets. A sofa is in the park now. Is it really the first time that it’s there, or has it been there all along? The possibility to do something, to say something, to crawl for something, to dream of something, the possibility to sit across one another and converse. To see one another for the first time and talk, just talk the way people talk to each other, but something has changed. The shame that you feel when you are showing something of yourself in public has been lifted. You are talking, dreaming, crawling, sharing the shame because shame is no longer a feeling, it’s not that scary emotion that creeps under your skin, shame is now just sounds in the air, it’s light and it travels in waves and in particles, roars and whispers and small sounds and monumental musical arrangements. A feeling comes to you for the first time. It’s shared and it’s public. Could it be that this has been there all along?
Vuonna 2024 TTK:n pääohjelmiston esitykset valtaavat julkista tilaa. Pilvi Porkolan ja Salla Salinin Sohva – Keskusteluja utopioista sekä Louna-Tuuli Luukan ja Jari Luukan Varjo-Riitan Häpeänsovitusseremonia kohtaavat yleisöään julkisissa tiloissa. Puistoissa, toreilla, kirjastoissa, pubeissa ja konserttipaikoissa voi kokea esityksellisen keskustelun yhteiskunnallisesta muutoksesta ja utopistisista maailmoista sekä performanssikonsertin, jossa häpeä muuntuu avantgardistiseksi musiikiksi ja vinksahtaneen humoristiseksi spoken wordiksi.
In 2024, RRC goes public. Sofa – Conversations on Utopias, by Pilvi Porkola and Salla Salin, and Varjo-Riitta’s Ceremony of Shame Arrangements, by Louna-Tuuli Luukka and Jari Luukka, go out and meet their audiences in public spaces. Parks, squares, libraries, pubs, and concert venues host a performance discussion on social change and utopian worlds, and a performance concert that transforms shame into avant-garde music and wryly humorous spoken word.
Siinä maailman osasessa, joka on tämä kaupunki, voi tunnistaa jotain muutakin, kuin kaupungin itsensä: muistoja, läsnäolon, mahdollisia tulevaisuuksia. Juhlistaakseen kevättä, queer-ihastuksia ja kaikkea siihen liittyvää Eevi Tolvasen & Minna Lundin Crush[ing] kutsuu kaikenikäiset queer- ja transihmiset neljän tunnin mittaiseen sukupolvien välisiin tanssiaisiin. Minna Lundin Katveisto vie meidät kävelylle Kontulaan ja esittelee kaupunkitilaa arjen muistoista käsin. Tänä vuonna Samuli Laineen järjestämä Kontallaan häiritsee tavanomaista liikkumistamme kaupungissa vapaaehtoisena poliittisen aktivismin ilmaisuna.
Olga Spyropoulou
In the bit of the world that is this city, one recognizes something more than city: memories, presence, possible futures. To celebrate the spring, queer crushes and everything that goes with it, Crush[ing] by Eevi Tolvanen & Minna Lund, invites queer and trans people of all ages to a four-hour intergenerational prom. Katveisto by Minna Lund takes us on a walk in Kontula and introduces the urban space as a memorial to everyday life. Crawling, organised this year by Samuli Laine, disrupts our usual movement in the city in a voluntary expression of political activism.