Kuvat: Sanni Siira
Voyeur tutkimusraportti, osa 3/4, lue osa 1 tästä ja osa 2 tästä.
Marlon Moilanen teoksesta Voyeur
Työskentelin vuonna 2020 Voyeur-esityksissä esiintyjänä. Avaan tässä teoksen kannalta olennaisia esiintyjäntyön kysymyksiä ja tutkin niitä sekä omakohtaisesti että yleisesti. Kiinnitän huomiota erityisesti itsenäiseen esiintyjäntyöhön, kokemuksellisuuteen ja esiintymisen henkilökohtaisuuteen.
Voyeur nojasi tilallisen rakenteensa lisäksi voimakkaasti kolmentoista hengen esiintyjäryhmän työhön. Esiintyjäryhmä koostui sekä aikaisemmin teosta esittäneistä henkilöistä että teokselle täysin uusista esiintyjistä. Olimme joukko hieman eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia tanssitaiteilijoita. Teoskonseptissa esiintyjät voivat vaihtua mutta esitys näyttää aina vahvasti kulloisiltakin esiintyjiltään. Väittäisin jopa, että teoksen hienoviritteisimmät sävyt asuvat nimenomaan esiintyjien välisessä ryhmädynamiikassa, läsnäolossa ja esiintyjäntyön valinnoissa.
Voyeurissa esiintyminen mahdollisti esiintyjäntyön peruskysymysten käsittelyn. Harjoitusprosessi ja esitystilanne itsessään toteuttivat yhdenlaista, huojuvaa versiota autonomisesta nykyesiintyjästä. Esiintyjien ja yleisön toisistaan erottava ikkuna piirsi tilaan selvän eron, mutta esiintyjäntyön ydin perustui isoksi osaksi tämän eron kysymiseen, ehkä jopa kyseenalaistamiseen. Voyeurissa katseen kaksisuuntaisuuden korostaminen esiintyjäntyön pääsisältönä sekä yleisön osallistaminen loivat tilan, jossa esiintyjyys oli jatkuvasti suurennuslasin alla. Keskiössä oli esiintyjän ja yleisön edustajan suhde. Näitä kohtaamisia harjoiteltiin. Pohdimme erilaisia laatuja sekä mahdollisuuksia muokata katseeseen liittyvien valtasuhteita. Esiintyjälähtöinen ohjaus ei määrittänyt mekaanisesti esiintyjän tehtäviä näyttämöllä vaan antoi välineitä kohtaamiseen. Toisin sanoen, esiintyjille jäi esitystilanteessa kohtuullisen suuri autonomia. Itselleni se merkitsi jatkuvaa intuition, aistien ja alitajuisen kanssa työskentelyä.
On kuitenkin korostettava myös koreografisten rajausten ja yhteisesti muodostuneiden laatujen merkitystä esiintyjäntyön valinnoissa. Lopulta iso osa omasta esiintymisestäni tapahtuikin varsin tarkkarajaisella spektrillä: katseen rytmeissä, affektien näyttämisessä ja piilottamisessa, sekä tavoissa joilla oman kehon asetti näyttämölle. Voyeurissa jokainen liike, ilme tai tahdonsuunta tulivat näkyviksi ja yksittäisen esiintyjän valinnat olivat aina korostuneessa suhteessa muiden esiintyjien ja yleisön jäsenten valintoihin.
Esiintyjäntyö Voyeurissa vei syvästi henkilökohtaisen äärelle. Mitä minä todella haluan tehdä näyttämöllä? Miksi valitsin katsoa juuri tuota ihmistä? Miksi hän käänsi päänsä pois? Nyt revin todellakin nämä sukkahousut päältäni. Koin esiintymisessä usein kiinnostavaa neuvottelua oman kuvallisuuteni tai representaationi ja toisaalta ruumiillisen aistityöskentelyn kanssa. Uskoakseni henkilökohtaisuus tuli erityisen näkyväksi yleisön ja esiintyjien välisissä paljastumisen ja paljastamisen hetkissä, jotka kaikki liittyivät katseeseen ja katsomiseen. Esimerkiksi häpeän tunteet, paljas iho, halu, ennakkoluulot, tilanteen kiusallisuus tai liikuttuminen. Koen, että tiedostetuissa paljastamisen teoissa paljastui usein myös jotain muuta; ehkä sanoittamatonta – joko itsestäni, kanssaesiintyjistä, yleisöstä tai esitystilanteesta.
Mielestäni Voyeur oli esiintyjälle poikkeuksellisen jännitteinen esitys. Psykoruumiillisten jännitteiden syntymistä, muuntumista ja purkautumista esityksen aikana voisi kuvata esityksen dramaturgian energeettisenä puolena. Erilaisten energeettisten tilojen kehollinen artikulointi, joita myös teoksen ääni- ja valosuunnittelu mielestäni voimakkaasti tukivat, olivat mielestäni Voyerin esiintyjäntyön ytimessä. Esityksen aikana energiaa siirtyi yksittäisissä kohtaamisissa eri ihmisten välillä, mutta mielestäni myös esityksen rakenne kokonaisuudessaan keräsi loppua kohden jotakin, jonka artikulaatio jäi lopulta avoimeksi tutkimukseksi. Esityksen kolmas osa, jossa auringonvalossa kylpeneet kehot siirtyivät sinisellä valolla maalattuun uuteen tilanteeseen, on minulle edelleen energian muutoksen näkökulmasta inspiroiva ja häiritsevä mysteeri.
Työskentelimme ilahduttavan paljon myös rajojen kommunikoinnin ja suostumuksen äärellä. Voyeurissa esiintyjäntyön ruumiillisuus merkitsikin suureksi osaksi sanattomalle kommunikaatiolle herkistymistä, empatiaa ja yhteyden hakemista vierauden kanssa. Emme pyrkineet ensisijaisesti tilanteen päällä olevaan, ylästatuksen kautta kannateltuun läsnäoloon. Muistan yrittäneeni usein vain kuunnella toista silmilläni, olettamatta, sallien katseeseen unohtumisen ja sitten taas uuden heräämisen, vilpittömän ihmetyksen ja jaetun epätietoisuuden. Mieleenpainuvimmat kohtaamiset tuntuivat heiveröisiltä ja luulen, että juuri näissä läsnäolon säröissä kohtaamiset saattoivat avautua merkityksellisiksi.
Työryhmä
- Koreografia, konsepti, ohjaus: Matilda Aaltonen & Joel Teixeira Neves
- Valosuunnittelija: Mia Jalerva
- Äänisuunnittelija: Mitja Nylund
- Pukusuunnittelija: Justus Kantakoski
- Skenografi: Joel Teixeira Neves
- Lavastuksen toteutus: Joel Teixeira Neves ja Tomi Sopanen
- Tuottaja: Titta Halinen
- Valokuvaaja: Sanni Siira
- Visuaalinen ilme: Samuli Laine
- Esiintyjät: Matilda Aaltonen, Taru Aho, Wilhelm Blomberg, Kira Heimonen, Susanna Kinnunen, Viki Kontopoulou, Vilma Lehtovaara, Janna Loukas, Teo Mattila, Marlon Moilanen, Maija Mustonen, Paula Nousiainen ja Ronja Syvälahti.
- Tuotanto: Todellisuuden Tutkimuskeskus
Esitykset: Zodiak – uuden tanssi keskuksessa osana Sivuaskel-festivaalia 7.-8.2.2020 (neljä esitystä) ja teatteritalo Universumissa 13. -16.2.2020 (kuusi esitystä). Katsojia yhteensä 489.