Mahdottoman esityksen residenssiohjelman (2019-2021) ensimmäinen esitys oli Mimosa Norjan Dear Deer, joka esitettiin ANTI-festivaalilla Kuopion Väinölänniemellä keskiviikkona 11.9.2019.
Lähtökohdat
Puiston keskellä on kontti, jonka yksi seinä on kokonaan lasia. Kontissa on kuollut valkohäntäpeura. Mies nylkee ja paloittelee peuran, pakkaa lihan paperiin, jakaa ihmisille, siivoaa huoneen ja lähtee. Miehen sisällä on kunnioitus ja keskittyminen.
Haluan, että se on pakko nähdä.
Prosessi
Yhteistyössä Mimosa Norjan ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen (TTK) Annu Kemppaisen ja Janne Saarakkalan kanssa alun perin yhden illan esitykseksi ajateltu Dear Deer muuttui kevään 2019 aikana kolmiosaiseksi teokseksi. Ensimmäinen osa oli Norjan lyhytanimaatio, joka sekä täydensi että ennakoi esitystä. Toinen osa oli itse esitys, Dear Deer, joka esitettiin ANTI-festivaaleilla Kuopiossa Väinölänniemen puistoalueella keskiviikkona 11.9.2019 klo 19. Kolmas osa oli keskustelutilaisuus Tottumuksesta toisin ajatteluun – taide ja oikeutemme eläimiin, joka järjestettiin osana ANTI-festivaalien ohjelmistoa Galleria Ars Liberassa torstaina 12.9.2019 klo 19. Keskustelun kutsutut puhujat olivat Mimosa Norja, Janne Saarakkala, kuvataiteilija ja taidehistorioitsija Outimaija Hakala sekä Kuopion hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan jäsen ja Vihreiden kaupunginvaltuutettu Iiro Väisälä.
Esityksen lopulliseen muotoutumiseen vaikutti osaltaan molemminpuolisen luottamuksen ja kunnioituksen kannattelema työskentely Mikko ja Taija Laukolan kanssa, jotka liittyivät mukaan työryhmään toukokuussa 2019. He tekevät sivutöinään metsästysaikana lihan leikkuuta omassa yrityksessään ja toivat mukanaan Kuopioon ammattitaitonsa lisäksi myös kaikki lihan
leikkaamiseen tarvittavat välineet. Esitykseen peuran toimitti Sastamalassa asuva metsästäjä Ilkka Seikku.
Kontti valaistiin niin, että illalla auringon laskiessa se alkoi vähitellen loistaa kirkkaana valonlähteenä keskellä pimeää puistoaluetta. Ilta oli kylmä ja tuulinen ja osa katsojista poistui vähitellen esityksen aikana mutta samalla uusia ohikulkijoita ja koiran ulkoiluttajia liittyi jatkuvasti mukaan. Katsojille ei oltu erikseen rajattu tilaa kontin edestä joten esityksen aikana he siirtyivät ryhmänä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas kontin ikkunaseinästä. Esityksen lopuksi kontin lasiseinä avattiin ja leikkaajat jakoivat lihan katsojille. Esitystä seuraavina päivinä useat lihaa vastaan ottaneet ihmiset tulivat kertomaan, miten esitys oli heihin vaikuttanut ja mitä heidän vastaanottamalleen lihalle lopulta tapahtui.
ANTI-festivaalin The End – Future DiverCities Lab #4 -taiteilijalaboratoriossa peuran lihasta valmistettiin pataa, joka syötiin laboratorion viimeisenä aukiolopäivänä 14.9.2019.
Taiteilijan jälkireflektio
”Ajatus ja hahmotelma tästä esityksestä oli ollut olemassa jo kuukausia ennen kuin hain sillä Mahdottoman esityksen residenssiin. Halusin näyttää jotain piilotettua ja tämän näyttämisen kautta käsitellä aihetta pidemmälle; suhdettamme kaiken elollisen kuolevaisuuteen, omaan kuolevaisuuteemme ja samalla sitä kautta suhdettamme tämän yhden asian piilottamiseen ja sen uudelleen kohtaamiseen. Halusin tietää, millaiseksi asiat muodostuvat silloin kun käyttää vilpittömyyttä ja totuudellisuutta kaiken olemisen ja tekemisen ohjeena. Vaikka eläinten tai eläinten osien käyttäminen osana teoksia on sekä moraalisesti ristiriitaista että taidehistoriallisesti kulunutta, pyrin väkivaltaisen ja voimia esittelevän eleen sijaan johonkin tarkkaan ja vapaaseen. Sekä katsojien reaktiot esityksen aikana että etenkin esitystä seuranneet keskustelut kertoivat siitä, miten esityksessä paikalla olleiden ja siihen lihapaketin vastaanottamisen kautta osallistuneiden ihmisten todellisuuksiin oli muodostunut esityksen kautta näkökulmia muuttavia pieniä, merkityksellisiä repeytymiä.”
”Odottamattominta minulle koko prosessissa oli se, miten paljon se muutti omia lähtökohtiani ja miten paljon vilpittömyyden ja totuudellisuuden kautta työskentely on vaikuttanut elämääni ja siihen mitä teen. Esitystä seuranneen keskustelutilaisuuden aikana Janne Saarakkala kysyi, tekisinkö teoksen uudelleen tai mitä tekisin toisin. Poiketen siitä mitä vastasin silloin, esityksen tekeminen uudelleen ei ole enää mahdoton ajatus, mutta en tiedä olisinko valmis siihen mitä se minulta ihmisenä vaatisi. Vilpittömyyttä ja totuudellisuutta seuraa rohkeus, joka on sekä vaikeaa että väistämätöntä. Esityksen uudelleen tekeminen vaatisi, että olisin valmis ampumaan eläimen itse. Sen ulkoistaminen jollekulle toiselle sitä työkseen tai harrastuksekseen tekevälle ei ole enää periaatteitteni mukaan elämistä. Toisaalta tiedän miten eläimen tappaminen muuttaa ihmistä peruuttamattomasti, enkä tiedä olisinko valmis muuttumaan siten.”
”Mahdottoman esityksen residenssiin osallistuminen oli minulle kokonaisuudessaan sanomattoman merkityksellinen ja tärkeä asia. On erityistä saada mahdollisuus tuoda oma esityksensä näkyville ja herättää se henkiin tällä tavoin. Kiitos mahdottoman rohkeasta valinnasta.”
Lyhytanimaatio
- Lyhytanimaation tarina ja piirrokset: Mimosa Norja
- Animaation musiikki: Timo Myllykangas
- Julkaisupäivä: 28.8.2019
Esitys
- 11.9.2019 klo 19-21
- Konsepti, ohjaus ja tilan suunnittelu: Mimosa Norja
- Esiintyjät: Mikko Laukola ja Taija Laukola
- Katsojamäärä: 80
Keskustelutilaisuus
- Keskustelutilaisuus: 12.9.2019 klo 19-20.30
- Keskustelijat: Janne Saarakkala, Outimaija Hakala, Iiro Väisälä, Mimosa Norja
Tuotanto
- Janne Saarakkala, Annu Kemppainen ja Titta Halinen, Todellisuuden tutkimuskeskus
- Suvi Koivisto ja Jyri Väisänen, ANTI-festivaali
The first production of the Residency Program for Impossible Performance (2019-2021) was Mimosa Norja’s Dear Deer, which was premiered at ANTI Festival in Väinölänniemi, Kuopio, on Wednesday Sept 11, 2019.
Starting point
In the middle of the park, there is a cargo container with one entire wall made of glass. Inside the container lies a dead white-tailed deer. A man flays and cuts up the deer, packs the meat and hands it out to people, then leaves. The man is filled with respect and concentration. I want to force people to see this.
Process
Dear Deer was created collaboratively by Mimosa Norja, artist in residence, and Annu Kemppainen and Janne Saarakkala of the Reality Research Center (RRC). Originally, Dear Deer was supposed to be a one-night show, but during spring 2019 it evolved into a three-part piece. The first part was a short animated film created by Norja, which complemented as well as anticipated the live performance. The second part was the performance itself, Dear Deer, which was performed at ANTI Festival in Väinölänniemi Park in Kuopio at 7 pm on Wednesday Sept 11, 2019. The third part was a discussion event entitled From Habit to Dissidence – Art and Our Right to Animals, organized as part of the ANTI Festival program at the Ars Libera Gallery at 7 pm on Thursday Sept 12, 2019. The invited speakers were Mimosa Norja, Janne Saarakkala, visual artist and art historian Outimaija Hakala and Iiro Väisälä, member of the Kuopio Board for Promoting Well-Being and City Councillor of the Green Party.
The final form of the show was partly shaped by collaboration with Mikko and Taija Laukola, who joined the team in May 2019. Their side business is meat cutting during the hunting season. Besides their expertise, they brought all the equipment needed in meat cutting to Kuopio. The deer itself was delivered by hunter Ilkka Seikku from Sastamala.
The lighting design was such that as the sun started to set, the container gradually became a brightly shining source of light in the middle of the dark park. The night was cold and windy and some of the spectators left during the performance. Then again, passers-by and dog walkers joined in, one by one. There was no demarcated area for the spectators in front of the container and thus during the show, the group of spectators kept moving closer and further away from the window wall of the container. At the end of the show, the glass wall was opened and the meat cutters handed out the meat to the spectators. On the days following the performance, many people who accepted a meat pack shared their thoughts on how the show had affected them and what eventually happened to the meat they received.
The rest of the deer meat was cooked at the festival artist lab entitled The End – Future DiverCities Lab #4 and the stew was served on the last day the lab, Sept 14, 2019.
Artist’s final reflection
“I had an idea and outline for this show months before I applied to the Residency Program for Impossible Performance. I wanted to reveal something hidden and explore the topic further through the process; our relationship with the mortality of all living things and our own mortality as well as our relationship with hiding and re-encountering this issue. I wanted to know how things would shape up when you use sincerity and truthfulness as guidelines for all being and doing. Even though the use of animals and animal parts in an art piece is morally problematic and trite within the framework of art history, instead of a gesture of violence and a manifestation of power, I strove for something exact and free. The reactions of people who were present at the event and participated in it through accepting a pack of meat and particularly the discussions after the performance indicated that the show had created small, meaningful, perspective changing ruptures in these people’s realities.”
“The most unexpected aspect of the process was how much it changed my own standpoint and how much working through sincerity and truthfulness affected my life and what I do. In the discussion event on the following day, Janne Saarakkala asked if I would like to do the same piece again or, in retrospect, if I would have liked to do anything differently. Contrary to what I said in the event, making the performance again is no longer an impossible idea, but I’m not sure if I am ready for what it would require from me as a human being. Sincerity and truthfulness are followed by courage, which is difficult and inevitable. If I remade the performance, I would have to be ready to shoot an animal myself. Outsourcing that to someone else who kills animals for their living or as a pastime, would compromise my current life principles. I also know that killing an animal changes a person irrevocably, and I don’t know if I’m ready to change in that way.”
“As a whole, participating in the Residency Program for Impossible Performance was deeply meaningful and important for me. It is a privilege to get the opportunity to show your own performance and bring it to life this way. Thank you for an impossibly brave choice.”
Short Animated Film
- Storyline and drawings: Mimosa Norja
- Music: Timo Myllykangas
- Release date: Aug 28, 2019
Performance
- Sept 11, 2019, 7 – 9 pm.
- Concept, directing and space design: Mimosa Norja
- Performers: Mikko Laukola and Taija Laukola
- Number of spectators: 80
Discussion Event
- Sept 12, 2019, 7 – 8.30 pm
- Panelists: Janne Saarakkala, Outimaija Hakala, Iiro Väisälä, Mimosa Norja
Production Management
- Janne Saarakkala, Annu Kemppainen and Titta Halinen, Reality Research Center
- Suvi Koivisto and Jyri Väisänen, ANTI Festival