Tuho-osasto on paikka, johon voi tuoda tuhottavaksi esineen, josta haluaa hankkiutua eroon erityisellä tavalla. Toimimaton kapistus, ei-toivottu lahja, muisto menneestä suhteesta, oma sotilaspassi, ruma kodintavara, rintaliivit, yliarvostettu kirja. Tuhottavaksi kelpaa mikä tahansa, mikä ei ole elävä olento tai jonka tuhoamisesta ei aiheudu vaaraa tai vakavaa rikosta.

Tuho-osasto on palvelu, installaatio ja kokemuksellinen esitys, joka on inspiroitunut halusta rikkoa tavaroita. Sen rakentaa ja esittää Luukestit-duo, joka koostuu esitystaiteilija Louna-Tuuli Luukasta ja kuvataiteilija Heidi Kestistä. Luukestit ei ota moraalisesti kantaa siihen, mitä asiakas tuo tuhottavaksi. Tuho-osastolla pääsee eroon yhdestä turhasta taakasta ja saa vastineeksi yksilöllisen tuhoamispalvelukokemuksen. Sen lisäksi, että itse esine hajotetaan, sen särkeminen on esityksellinen tapahtuma, johon kuuluu esineen materiaalin ja sen käyttäytymisen hyödyntäminen myös tilanteessa tapahtuvan ääniteoksen toteuttamisessa.

Ei-toivottu tavara on sekä konkreettinen että sentimentaalinen lasti. Tuhokellarin tarkoituksena ei ole tuottaa hyvää mieltä uudelleenkäyttämällä tarpeetonta roinaa, vaan kanavoida pahaa mieltä, ahdistusta, ärsytystä tai muita raskauttavia tunteita mahdollisesti puhdistaviksi tai ilahduttaviksi taide-elämyksiksi. Tai vain nauttia hävityksestä tietämättä miksi.

• Ohjaus: Louna-Tuuli Luukka ja Heidi Kesti
• Esiintyjät: Heidi Kesti, Louna-Tuuli Luukka ja Talvikki Eerola
• Tilasuunnittelu: Ville Aunola
• Tuotanto: Annu Kemppainen ja Heta Keskinarkaus
• Avajaiset Tiketti Galleriassa (Urho Kekkosen katu 4–6, Helsinki) torstaina 6.9. klo 18–20.
• Näyttely auki 7.–21.9.2018: Ma-pe klo 11-18
• Esitykset 7.-21.9.: Ma-pe klo 12, 15 ja 17.
• Vapaa pääsy. Esitysvaraukset 3.9. alkaen: tuottaja@todellisuus.fi / 0400 641 989
• Esitys on toteutettu yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa

Polarisoituvassa ja herkästi loukkaantuvassa ajassa puolustaudutaan hysteerisesti muita vastaan. Halutaan nähdä voimakkaita kontrasteja, jaetaan ihmisiä meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin. Yhtäaikaisena ja ristiriitaisena pyrkimyksenä on pahojen ihmisten seulominen esiin ja mustamaalaaminen, mutta toisaalta myös pahuuden syrjästä katsominen ja suoranainen kieltäminen. Väitetään esimerkiksi, että mediassa tai taideteoksissa esitetty paha vain lisää pahuutta maailmaan ja siksi sellainen pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Todellisuuden tutkimuskeskus kysyy, tekeekö vaikeneminen maailmasta paremman? Eikö se tarkoita, että kuljemme laput silmillä ja vältämme pahan kohtaamista ja käsittelyä? Voisiko pahuutta purkaa? Ovatko esimerkiksi negatiiviset tunteet pahuutta, tai voiko luoda kanavan purkaa niitä luovasti? Nämä ovat Todellisuuden tutkimuskeskuksen kysymyksiä vuonna 2018.

Shawarma on esitys meistä, harmittomista lampaista. Sivustakatsojista. Meistä, jotka olemme kuuliaisia, velvollisuudentuntoisia ja kurinalaisia. Ei kai siinä ole mitään pahaa?

Esitys ruumiillistaa ihmisen, joka rimpuilee syyllisyytensä kanssa. Se on antroposeenin aikakauden grilli, joka kiertyy, pyörii ja päihdyttää.

Pitääkö meidän päästä pahasta?

Shawarma – Pahan koreografia on kevätjuhla, jossa kaikki alkaa ja loppuu.

• Ohjaus: Tuire Tuomisto
• Muu työryhmä: Emilia Kokko, Mammu Rankanen, Markus Lindén, Timo Torvinen, Juha Ekola ja yllätysesiintyjä
• Tuotanto: Annu Kemppainen ja Heta Keskinarkaus
• Esitykset Öljysäiliö 468:ssa, Kruunuvuorenrannassa
• la 5.5. (e-i), su 6.5., to 10.5. ja pe 11.5. klo 18 sekä su 13.5. klo 15

Ryhmävaraukset ja info:
0400 641 989 / info@todellisuus.fi

Polarisoituvassa ja herkästi loukkaantuvassa ajassa puolustaudutaan hysteerisesti muita vastaan. Halutaan nähdä voimakkaita kontrasteja, jaetaan ihmisiä meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin. Yhtäaikaisena ja ristiriitaisena pyrkimyksenä on pahojen ihmisten seulominen esiin ja mustamaalaaminen, mutta toisaalta myös pahuuden syrjästä katsominen ja suoranainen kieltäminen. Väitetään esimerkiksi, että mediassa tai taideteoksissa esitetty paha vain lisää pahuutta maailmaan ja siksi sellainen pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Todellisuuden tutkimuskeskus kysyy, tekeekö vaikeneminen maailmasta paremman? Eikö se tarkoita, että kuljemme laput silmillä ja vältämme pahan kohtaamista ja käsittelyä? Voisiko pahuutta purkaa? Ovatko esimerkiksi negatiiviset tunteet pahuutta, tai voiko luoda kanavan purkaa niitä luovasti? Nämä ovat Todellisuuden tutkimuskeskuksen kysymyksiä vuonna 2018.