Tanssikavereiden kokemuksia: haastattelussa Vera Nevanlinna

FI

”Ehkä Tanssikaveruus on jossain määrin myös ystävyyttä. Ei vain Tanssikaveri-nimessä, vaan ihan kuin olisi saanut kauhean määrän ystäviä. ”

Haastattelussa Tanssikaverit-hankkeen tanssitaiteilija Vera Nevanlinna.

EN

”Maybe being a Dance Friend is also a friendship to some extent. Not just in the Dance Friend-name, but as if you’ve made a lot of friends.”

Interview with Vera Nevanlinna, who works as a mentoring dance artist in the Dance Friends project.

Who are you?

Vera Nevanlinna [she/her], a dance artist working extensively in the field of dance and yoga. Generally, I teach from babies to seniors. I study the method of empowering photography. I like the garden and nature.

I do one-on-one dance and presence encounter sessions with seniors. I train volunteers for Dance Friends volunteer work.

Mitä Tanssikaveri sinulle tarkoittaa?

Tanssikaveruus on ihmisen kohtaamista saaden ihmisen liikkumaan ja tanssimaan. Mahdollisesti laajentamaan ajatusta siitä mitä kaikkea tanssi voi olla. Paljon läsnäoloa toisen kanssa. Yhdessä tanssimista ja vuorovaikutusta, sekä puheella että fyysisesti kommunikoimista. Ei tietämisen tilassa olemista. Tosi paljon myös oppimista – siitä miten olla rauhassa tilanteissa, missä ei tiedä mitä tapahtuu. On yllättäviä reaktioita, ei tuttuja tapoja kommunikoida ja rauhassa olemista, koska toisen ihmisen muisti toimii eri tavalla. Sen kaiken opettelua miten siinä ollaan. Se on ollut niin uutta – en ole ennen tätä ollut muistisairaiden kanssa tekemisissä ikinä. Olen oppinut myös tavallaan lukemaan erilaisia ihmisiä. Voiko koskea, pitääkö koskea? Herkemmin aistii ollaanko tässä huumorin vai ei huumorin kanssa – mikä on totta ja mikä ei, ja onko sillä merkitystä. Olen oppinut myös ylipäätään koko projektin myötä miten voi tanssia ikääntyneiden kanssa ja miten voimakas elementti musiikki ja laulaminen on senioreiden kanssa.

Ehkä se on jossain määrin myös ystävyyttä. Ei vain Tanssikaveri-nimessä, vaan ihan kuin olisi saanut kauhean määrän ystäviä. 

What does a Dance Friend mean to you?

Dance Friending is meeting people and getting them to move and dance. Possibly expanding the idea of what dance can be. A lot of being present with the other. Dancing together and interacting, both verbally and physically communicating. Being in a state of not-knowing. A lot of learning too – about how to be at peace in situations where you don’t know what’s going on. There are surprising reactions, unfamiliar ways of communicating and being at peace because the other person’s memory works differently. It’s all learning how to be in it. It’s been so new – I’ve never dealt with people with memory loss before this. I’ve also learned to kind of read different people. Can you touch, should you touch? It’s more sensitive to sense whether you’re being humorous or not humorous – what’s true and what’s not, and whether it matters. I’ve also learned in general through the whole project how to dance with older people and how powerful element music and singing is with seniors.

Maybe it’s also a friendship to some extent. Not just in the Dance Friend-name, but as if you’ve made a lot of friends.

Mieleenpainuvimmat hetket!

On olleet sellaisia, kun olen kokenut, että olen ammattitanssija. Siinä, kun olen tanssinut ihmisen kanssa, olen kokenut tekeväni ammattitanssijan ammattia. Olen tehnyt töitä Deborah Heyn kanssa monta vuotta. Siellä yhtenä perusolemisen tilana on ”ei tietäminen”, tietämättä yhtään mitä tapahtuu. Tosi mieleenpainuvassa hetkessä olen kokenut, että en ole siinä hetkessä se opettaja vaan ollaan yhdessä harjoittelemassa ei tietämisen tilaa – vailla sitä että kumpi on johtaja ja kumpi seuraa. 

Mieleenpainuvaa on, kun tulee spontaani kommentti: Tämä tekee niin hyvää!

”Miten tylsää elämä olisikaan ilman tälläista huitelua” Ihminen sanoo.

Tai hitaasti tulee syvä kiitos. Katsoo silmiin ja sanoo kiitos. Tämäkin ihminen oli hyvin itkuinen. Itkun takaa pysähtyy ja sanoo kiitos.

The most memorable moments!

There have been times when I have felt that I am a professional dancer. When I have danced with someone, I have felt that I was doing the job of a professional dancer. I have worked with Deborah Hay for many years. There, one of the basic states of being is ”not knowing”, not knowing at all what’s going on. In a really memorable moment, I’ve experienced that I’m not the teacher in that moment, but we’re practicing together in a state of not knowing – not knowing who’s leading and who’s following.

What is memorable is when a spontaneous comment comes: This is doing me so much good!

”How boring life would be without this kind of fluttering” one says.

Or slowly comes a deep Thank you. Looks you in the eye and says thank you. This person was also very tearful. Behind the crying, they stop and say thank you.

Haasteellinen tai vaikea hetki:

Vaikeita hetkiä on ollut, jos asukas on hädissään tai huolissaan ja ei saa rauhoittumaan lainkaan Tanssikaveruuden äärelle. Huoli voi olla niin suuri jostain asiasta, mikä vaivaa. Ne on olleet haastavia tilanteita. Joskus on nähnyt samassa hetkessä myös läheisen huolen. Haastavaa on ollut myös nähdä sänkypotilaita niin paljon ja tajuta se miten paljon ihmisiä on yksin. En ole tämän projektin aikana edes nähnyt niitä yksinäisiä, jotka ovat kodeissa.

A challenging or difficult moment:

There have been difficult moments when a resident is distressed or worried and you can’t calm them down at all. The worry can be so great about something that’s bothering them. Those have been challenging situations. Sometimes you’ve seen the worry of a loved one in the same moment. It’s also been challenging to see so many bedridden people and realise how many people are alone. During this project, I haven’t even seen the lonely people who are in homes.

Mitä Tanssikaverit-hanke on tuonut sinulle?

Olen oppinut olemaan läsnäolevampi opetuksessa. Myös ihan perusopetuksessa tuntiopettajana. Olen oppinut lempeyttä ja hitautta. Ei ole kiire. Näen enemmän ihmisen ulkokuoren alle. Diagnoosin taakse ja myös muualla kuin seniorikeskuksissa näkemään kuoren alle – kokemaan ihmistä.

Tämä hanke on tuonut paljon iloa ja onnellisuutta. On ihanaa olla taidekentän ulkopuolella. Se laajentaa ymmärrystä koko yhteiskunnasta. Näkee muutakin, kuin oman peruselämän ja piirin. Mun elämässä ei ole vanhoja ihmisiä. Mun vanhemmat ja isovanhemmat on kuolleet. Ei ole sellaista kontaktia vanhempiin ihmisiin. On ollut arvokasta löytää se kontakti.

Jotenkin ikä rupeaa katoamaan. Sain uuden kaverin joogaretriitillä. Saman ikäinen, kuin omat vanhemmat olisivat olla. Voi yhtäkkiä olla 80-vuotias ihminen ystävänä. Se on ihanaa!

What has the Dance Friends project brought to you?

I have learned to be more present when teaching. Even in general education as a dance class teacher. I’ve learned gentleness and slowness. Not being in a hurry. I see more under the skin of the person. Beyond the diagnosis and beyond the senior centers to see beneath the shell – to experience the person.

This project has brought a lot of joy and happiness. It’s wonderful to be outside the art world. It broadens your understanding of society as a whole. You see more than just your own basic life and circle. There are no old people in my life. My parents and grandparents are dead. There is no such contact with older people. It’s been valuable to find that contact.

Somehow age starts to disappear. I made a new friend on a yoga retreat. Same age as my own parents would have been. You can suddenly have an 80-year-old person as a friend. It’s wonderful!

Mitä ikääntyneiden kahdenkeskinen kohtaaminen herättää sinussa?

On merkittävää käydä ihmisten luona ja nähdä miten se oikeasti piristää. Kohtaamiset laajentavat ymmärrystä ihmisyydestä. Jotenkin aiemmin olen ajatellut, että joidenkin kanssa puhutaan joistain asioista ja joidenkin kanssa toisista. On jännää, että 99-vuotias voi kertoa asioita ihan samoista asioista, mitä omassa elämässä tapahtuu. Aiemmin on ollut blokki siitä miten kuuluisi olla. Olen aiemmin ollut pienempi tai lapsenkaltainen vanhempien ihmisten kanssa. Olen ajatellut, että olen lapsi ja tuo on äiti tai isovanhempi. Itsellä on ollut selkeämpi rooli. En ole ollut ihminen ihmiselle vaan aina on ollut joku selkeä rooli.

What does a one-to-one encounter with older people evoke in you?

It’s remarkable to visit people and see how it really cheers them up. Encounters broaden your understanding of humanity. Somehow in the past I’ve thought that with some people you talk about some things and with others you talk about something else. It’s exciting that a 99-year-old can say things about the very same things that are happening in my life. There used to be a block about how I should be or behave. I used to be smaller or childlike with older people. I’ve thought I’m a child and that’s a mother or grandparent. I’ve had a clearer role for myself. I have not been a person to a person but always had a clear role.

Mitä Tanssikaveri tuo arjen keskelle?

Eniten liikettä ja se on itsessään tosi arvokasta. Toki kohtaaminen ja läsnäolo, yhdessäolo. Mutta on eri juttu, jos kävisin vain juttelemassa. Me tanssitaan yhdessä. Paljon asukkaat istuu ja makaa. Toki jotkut kävelee, mutta liike on vähäistä ja niin monet kerrat tulee kommentti, että tää tuntuu hyvältä. Se on ihanaa.

Taidekin! Tanssi voi olla mitä vaan. Tanssista keskusteleminen. Se ihanuus, että moni sanoo ettei osaa, mutta osaahan he. Liike ja tanssiminen tulee päällimäisenä mieleen. Saa liikettä kehoon. Ja osa sanoo, että on alkaneet tekemään harjoituksia itekseenkin. Voi toimia pikku inspiraationta, että voi tehdä aamutanssit tai käsiä voi välillä pyöritellä, tai päätä.

What does Dance Friend bring to everyday life?

Mostly movement and that in itself is really valuable. Of course encounters and presence, feeling of togetherness. But it’s a different thing, if I just came to talk. We dance together. A lot of the residents sit and lie down. Sure, some people walk, but there is very little movement and so many times the comment is made that this feels good. It’s wonderful.

And art! Dancing can be anything. Talking about dance. The wonderful thing is that many people say they can’t, but they can. The movement and dancing is what comes to mind. You get movement in your body. And some say they’ve started doing the exercises themselves. It can act as a little inspiration to do morning dances or to twirl your arms or your head.

Oletko nähnyt asukkaissa muutoksia?

Muutoksen näkee silloin, kun asukas lähtee tanssiin nopeammin. Vaikka ei muista mua, niin keho muistaa. Sen näkee selkeästi. Ollaan tuttuja, vaikka ei oltaisikaan. Aivot ei välttämättä muista, mutta keho muistaa. Kyllä mä nään luottamuksen kasvamisen huolimatta siitä muistaako henkilö kuka olen vai ei. Sanon ”Moi olen sun tanssikaveri” ja asukas vastaa ”ai oot vai”. Luottamus kasvaa, vaikka ei muista henkilöä. Keho muistaa – tanssiminen ja liikkeelle lähteminen. Ja heidän luottamus itseensä. Useita jännittää osaako ja tekeekö oikein. Se jännittäminen vähenee.

Kyllä pääsääntöisesti tapahtuu jotain luottamuksen kautta. Esimerkiksi ei tarvitse enää houkutella tanssiin. Voiko se liittyä siihen, että olen myös itse itsevarmempi. Aistivatko he mun olon? Voi se liittyä siihenkin, että on itse paljon rennompi.

Have you seen any changes in the residents?

You can see the change when a resident starts dancing faster. Even if they don’t remember me, the body remembers. It can be seen clearly. We know each other, even if we don’t. The brain may not remember, but the body does. Yes, I can see the trust growing whether the person remembers who I am or not. I say ”Hi, I’m your Dance Friend” and the person says ”Oh, you are?”. Trust grows even if you don’t remember the person. The body remembers – dancing and getting moving. And their confidence in themselves. Several people are nervous about whether they can and will do it right. That tension is reduced.

Yes, usually something happens through confidence. For example, you no longer have to coax people into dancing. Could it have something to do with the fact that I am also more self-confident. Do they sense how I feel? It could also have something to do with being more relaxed.

Jotain tärkeää, mitä on jäänyt sanomatta:

On pitkään ollut sellainen toive, että olispa ihanaa osata tai päästä työskentelemään seniorikeskuksiin. Olen kuitenkin ajatellut, että ei ole siihen tietotaitoa. Hankkeen ja Janinan tekemien videoiden myötä se tietotaito on tullut. Videopankki on ollut se mitä taiteilijana en ole aiemmin osannut. Niiden ja Janinan koulutuksen kautta olen saanut juuri sitä mitä olen tarvinnut. Nyt koen, että osaan ja se on ihanaa ja mieletöntä. Tanssikaveriudessa tärkeintä mulle on kahdenkeskisyys ja se että se ei ole esittävää taidetta, jota viedään eri paikkoihin. Koen, että se on mulle rakasta ja tuntuu hyvältä. Sellaista mitä haluan tehdä. Tässä on erilainen kontakti ihmiseen ja se on ihana rikkaus. Juuri se kahdenkeskisyys. On ollut ihan mahtavaa keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan.

Something important that hasn’t been said:

For a long time, I’ve been wishing that I could work in senior centers. However, I have thought that I do not have the know-how. The project and Janina’s videos have given me that. The video toolbank has been what as an artist I hadn’t been able to do before. Through them and Janina’s training I have got exactly what I needed. Now I feel that I can and it’s wonderful and incredible. The most important thing for me in Dance Friends is the one-on-one and the fact that it’s not performing art that is taken to different places. I feel that I love it and it feels good. It’s what I want to do. It’s a different kind of contact with people and that’s a wonderful enrichment. Just that one-on-one. It’s been great to focus on one person at a time.

Mitä tulevaisuudessa?

Olisi ihan unelma jatkaa tätä työtä. On ollut ihanaa, että on saanut käydä kolme kertaa viikossa vierailuilla. Olisi unelma jatkaa niin, että sais koulutettua vapaaehtoisia ja niitä olisi paljon. Oli ihan mahtava meno, kun kerran kaksi vapaaehtoista sattui samaan paikkaan samana päivänä. Olisi niin mahtavaa, kun saataisiin paljon porukkaa käymään noissa taloissa. Unelma on, että rahaa vain tulee ja vapaaehtoisia on paljon joka puolella!

What’s in the future?

It would be a dream come true to continue this work. It’s been wonderful to have been able to visit three times a week. It would be a dream to continue so that we could train volunteers and have lots of them. It was great when two volunteers happened to be in the same place on the same day. It would be so great to get a lot of people to visit those houses. The dream is that the money just keeps coming in and there are lots of volunteers everywhere!