OLGA SPYROPOULOU IS THE NEW ARTISTIC DIRECTOR OF THE REALITY RESEARCH CENTER
Kuva: Noora Lehtovuori
"TTK:n strategian mukainen sitoutuminen vastuullisesti tasa-arvoon ja saavutettavuuteen on nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä mielestäni rohkea liike - jollei lähes mahdoton sellainen. Se on linjassa kollektiivin pitkään historiaan todellisuuden haastamisessa ja emansipatoristen taidekäytäntöjen tutkimisessa. Taiteellisena johtajana olen innostunut kehittämään sekä taiteellisia että organisaation sisäisiä menetelmiä ja käytäntöjä, joilla pyritään puuttumaan erilaisiin systeemisiin eriarvoisuuksiin, jotka vaikuttavat osallistumiseen", linjaa Olga Spyropoulou
"Reality Research Center's accountable commitment to equality and accessibility in the current political climate is a daring move and an almost impossible performance, consistent with the collective’s long history of challenging reality and experimenting with emancipatory art practices. As the artistic director, I am excited to develop both artistic and organisational tools and practices in RRC that aim to address the various systemic inequalities which impact one’s participation", outlines Olga Spyropoulou.
Todellisuuden tutkimuskeskuksen uudeksi taiteelliseksi johtajaksi on valittu performanssitaiteilija ja tutkija Olga Spyropoulou. Spyropoulou aloittaa tehtävässä tammikuussa 2024.
Performance artist Olga Spyropoulou [she|her] has been appointed as the new artistic director of the Reality Research Centre. Spyropoulou will take up her post in January 2024.
Olga Spyropoulou vakuutti TTK:n valintaprosessin aikana innovatiivisella ja uudistusmielisellä asenteellaan. Hänellä on taiteilijana monipuolinen kokemus esittävän taiteen kentästä sekä Suomessa että ulkomailla.
During the selection process, Olga Spyropoulou impressed with her innovative and fresh approach. As an artist, she has a wide range of experience in the performing arts both in Finland and abroad.
– Olga tunnisti TTK:n strategian keskeiset tavoitteet ja uskomme, että rohkean näkemyksensä ja verkostojensa kautta hän on erinomainen henkilö kehittämään Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteellista linjaa ja yleisösuhdetta, toteaa jäsenistöstä koottu valitsijaryhmä.
– Olga has identified the key objectives of the Reality Research Center’s strategy and we believe that her bold vision and networks make her an excellent person to develop the artistic direction and audience relations of the RRC,” said the selection team.
Οlga Spyropoulou (s. 1985, Ateena) on helsinkiläinen performanssitaiteilija ja kirjoittaja, joka on kotoisin Kreikasta. Hän on suorittanut teatterintutkimuksen maisterin tutkinnon Aristoteleen yliopistossa Thessalonikissa ja opiskellut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa. Hänen taiteellisen praktiikkansa keskiössä on kestollinen, osallistava performanssi ja runous. Hän tekee esityksiä muodostaakseen yhteyksiä ja tutkiakseen, miten suhtaudumme toisiimme. Kirjoittajana hän pyrkii edistämään monikielisyyttä ja kulttuurialan siirtotyöläisenä hän pyrkii ajamaan pitkäjänteistä, kestävää ja eettistä taiteellista yhteistyötä ja työkäytäntöjä suomalaisella esitystaiteen kentällä.
Οlga Spyropoulou (b. 1985, Athens) is a Helsinki-based performance artist and writer from Greece. She holds an MA in Theatre Studies from Aristotle University of Thessaloniki and has studied in the MA Live Art and Performance Studies program at the Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki. Her artistic mediums are durational, participatory performance and poetry. She makes performances to form connections and explore how we relate to one another. As a writer, she aims to promote the visibility of multilingualism. As a migrant cultural worker, she works to advocate for long-term, sustainable, and ethical artistic collaborations and labour practices in the Finnish Live Art scene.
Taiteellisen johtajan kautensa aluksi hän kysyykin: Millaisia taiteellisia ehdotuksia, työskentelyrakenteita, yleisöjä ja verkostoja syntyy, kun olemme sitoutuneet yhdenvertaiseen taiteen kenttään?
At the beginning of her term as Artistic Director, she asks: ”What kind of artistic proposals, working structures, audiences and networks emerge when we are committed to an equitable art scene?”
Taiteellisen johtajan tehtävään haki yhteensä neljä henkilöä. Haku oli avoinna TTK:n omalle jäsenistölle. Taiteellisen johtajan 22.1.2024 alkava toimikausi on kaks vuotta, yhden lisävuoden optiolla.
A total of four people applied for the position of Artistic Director. The position was open to the RRC’s members. The term of the Artistic Director, starting on 22.1.2024, is two years, with an option for one additional year.
Henkilökohtaiset avustajat pääsevät toimintaan mukaan ilmaiseksi. Kerro avustajan osallistumisesta ilmoittautumisen yhteydessä.
Kurssille on tarjolla vapaa- ja 50% alennuspaikkoja. Emme tarvitse perusteluita paikan hakemiselle, ilmaise sähköpostilla (katja@todellisuus.fi) kiinnostuksesi paikkaa kohtaan. Arvomme paikat ennen ryhmien alkua. Emme tarvitse perusteluita paikan hakemiselle, ilmaise sähköpostilla (katja@todellisuus.fi) kiinnostuksesi paikkaa kohtaan. Arvomme paikat ennen ryhmien alkua.
Personal assistants can join the group for free. Tell us about the assistant’s participation when registering.
There are free spots and 50% discount spots available for the course.We do not need reasons for applying for these spots, express your interest by e-mail katja@todellisuus.fi). We will draw the spots before the groups start.
Todellisuuden Tutkimus Company (TTC) on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita itsensä ilmaisemisesta, liikkeellisistä harjoituksista, esitystaiteesta ja todellisuuden tutkimisesta. Tutkimme yhdessä kuinka vallitsevaa todellisuuskäsitystä voi laajentaa ja rikkoa, sekä venyttää esitystaiteen rajoja ja määritelmiä.
Ryhmä kokoontuu kerran viikossa yhteisen ihmettelyn ja utopioiden äärelle. Et tarvitse mitään ennakko-osaamista tai erityistaitoja. Heittäytymisellä, avoimuudella, uteliaisuudella ja halulla kokeilla jotain uutta pääsee pitkälle. TTC toivottaa tervetulleiksi eri ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset osaksi ryhmää.
TTK haluaa laajentaakollektiivinsa moninaisuutta ja jakaa valtaa niin, että esitystaidetta voi harrastaa kuka vaan. Esitystaiteella tarkoitetaan taiteenalaa, joka on teatterin ja performanssitaiteen välimaastossa. Kevätkaudella 2024 kurssi tähtää paikkasidonnaiseen esitykseen osana Pilvi Porkolan Sohva teosta. Sohva on TTK:n vuoden 2024 pääohjelmistoa.
The Reality Research Company (RRC) is for anyone interested in self-expression, movement exercises, performance art and reality exploration. Together we will explore how to expand and break the dominant concept of reality, and stretch the boundaries and definitions of performance art.
The group meets once a week to share a sense of wonder and utopia. You don’t need any prior knowledge or special skills. You can go a long way by being open, open-minded, curious and willing to try something new. The RRC welcomes people of all ages and backgrounds to join the group.
RRC wants to broaden the diversity of its collective and share power so that performing arts can be practised by anyone. Performing arts is an art form that lies between theatre and performance art. In spring 2024, the course aims to create a site-specific performance as part of Pilvi Porkola’s work Sofa. Sofa is part of the main programme of the 2024 of the RRC.
Kuva/Photo: Veera Konsti / EXPEDITION 2014
Kaupunki ja performanssi
City and performance
Pilvi Porkolan osuudessa kurssilla tutustutaan paikkasidonnaisiin kaupunkiperformansseihin esimerkkien kautta ja pohditaan yhdessä, miten paikka vaikuttaa performanssin tekemiseen ja kokemiseen. Tarkastelemme arkisia toimintoja kaupungissa, kaupunkia taiteen ympäristönä ja pohdimme arjen ja taiteen eroja. Kurssilla harjoitellaan taiteen tekemistä julkisessa tilassa, mietitään mitä se mahdollistaa ja mitä on hyvä ottaa huomioon. Teemme yksinkertaisia harjoituksia yksin ja yhdessä, ja keskustelemme niiden pohjalta. Kurssi sopii kaikille performanssin tekemisestä kiinnostuneille.
Kati Raatikaisen taiteellinen työ sijoittuu taiteiden väliin. Hän on kiinnostunut havainnoista, ”tunnuista” ja kehollisesta vuorovaikutuksesta. Katin praktiikkaan vaikuttaa syvästi somatiikka, eletty anatomia ja ruumiillisuus sekä toisaalta kysymys siitä, mikä kulloisessakin hetkessä ja prosessissa vaikuttaa olennaiselta. Hänen praktiikkansa lähtökohdat ovat kontekstisidonnaisia. Ohjatessaan Kati pyrkii havainnoimaan osallistujia ja tiloja, ja vastaamaan taiteellisesti tilanteisiin tarvittavalla tavalla.
Pilvi Porkola’s part of the course will explore site-specific urban performances through examples and reflect together on how place affects the creation and experience of performance. We will look at everyday activities in the city, the city as an environment for art and consider the differences between everyday life and art. The course will practice making art in a public space, considering what it enables and what to consider. We will do simple exercises alone and together, and discuss them. The course is suitable for anyone interested in performance art.
Kati Raatikainen’s artistic work is situated between the arts. She is interested in perception, ”feeling” and bodily interaction. Kati’s practice is deeply influenced by somatics, lived anatomy and embodiment, and on the other hand by the question of what seems essential in any given moment and process. Her practice is contextually based. In her teaching, Kati seeks to observe participants and spaces, and to respond artistically to situations as appropriate.
Todellisuuden Tutkimus Company ei hyväksy minkäänlaista diskriminaatiota, esim. rasismia, ikäsyrjintää, seksismiä, heteroseksismiä, transfobiaa, ableismia, luokkasyrjintää tai kehokommentointia. Tiedämme ettei ole olemassa täysin turvallista tilaa, teemme parhaamme luodaksemme mahdollisimman myötätuntoisen tilan oppimiselle.
Uudella strategiakaudella (2022-26) TTK haastaa itsensä erityisesti yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä saavutettavuus kysymysten äärelle. Etsimme keinoja, joilla voimme laajentaa kollektiivin moninaisuutta ja jakaa valtaa niin, että TTK on omalta osaltaan edesauttamassa moninaisuuden kehittymistä ja uusien ryhmien löytämistä esitystaiteen pariin. TTK:n toimintaa ohjaavia arvoja ovat moniäänisyys ja -muotoisuus sekä yhdenvertaisuus. Pyrimme siihen, että yhteistyökumppanimme jakavat kanssamme saman arvomaailman ja toimintatavat.
Reality Research Company doesn’t tolerate any sort of discrimination, like racism, ageism, sexism, heterosexism, transphobia, ableism, class discrimination or comments on people’s bodies. We know there is no such place as a safe space, together we try to create a compassionate space to learn in.
In the new strategy period (2022-26), RRC will challenge itself especially with questions of equality, equity and accessibility. We are looking for ways in which we can expand the diversity of the collective and share power so that RRC contributes to the development of diversity and the discovery of new groups for performing arts. The values that guide RRC’s operations are diversity and equality. We strive to ensure that our partners share the same world of values and operating methods with us.
TAITEILIJAOHJAAJAT // ARTIST FACILITATORS:
Kati Raatikainen, kuva/photo: Ulla Nisonen
KATI RAATIKAINEN on Helsingissä ja Kokkolassa toimiva koreografi, esitystaiteilija ja joogan- ja tanssinopettaja. Lähtökohtia hänen työlleen ovat kysymykset kokemuksellisesta kehollisuudesta ja ekososiaalisuudesta – eli siitä millä tavalla olioiden, ilmiöiden ja ihmisten keskinäiset suhteet muotoutuvat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Prosesseissa, joita hän fasilitoi, hän pyrkii kysymään, millä tavalla sosiaalinen kenttä voitaisiin ajatella ja järjestellä oikeudenmukaisemmin ja tasavertaisemmin, myös ihmistä laajemmin. Raatikainen työskentelee monenlaisten ihmisryhmien kanssa ja vastaa Kokkolassa sijaitsevan Tanssivat Timantit ryhmän toiminnasta. Ryhmässä tanssii vakituisesti ihmisiä, joilla on kehitysvamma ja ryhmä tekee yhteistyötä myös muiden taiteilijoiden kanssa. Raatikaisen tärkeimpiä taiteellisia töitä hänelle itselleen ovat olleet Yhteis(ty)ö (Zodiak Uuden tanssin keskus 2016), Ei-inhimillinen saareke (Todellisuuden tutkimuskeskus 2016-17), Acts of care (Circus Maximus 2017-19), Kvartetto sekä Kohtaamisia (Tanssivat Timantit/Kokkolan Talvitanssit 2019 ja 2023) sekä Principia (Kaaos company 2022).
KATI RAATIKAINEN Kati Raatikainen is a choreographer, performance artist, yoga and dance teacher based in Helsinki and Kokkola. Her work is based on questions of experiential embodiment and eco-sociality – i.e. the way in which the interrelationships of beings, phenomena and people are shaped in an ecologically and socially sustainable way. In the processes she facilitates, she seeks to ask how the social field might be conceived and ordered in a more just and equitable way, including on a human scale. Raatikainen works with a wide range of groups of people and is responsible for the Dancing Diamonds group in Kokkola. The group regularly includes people with intellectual disabilities and also collaborates with other artists. Raatikainen’s most important artistic works for herself have been Yhteis(ty)ö (Zodiak Centre for New Dance 2016), Ei-inhimillinen saareke (Reality Research Center 2016-17), Acts of care (Circus Maximus 2017-19), Kvartetto sekä Kohtaamisia (Tanssivat Timantit/Kokkolan Talvitanssit 2019 ja 2023) sekä Principia (Kaaos company 2022).
Pilvi Porkola
PILVI PORKOLA on taiteen tohtori, esitystaiteilija, tutkija ja kirjoittaja. Hän on opettanut performanssia, esitystaidetta ja esitystutkimusta sekä Teatterikorkeakoulussa että Kuvataideakatemiassa.
PILVI PORKOLA is a doctor of arts, performance artist, researcher and writer. She has taught performance, performance art and performance studies at both the Theatre Academy and the Academy of Fine Arts.
Personal assistants can join the group for free. Tell us about the assistant’s participation when registering.
There are free spots and 50% discount spots available. We do not need reasons for applying for these spots, express your interest via e-mail (katja@todellisuus.fi). We will draw the spots before the groups start.
Moving in the winter city we take time indoors to arrive in our physical selves, preparing our base for going out. Once outside we find what is already there and let ourselves be surprised what comes up. We surrender into following and take our bodies seriously. We meet the complexities of the city, known or unfamiliar, as a partner for our creative processes, dance and movement making as well as our re-positioning in a wider field. Returning to our indoor anchor (studio) we individually and collectively reflect on our journey.
This workshop offers space to explore the relationship between body and site from the material base of our body as the first lens. It advocates site practice as an all season engagement with world, rather than a short summer fling. Last not least it opens discussions on how we live and move in this world, how we experience and shape our (built) environment and welcomes the multiple perspectives of dancers & artists and planners & ecologists alike.
We will begin the workshop with a couple of cards drawn from the recently developed card set Choreography & Urban Practice (Berlin 2023), collaboratively authored by a group of artists (including myself). It is available online and can be played with before, after and beyond.
Target audience: dancers, choreographers, actors, directors, dance and drama teachers, artists, (landscape)architects, city planners, urban activists & ecologists.
No dance training required but interest and capacity to fundamentally work with and through the body is essential.
Accessibility and technicalities: The workshop will be held in spoken language (English). We will be working indoors and outdoors (in public space). Please bring clothes in which you can comfortably move in all weather conditions. We will provide all participants with hot drinks (in the studio), but please bring a snack for our return as well as your journal and writing/drawing materials (if you like). If your mobility requires any attention, please get in touch so we can choose a site that fits everyone’s needs.
Photo: Heike Steinweg
Paula Kramer is an artist-researcher and movement artist based in Berlin. She completed an artistic PhD in Dance at Coventry University (UK) in 2015, followed by a three-year post-doctoral position at the Centre for Artistic Research (CfAR) at Uniarts Helsinki (FI). She currently works independently as a researcher, teacher, mentor, performer and production manager in various projects related to outdoor movement practices and artistic research.
Her work explores intermateriality through collaborations with materials and organisms of many different orders – as active agents in the making of movement, performance and choreography, as well as partners in the creation of daily life and sense-making. She publishes widely in the field of artistic research through bodily practices and is a founding member of AREAL – Artistic Research Lab Berlin. She acts as a peer reviewer for JAR, JDSP, Nordic Journal of Dance Research and RUUKKU. Her artist book Suomenlinna // Gropius – two Contemplations on Body, Movement and Intermateriality came out in 2021 (Triarchy Press, UK). As a dancer she has worked extensively with Helen Poynor, Bettina Mainz and Suprapto Suryodarmo.
Kaikkien Queer Dance Group (QDG) -tanssiyhteisön järjestämien ryhmien tavoitteena on tarjota vertaistukea ja turvallisempi tila, jossa tutustua omaan liikkeeseen ja syventää kehotietoisuutta yhdessä. Kevään 2024 aikana QDG järjestää ryhmiä queer ja trans nuorille, aikuisille ja senioreille. Tervetuloa osallistumaan myös useampaan ryhmään! Täältä voit tutustua kaikkiin ryhmiin:
All groups organised by the Queer Dance Group (QDG) – dance community aim to provide peer support and a safer space to explore your movement and deepen your body awareness together. During the spring of 2024, QDG will host groups for queer and trans youth, adults and seniors. We welcome you to join also more than one group! Here you can find out more about all the groups:
Ryhmät ovat syntyneet yhteisön tarpeista käsin. Toimintaa ovat suunnitelleen ja sitä toteuttavat queer yhteisöön itse kuuluvat taiteilijat yhdessä osallistujien kanssa.
Queer Dance Group (QDG)-tanssiyhteisö on tanssitaiteilija Eevi Tolvasen perustama. Toiminta on alkanut keväällä 2022. QDG on jatkumoa vuonna 2017 Tolvasen ja Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen yhdessä perustamalle Tavis Dance Companylle (TDC), joka on eri-ikäisten ihmisten nykytanssiryhmä. Tolvasen muutettua Helsinkiin hän aloitti queer ja trans tanssiyhteisön luomisen ensin Koneen säätiön työskentelyapurahalla ja juurrutti sen osaksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen(TTK) toimintaa yhteistyössä TTK:n toiminnanjohtaja Katja Kirsin kanssa.
The groups were born out of the needs of the community. The activities have been planned and implemented by the artists belonging to the queer community together with the participants.
Queer Dance Group (QDG) is a dance community founded by dance artist Eevi Tolvanen. QDG is a continuum to Tavis Dance Company (TDC), a contemporary dance group for people of all ages, co-founded in 2017 by Tolvanen and the Regional Dance Centre of Eastern Finland. After Tolvanen moved to Helsinki, they started to create a queer and trans dance community, first with a working grant from the Kone Foundation and then rooted it in the activities of the Reality Research Center (RRC) in collaboration with RRC’s Executive Director Katja Kirsi.
Jan Loukas, Eevi Tolvanen, Pie Kär, Kuva/Photo: Val Nevalainen
Jan Loukas tuli mukaan heti keväällä 2022 kehittämään ja ohjaamaan QDG:n kahta pienryhmää. Pie Kär ehdotti sukupuolivähemmistöön kuuluville nuorille suunnattua ryhmää keväällä 2023 ja on sen myötä tullut osaksi QDG:n taiteilijatyöryhmää. Pave Aladin alkoi ohjaamaan nuorten ryhmää syksyllä 2023. QDG:n toiminta pyrkii luomaan työmahdollisuuksia queer ja transtaiteilijoille.
Tolvanen on päävastuussa Queer Dance Groupin toiminnasta ja tuotannosta. QDG on kuitenkin kollektiivisen yhteistyön tulos, johon Loukas, Kär ja Aladin osallistuvat merkittävällä panoksella ja kunkin erityisosaamisella. Pyrimme myös kuuntelemaan QDG:ssä mukana olevien palautetta ja toiveita ja kehittämään toimintaa jatkuvasti vastaamaan parhaiten yhteisön tarpeita.
Jan Loukas(they) joined immediately in the spring of 2022 to develop and lead the two small groups of the QDG. Pie Kär(they) proposed a group for gender minority youth in spring 2023 and has since become part of the QDG artists’ team. Pave Aladin(they) started facilitating the youth group in autumn 2023. QDG aims to create job opportunities for queer and trans artists.
Tolvanen has the primary resposibility of the Queer Dance Group’s activities and production. However, QDG is a result of a collective work together, with significant contributions from Loukas, Kär and Aladin, and the specific expertise of each of them. We also seek to listen to the feedback and wishes of those involved in QDG and to continuously develop the activities to best meet the needs of the community.
Queer Dance Group ei hyväksy minkäänlaista diskriminaatiota, esim. rasismia, ikäsyrjintää, seksismiä, heteroseksismiä, transfobiaa, ableismia, luokkasyrjintää tai kehokommentointia. Tiedämme ettei ole olemassa täysin turvallista tilaa, teemme parhaamme luodaksemme mahdollisimman myötätuntoisen tilan oppimiselle.
Uudella strategiakaudella (2022-26) TTK haastaa itsensä erityisesti yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä saavutettavuus kysymysten äärelle. Etsimme keinoja, joilla voimme laajentaa kollektiivin moninaisuutta ja jakaa valtaa niin, että TTK on omalta osaltaan edesauttamassa moninaisuuden kehittymistä ja uusien ryhmien löytämistä esitystaiteen pariin. TTK:n toimintaa ohjaavia arvoja ovat moniäänisyys ja -muotoisuus sekä yhdenvertaisuus. Pyrimme siihen, että yhteistyökumppanimme jakavat kanssamme saman arvomaailman ja toimintatavat.
Queer Dance Group doesn’t tolerate any sort of discrimination, like racism, ageism, sexism, heterosexism, transphobia, ableism, class discrimination or comments on people’s bodies. We know there is no such place as a safe space, together we try to create a compassionate space to learn in.
In the new strategy period (2022-26), RRC will challenge itself especially with questions of equality, equity and accessibility. We are looking for ways in which we can expand the diversity of the collective and share power so that RRC contributes to the development of diversity and the discovery of new groups for performing arts. The values that guide RRC’s operations are diversity and equality. We strive to ensure that our partners share the same world of values and operating methods with us.
TAITEILIJAOHJAAJAT // ARTIST FACILITATORS:
Eevi Tolvanen, kuva/photo: Peter Wrede
EEVI TOLVANEN on queer tanssitaiteilija, joka työskentelee monitasoisesti esitystaiteen eri konteksteissa. Hän toimii fasilitoijana, koreografina ja esiintyjänä. Taiteellisessa työskentelyssä hän on kiinnostunut mielihyvästä, oraalisuudesta ja valtasuhteiden tutkimisesta katseen kautta. Tolvanen on työskennellyt vuodesta 2012 alkaen yhteisötaiteen parissa. Taiteiijaidentiteetti on muodostunut tanssitaiteen yhdenvertaisuuden tarkastelijan ja esiintyvän taiteilijan yhdistelmäksi. Kokemukset osallisuudesta vaikuttavat vahvasti Tolvasen pedagogiseen työhön kaikkien ryhmien kanssa, kehittäen yhteenkuuluvuuden tunnetta jaettujen kokemusten kautta. Tolvanen on valmistunut tanssinopettajaksi Savonia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2016.
EEVI TOLVANEN (they/them) is a queer dance artist who works in different contexts of performance art. They work as a facilitator, choreographer and performer. In their artistic work, they are interested in pleasure, orality and exploring power relations through gaze. Tolvanen has been working in and with different communities since 2012. Their artist identity is a combination of examining equity in dance art through facilitating spaces – and creating performances to stimulate discussion around topics that arise from their personal practise. The experiences of participation strongly influence Tolvanen’s pedagogical work with all groups, developing a sense of belonging through shared experiences. Tolvanen graduated as a dance teacher from Savonia University of Applied Sciences in 2016.
Jan Loukas
JAN LOUKAS on muunsukupuolinen tanssitaiteilija, joka toimii tanssin kentällä monissa eri positioissa; esiintyjänä, tekijänä ja opettajana. Työskentelyssään sekä pedagogiikassaan Loukas keskittyy erityisesti suostumuksen neuvotteluun, omien ja muiden rajojen tunnistamiseen ja niiden kommunikointiin; ja näin kurottaa kohti kestävämpiä toimintaympäristöjä. Tanssitaiteessa häntä kutsuu erityisesti tunteiden äärellä oleminen ja sanattoman yhteyden löytäminen toisiin ihmisiin, niin pedagogisissa ympäristöissä kuin esitystilanteissakin. Hänen taiteellisessa työskentelyssään on viime vuosina korostunut seksuaalisuuden ja sukupuolen teemojen pohdinta ruumiillisen näyttämötaiteen kontekstissa.
JAN LOUKAS (they/them) is a nonbinary dance artist who works on the dance field in different positions; as a performer, maker and teacher. In their work and in their pedagogy, Loukas focuses especially on negotiating consent, recognizing one’s own and others’ boundaries and communicating them; and thus reach towards more sustainable working environments. In dance art, they are particularly drawn to being with emotions and finding a nonverbal connection with other people, both in pedagogical environments and in the context of performance. In recent years, their artistic work has focused on themes of sexuality and gender in the context of dance performance.
Pie Kär, kuva/photo: Soili Huhtakallio
PIE KÄR on Sipoossa asuva muunsukupuolinen tanssija ja koreografi. Kaikessa taiteellisessa toiminnassaan häntä kiinnostavat erityisesti sosiaalisen kestävyyden kysymykset. -Esimerkiksi kuinka edesauttaa tapakulttuuria, jossa voi kunnioittaa jotakuta ilman, että ymmärtäisi tämän tapaa olla ja toimia? Kär on työskennellyt viime vuosina sosiaalisen koreografian parissa pohtien ihmisten välistä kanssakäymistä kaduilla ja tanssifestivaaleilla. Näyttämöteosten lisäksi Kärin taiteellinen työ on ilmennyt monenlaisissa muodoissa, kuten esitysinstallaationa, esinesuunnitteluna, äänikävelynä, työpajoina sekä kompostointina. Tulevaisuudessa hän haluaa omistaa enemmän aikaa tanssin opettamiselle ja nuorten parissa toimimiselle, koska se tuntuu merkittävältä. Kär on valmistunut tanssijaksi Amsterdamin Taideyliopisto AHK:sta vuonna 2014 ja koreografiksi Helsingin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2020. Hän harrastaa palstaviljelyä, laulua ja käy voguing-tunneilla.
PIE KÄR (they/them) is a nonbinary dancer and choreographer living in Sipoo. In all their artistic work, they are particularly interested in questions of social sustainability. -For example, how do you further a customary culture where you can respect someone without understanding their way of being and acting? In recent years, Kär has been working on social choreography, thinking about interactions between people on the streets and at dance festivals. In addition to stage works, Kär´s artistic work has manifested itself in many forms, such as performance installations, object design, sound walks, workshops and composting. In the future, they want to devote more time to teaching dance and working with young people, because it seems significant. Kär graduated as a dancer from the Amsterdam University of the Arts AHK in 2014 and as a choreographer from the University of the Arts Helsinki,Theater Academy in 2020. They enjoy gardening, singing and taking voguing classes.
Pave Aladin, kuva/photo: Noomi Ljungdell
PAVE ALADIN on savolaisesta kylästä kotoisin oleva, Berliinin ja New York Cityn vaikutteiden motivoima tanssitaiteilija. Hän toimii tanssin ja taidekasvatuksen kentällä taiteilija-pedagogina, työryhmän koollekutsujana ja yhdenvertaisuuden asiantuntijana. Työllään hän pyrkii levittämään sensitiivisyyttä ja luomaan tilaa queerille representaatiolle. Aladinia kiinnostaa erityisesti kohtaamisen taide, teosprosessien yhteisöllisyys ja yksilöiden säihkeen kirkastaminen. Hän nauttii yhdenvertaisuuden toteutumisesta, kaupunkiin katoamisesta ja puutarhan hoitamisesta. Aladin on valmistunut tanssinopettajaksi Turun AMK:n Master Schoolista.
PAVE ALADIN (they/them) is a dance artist from a small town of Savo, motivated by influences from Berlin and New York City. They work in the field of dance and art education as an artist-educator, work group convener and equality expert. Through their work, they seek to spread sensitivity and create space for queer representation. Aladin is particularly interested in the art of encounter, the communal nature of art processes and the illumination of the spark of individuals. They enjoy realizing equity, disappearing into the city and tending their garden. Aladin graduated as a dance teacher from the Master School of Turku University of Applied Sciences.
Kapitalismi on parasta taidetta, väittää Kaino Wennerstrand Taiteen paikassa katsoessaan politiikkaa taiteen linssin läpi.
”Oikeisto haluaa voittaa, vasemmisto haluaa olla oikeassa. Oikeiston ideoissa ei ole mitään järkeä, ainoastaan halua. Vasemmisto tarjoaa halutonta järkeä… Vasemmisto yrittää korjata sellaista, joka ei halua tulla korjatuksi. Se tarjoaa järkeä ratkaisuksi historian intensiivisempään tunneryöppyyn.”
Taiteen paikka on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteistyössä toteuttama taidemedia. Taiteen paikkaa rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Taiteen paikka pyrkii julkaisemaan sisältöä, joka on yleistajuista, ja suunnattu niin taiteesta kiinnostuneille kuin taiteilijoillekin. Taiteen paikkaa julkaistaan Voiman verkkosivun alasivustona. Vuonna 2023 sivustoa toimittavat Liila Jokelin, Tuomas Laitinen, Tommi Silvennoinen, Nora Rinne, Katriina Kettunen ja Louna-Tuuli Luukka.
Camping on kokemuksellinen esitys ja selviytymisopas rajusti muuttuvaan maailmaan missä kaikki on liikkeessä, kaikki palaa, kompassit pyörivät ja tulivuoret purkautuvat. Aurinko on aina eri värinen, ruoka on oudon makuista, fossiilit tuntuvat lämpimiltä ja jokin lähestyy.
Camping is an experiential performance and survival guide to a drastically changing world where everything is in motion, everything burns, compasses spin and volcanoes erupt. The sun is always a different color, the food tastes strange, the fossils feel warm and something is approaching.
Tässä maailmassa kaksi lasta leiriytyy tuntemattoman äärelle yhdessä katsojien kanssa ja antaa kysymysten, tunteiden ja olioiden tulla luo. Leiri kasvaa, karttoja laaditaan, pystytetään spa-hoitola.
In this world, two children camp at the edge of the unknown together with the audience and let questions, feelings and objects approach them. The camp grows, maps are drawn up, a spa is built.
Camping on syntynyt halusta valmistautua siihen mihin ei voi valmistautua. Siinä tapahtuu kaikki minkä voidaan kuvitella tapahtuvan ja samalla kaikesta selvitään. Teoksessa on jotain kamalaa ja jotain lohdullista, ja vaikka siinä on monta loppua kaikki ei kokonaan lopu kuitenkaan.
Camping was born from a desire to prepare for something that cannot be prepared. Everything that can be imagined happens in the performance, however everything will work out. There is something horrible and something comforting in the work and even though it has many endings nothing ends completely.
TYÖRYHMÄ:
Ohjaus ja dramaturgia: Essi Rossi
Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen
Pukusuunnitelu: Liisa Pesonen
Runot: Petra Vallila
Skenografia: Milla Martikainen
Näyttämöllä: Olga ja Ruut Neves
Tuotanto: Todellisuuden Tutkimuskeskus
WORKING GROUP:
Director & dramaturgy: Essi Rossi
Sound design: Pauli Riikonen
Costume design: Liisa Pesonen
Poems: Petra Vallila
Scenography: Milla Martikainen
Performers: Olga ja Ruut Neves
Production: Reality Research Center
ESITYKSET:
30.9. YOUNG DANCE – International Dance Festival Zug
KANNELTALO
Ilmaiset esitykset koululaisryhmille alkaen 5-6-luokat
ti 7.11.2023 klo 10.00 & 12.30
ke 8.11.2023 klo 10.00 & 12.30
Kaikille avoimet esitykset:
to 9.11.2023 klo 18
la 11.11.2023 klo 13, esitys englanniksi
Esityspaikka: Kanneltalon Galleria
Liput: 20/12 €
Esityksen kesto n. 1h
Esitys on k-11
PERFORMANCES:
30.9. YOUNG DANCE – International Dance Festival Zug
KANNELTALO
Free performances for school groups starting from 5th and 6th graders
Todellisuuden tutkimuskeskuksen ikääntyneiden kulttuurin ja liikkumisen edistämishankeHelsingissä 2022 – 2023
Kuva / Photo: Satbir Singh Tanssikaverit-hankkeen tanssitaiteilija Vera Nevanlinna tekemässä Tanssikaveri-vierailua Salmen luona. / Vera Nevanlinna, dance artist of the Dance Friends project, making a visit to Salme.
Reality Research Centre’s project to promote culture and mobility for older people Helsinki 2022 – 2023
FIN
Todellisuuden tutkimuskeskus koordinoi Tanssikaverit -hanketta 2022–2023. Hankkeessa koulutettiin vapaaehtoisia Tanssikavereita, jotka vierailivat ikäihmisten luona palvelutaloissa ja kodeissa lisäämässä liikettä ikäihmisten arkeen. Hankkeessa työskentelivät koreografi Janina Rajakangas sekä tanssijat Aino Strandberg ja Vera Nevanlinna. Tanssin ammattilaiset toimivat Tanssikavereiden kouluttajina ja tukena. Hankkeen tuottajina toimivat Anna Suoninen ja Eevi Tolvanen.
ENG
The Reality Research Center coordinated the Dance Friends project 2022-2023, which trained volunteer Dance Friends to visit older people in care homes and their homes to add movement to their daily lives. The project involved choreographer Janina Rajakangas [she] and dancers Aino Strandberg [she] and Vera Nevanlinna [she]. The dance professionals acted as trainers and support for the volunteer Dance Friends. The project was produced by Anna Suoninen and Eevi Tolvanen [they].
Tanssikaverit -hanke jatkoi Zodiakissa 2021 käynnistettyä työtä, jossa Koreografi Janina Rajakangas suunnitteli yhdessä Zodiakin senioritanssijoiden kanssa kaikille avoimen Tanssikavereiden työkalupakin ja video-oppaan. Tanssikaverit-hanke toteutui Helsingin kaupungin myöntämän, iäkkäiden ihmisten kulttuuritoiminnan edistämiseen tarkoitetun avustuksen turvin.
The Dance Friends project continued the work started at Zodiak in 2021, where choreographer Janina Rajakangas, together with Zodiak’s senior dancers, designed an open Dance Friends toolkit and video guide. The project was funded by a grant from the City of Helsinki to promote cultural activities for older people.
" Toivon sitä (että Tanssikavereiden vierailut jatkuvat) ihan oikeasti koko sydämelläni. Se ilo ja kiitollisuus, mitä kohtaamiset antavat asukkaille on aivan mielettömän ihanaa ja koskettavaa. "
- tanssitaiteilija Vera Nevanlinna
ELÄMÄN JUHLAT
Tanssikaverit hankkeessa toteutettiin myös kuukauden mittainen Elämän juhlat, esitystaidetapahtuma ikäihmisille. Elämän juhlat oli Jonna Wikström, Pirre Toikkanen ja Paula Koivusen sekä Tero Heinämäen luoma näyttely ja näyttelyiden avajaisten yhteydessä järjestetty tapahtuma, joka järjestettiin keväällä 2023 yhteistyössä Kinaporin seniorikeskuksen päivätoiminnan kanssa.
THE CELEBRATION OF LIFE
The Dance Friends project also ran a month-long Celebration of Life, a performance art event for older people. Celebration of Life was an exhibition created by Jonna Wikström[she], Pirre Toikkanen[she], Paula Koivunen[she] and Tero Heinämäki[he], and was organised in conjunction with the opening of the exhibitions in spring 2023, in collaboration with the Kinapori Senior Centre.
Elämän Juhlat – projektissa luotu videokooste kuukauden mittaisesta projektista. Kuvaus ja leikkaus: Jonna Wikström / Celebrations of Life – a video compilation of a month-long project. Filming and editing by Jonna Wikström
4 mukana ollutta seniorikeskusta / participating Senior centers
7 palkattua tanssi- ja esitystaiteen alan ammattilaista / employed dance and performing arts professionals
32 Elämän Juhlat-työpajoihin osallistunutta / participants in the Celebration of Life – workshop
100 Elämän Juhlat-tapahtumaan osallistunutta / paricipants in the Celebration of Life event
400 Elämän Juhlat-näyttelyn nähnyttä / visitors to the Celebration of Life – exhibition
16 mukana ollutta seniorikeskuksien henkilökunnasta / participants from the staff of the Senior Centers
TOIMENPITEET
MEASURES
TANSSIKAVERIT
DANCE FRIENDS
" asukas vapautui selvästi tanssin suhteen ja innostui tanssista myös muissakin tilanteissa kuin tanssikaverin kanssa vietetyissä hetkissä " - seniorikeskuksen kulttuuriohjaaja
Tanssikaverit-toimintaa tapahtui neljässä Helsingin seniorikeskuksessa: Kivelän seniorikeskus, Kinaporin seniorikeskus, Hopeatien seniorikeskus ja Roihuvuoren seniorikeskus. Yksilökohtaamiset seniorikeskusten asukkaiden kanssa toteutettin tiiviissä yhteistyössä jokaisen paikan kulttuuriohjaajan kanssa. Kulttuuriohjaajien rooli oli erittäin merkittävässä roolissa Tanssikaverit-hankkeen osallistumisen kannalta.
Tanssikaverit-hankkeen innovaattori koreografi Janina Rajakangas koulutti kaksi tanssinalan ammattilaista, Aino Strandberg ja Vera Nevanlinna, Tanssikaverit-video-oppaan asiantuntijoiksi sekä Tanssikaverit-vapaaehtoisten kouluttajiksi ja mentoreiksi.
LÄHESTYMISTAPA
Nevanlinna ja Strandberg tutustuivat ensin ammattilaisen näkökulmasta seniorikeskuksien arkeen ja ajoivat Tanssikaveri-toiminnan seniorikeskuksien sisään. He toivat tutuksi hankkeen sisällön, tavoitteet ja alkoivat luomaan luottamusta niin seniorikeskuksen asukkaiden kuin henkilökunnankin kanssa. Tanssikaverit-toiminta perustuu yksilökohtaamiseen, jossa työskennellään läsnäolo-, kohtaamis- ja liikeharjoitusten kanssa. Yksilökohtaamisissa hyödynnetään video-opasta, joka on tehty yhteistyössä Zodiakin senioritanssijoiden kanssa koreografi Janina Rajakankaan ohjauksessa.
Ammattilaisten tekemän aloitustyön jälkeen Nevanlinna ja Strandberg alkoivat sisäänajaa koulutettuja Tanssikaverit-vapaaehtoisia neljään seniorikeskukseen. Vapaaehtoiset ottivat ammatilaisten asiakkaat omakseen ja aloittivat ystävystymisen tanssin kautta.
Dance Friends activities took place in four senior centres in Helsinki: the Kivelä Senior Centre, the Kinapori Senior Centre, the Hopeatie Senior Centre and the Roihuvuori Senior Centre. The one-on-one meetings with the residents of the senior centres were carried out in close cooperation with the cultural director of each location. The role of the cultural advisors was very important for the participation in the Dance Friends project.
Janina Rajakangas, choreographer and the innovator of Dance Friends, trained two dance professionals, Aino Strandberg and Vera Nevanlinna, as experts for the Dance Friends video guide and as trainers and mentors for Dance Friends volunteers.
APPROACH
Nevanlinna and Strandberg first took a professional perspective on the everyday life of senior centres and introduced the Tanzsikaveri activities to senior centres. They introduced the content and objectives of the project and began to build trust with both the residents and the staff of the senior centre. The Dance Friends activity is based on one-to-one encounters, working with presence, encounter and movement exercises. The individual encounters use a video guide, made in collaboration with Zodiak senior dancers under the guidance of choreographer Janina Rajakanka.
After the initial work by the professionals, Nevanlinna and Strandberg started to recruit trained Dance Friends volunteers in four senior centres. The volunteers adopted the professionals’ clients as their own and began to make friends through dance.
Vera Nevanlinna ja Salme | Kuva/Photo: Satbir Singh
Vera Nevanlinna and Salme | Kuva/Photo: Satbir Singh
KOULUTUKSET
COURSES
" Tanssikaveri-koulutus vapaaehtoisille oli todella hienosti toteutettu. Näin monta hienoa ja liikuttavaa sekä riemukasta kohtaamista. Iloa tanssista ja musiikista ja myös mustasukkaisuutta :)" - senioriksekuksen kulttuuriohjaaja
Hankevuoden 22-23 aikana järjestettiin neljä Tanssikaverit-koulutusta, joihin osallistui yhteensä 41 henkilöä. Näiden koulutuksien lisäksi Todellisuuden tutkimuskeskus on saanut kymmenkunta yhteydenottoa, joissa kysellään järjestetäänkö koulutuksia tulevaisuudessa. Monet eivät ole päässeet järjestettyihin koulutuksiin ja toivovat vielä pääsevänsä jollain tavalla mukaan toimintaan.
Koulutuksissa koulutettiin uusia Tanssikavereita vierailemaan ikäihmisten luona seniorikeskuksissa. Tanssikavereiden vierailu lisää liikettä ja hyvinvointia ikäihmisten arkeen. Koulutettuna Tanssikaverina tutustutaan ikäihmisiin tanssi-, läsnäolo- ja kohtaamisharjoitteiden avulla.
During the project year 22-23, four Dance Friends courses were organized, with a total of 41 participants. In addition to these courses, the Reality Research Centre has received a dozen contacts asking if future trainings will be organized. Many have not been able to attend the trainings that have taken place and hope to be able to participate in some way.
The courses trained new Dance Buddies to visit elderly people in senior centers. The visits of the dance friends add movement and well-being to the daily life of the elderly. As a Dance Friend volunteer, you get to know older people through dance, presence and encounter exercises.
Tanssikaverit-koulutus Hopeatien seniorikeskuksella, vapaaehtoiset kokeilevat pienryhmissä video-ooppaan harjoituksia. | Dance Friends course at the Hopeatie Senior Centre, volunteers try out the video tutorial exercises in small groups. Kuva|Photo: Eevi Tolvanen
Tanssikaverit-koulutus Kivelän seniorikeskuksella, vapaaehtoiset tekevät harjoitusta video-oppaan mukana. | Dance Friends course at the Kivelä Senior Centre, volunteers practice with a video guide. Kuva|Photo: Eevi Tolvanen
VERTAISTAPAAMISET
PEER MEETINGS
Kerran kuukaudessa järjestettiin vapaaehtoisten Tanssikavereiden vertaistapaamisia Todellisuuden tutkimuskeskuksen tiloissa. Vertaistapaamisten tarkoitus oli luoda vertaistuellinen yhteisö, jossa tavata ja tutustua muihin Tanssikavereihin ja jakaa kokemuksia, ajatuksia, kysymyksiä ja vinkkejä. Tapaamisissa hanketaiteilijat sekä koreografi Janina Rajakangas olivat myös paikalla. Tämä mahdollisti erilaisen tuen antamisen seniorikeskuksien ulkopuolella.
Vertaistapaamiset kestivät 2 tuntia, joiden aikana juotiin kahvit, juteltiin kuukauden aikana tapahtuneista asioita ja kyseltiin erityisesti neuvoja erilaisiin tilanteisiin. Tapaamiset koettiin kaikkien tahojen myötä positiivisiksi. Näin tuottajataho, hanketaiteilijat sekä vapaaehtoiset olivat kaikki vuorovaikutuksessa keskenään ja pysyttiin ajankohtaisesti perillä siitä, miten kaikilla meni, mitä tarvittiin ja missä oli kehitettävää -tai toisaalta mikä sujui hienosti.
Once a month, volunteer Dance Friend peer meetings were held at the Reality Research Centre. The purpose of the peer meetings was to create a peer-to-peer community to meet and get to know other Dance Friends and share experiences, ideas, questions and tips. The project artists and choreographer Janina Rajakangas were also present. This allowed for different kinds of support to be provided outside the senior centres.
The peer meetings lasted 2 hours, during which coffee was drunk, people talked about what had happened during the month and asked for advice, especially in different situations. The meetings were perceived as positive by all parties. In this way, the producer, the project artists and the volunteers all interacted with each other and kept up to date with how everyone was doing, what was needed and where there was room for improvement – or, on the other hand, what was going well.
Vertaistapaaminen Esitystaiteen keskuksen tiloissa Suvilahdessa / A peer group meeting on the premises of the Performance Arts Center in Suvilahti.
HAASTATTELUT
INTERVIEWS
Hanketuottaja Eevi Tolvanen haastatteli hankkeen aikana hankkeessa työskennellyttä tanssitaiteilija Vera Nevanlinnaa, Kivelän seniorikeskuksen kulttuuriohjaajaa ja Tanssikaverit- vapaaehtoisia. Haastatteluista tehtiin ”Tanssikavereiden kokemuksia” – haastattelusarja, joka on julkaistu Todellisuuden tutkimuskeskuksen nettisivuilla. Haastatteluilla pyrittiin avaamaan eri näkökulmista Tanssikaveruutta; mitä Tanssikaveruus tarkoittaa, mitä Tanssikaveri tekee, missä ja miksi?
Project producer Eevi Tolvanen interviewed Vera Nevanlinna, a dance artist who worked during the project, the cultural director of the Kivelä senior centre and the Dance Friends volunteers. The interviews were used to create a series of interviews entitled ”Experiences of the Dance Friends”, which has been published on the website of the Reality Research Centre. The interviews aimed to open up different perspectives on Dance Friends; what does Dance Friend mean, what does Dance Friend do, where and why?
Marjatta Grahn | tanssija videolla | dancer in the videos
Roosa Isokääntä | kulttuuriohjaaja | cultural advisor at the senior centre
ELÄMÄN JUHLAT
THE CELEBRATION OF LIFE
Kuvassa Elämän Juhlien yksi päähenkilöistä, Harri, puolisonsa kanssa. / The photo shows Harri, one of the main characters of the Celebration of Life, with his wife. Kuva/Photo: Jonna Wikström
Elämän Juhlat oli kuukauden mittainen yhteisötaideprojekti, joka järjestettiin tiiviissä yhteistyössä Kinaporin seniorikeskuksen päivätoiminnan henkilökunnan kanssa. Kuukausi koostui viikoittaisista taidetyöpajoista, kotikäynneistä Elämän Juhlien päähenkilöiden luona sekä kuvauksista valokuvanäyttelyä ja loppuvideota varten. Projekti huipentui valokuvanäyttelyn avajaisiin ja juhlatapahtumaan. Elämän Juhlat Helsinki 2023 – video on kooste tästä yhteisestä matkasta 13 päähenkilön kanssa.
Elämän Juhlia vietettiin torstaina 4.5.2023 Kinaporin seniorikeskuksessa. Juhlat aloitettiin avaamalla Elämän Juhlat-näyttely, joka oli koettavissa seniorikeskuksen aulatiloissa 4.5. – 4.6.2023.
LÄHESTYMISTAPA
Tarinateatteria ja voimauttavaa valokuvaa ja vuorovaikutuksellista muistelutyötä yhdistävä Elämän Juhlat-projekti kutsui kotona asuvat seniorit vahvoiksi toimijoiksi, joiden oma taide ja tekijyys olivat olennainen osa projektia. Juhla-teema mahdollisti oman elämänkaaren tärkeiden hetkien muistelun, mutta toi iloa ja naurua myös tähän hetkeen.
Elämän Juhlat – taiteilijat Paula Koivunen, Pirre Toikkanen, Jonna Wikström ja Tero Heinämäki tutustuivat päivätoiminnan asiakkaiden elämiin, elämäntarinoihin ja sukelsivat heidän vanhoihin valokuviin. Näyttely koostui voimauttavista valokuvista, joiden inspiraationa on käytetty Elämän Juhlien päähenkilöiden kuvia ja tarinoita elämän varrelta.
Celebration of Life was a month-long community art project organised in close cooperation with the staff of the Kinapori Senior Center. The month consisted of weekly art workshops, home visits to the main characters of the Celebration of Life and filming for a photo exhibition and a final video. The project culminated in the opening of the photo exhibition and a celebration event. The Celebration of Life Helsinki 2023 video is a compilation of this journey together with the 13 main characters.
The Celebration of Life took place on Thursday 4.5.2023 at the Kinapori Senior Centre. The celebrations started with the opening of the Celebration of Life exhibition, which could be experienced in the lobby of the Senior Centre 4.5. – 4.6.2023.
APPROACH
The Celebration of Life project, combining storytelling with empowering photography and interactive reminiscence, invited seniors living at home to become strong actors whose own art and creativity were an integral part of the project. The celebration theme allowed for the recollection of important moments in one’s own life, but also brought joy and laughter to this moment. Celebrations of Life – artists Paula Koivunen, Pirre Toikkanen, Jonna Wikström and Tero Heinämäki explored the lives and life stories of the day centre’s clients and dived into their old photographs. The exhibition consisted of empowering photographs inspired by the images and stories of the protagonists from the Celebration of Life.
Kuvakaappaus Elämän Juhlat-videolta / Screenshot from the Celebration of Life-video
ONNISTUMISET
SUCCESSES
TANSSIKAVERIT
DANCE FRIENDS
"Kohtaamiset menivät ihon alle ja koin, että tein todella tärkeää ja palkitsevaa työtä." - tanssitaiteilija
Jokainen yksilökohtaaminen tanssien oli onnistuminen. Hankkeen aikana pystyttiin laajentamaan ja vapauttamaan ihmisten (asukkaiden ja henkilökunnan) käsitystä siitä, mitä kaikkea tanssi saa ja voi olla. Lisäsimme nykytanssin näkyvyyttä ja tuntemusta senioreiden sekä hoitohenkilökunnan keskuudessa. Toimme taidetanssia sellaisiin paikkoihin, joissa se ei tyypillisesti ole näkynyt, tai sitä ei ole päässyt kokemaan. Onnistuimme tuomaan taiteen kokemuksia myös tässä vaiheessa elämänkaarta oleville henkilöille.
Tanssikaverit-hankkeessa luotiin uudenlainen vapaaehtoisuuden muoto – tanssikaveruus. Hanke tavoitti sellaisia ihmisiä, jotka ovat pohtineet vapaaehtoiseksi ryhtymistä, mutta eivät olleet aiemmin löytäneet sellaista toimimisen tapaa, joka puhuttelisi heitä. Hankkeessa osattiin kouluttaa vapaaehtoisia niin, että he innostuivat Tanssikaveruudesta ja halusivat sitoutua toimintaan – jopa hankkeen päätyttyä.
Taiteilijat ja Tanssikaverit huomasivat miten, kohdattava seniorikeskuksen asukas, unohti huolensa ja keskittyi liikkumiseen ja vuorovaikutukseen. Onnistumisiksi koettiin jokainen halaus ja vilpitön kiitos asukkaalta, minkä sai kohtaamisten lopuksi.
SUUNNITTELU JA KOHTAAMISET
Hankkeen tarkka suunnittelu yhdessä taiteilijoiden ja seniorikeskusten kulttuuriohjaajien kanssa vaikutti suoraan onnistumisiin asukkaiden kanssa.
Yksilökohtaamisten kahdenkeskisyys mahdollisti asukkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen ja keskustelun siitä, mitä kunkin oma tanssi voi olla. Toimintaa tehtiin osallistujien ehdoilla. Hankkeessa ei pyritty tuottamaan elämyksiä mahdollisimman monille, vaan tarjottiin kahdenkeskistä läsnäoloa ja kohtaamisen hetkiä liikkeen, kehon ja taiteen äärellä.
Each individual dancing encounter was a success. The project was able to expand and liberate people’s (residents and staff) perception of what dance can and should be. We increased the visibility and awareness of contemporary dance among seniors and care staff. We brought art dance to places where it is not typically seen or experienced. We also succeeded in bringing the arts experience to individuals at this stage of life.
The Dance Friend project created a new form of volunteering. It reached out to people who had been thinking about volunteering but had not previously found a way of volunteering that appealed to them. The project was able to train volunteers so that they became enthusiastic about Dance Friends and wanted to stay involved – even after the project had ended.
The artists and the Dance Friend volunteers noticed how, the encountered resident of the senior centre, forgot their worries and focused on moving and interacting. Every hug and sincere thank you from the resident at the end of the encounters was perceived as a success.
PLANNING AND ENCOUNTERS
The precise planning of the project, together with the artists and the cultural advisors of the senior centres, directly contributed to the successes with the residents.
The one-on-one nature of the encounters allowed for the individual needs of the resident to be met and for a discussion about what each person’s dance could be. The activities were carried out on the participants’ terms. The project did not aim to provide experiences for as many people as possible, but offered one-to-one presence and moments of encounter through movement, body and art.
" Oivallukset siitä, mitä kaikkea tanssi voi olla. Ja että me osaamme tanssia. Se, kun saan toisen hymyilemään omalla tanssillani. Keskustelut sukkien kantapään kutomisesta ja siitä, miten ihanaa elämä on. Ryhmätanssit viiden asukkaan kesken kun huoneen muut asukkaat liittyivät tanssiin mukaan. Nukkuvan ihmisen tanssiva käsi, ei hän nukkunutkaan. Vaan kuunteli ja tanssi. Nauru, mikä tuli kesken tanssin. Itku, mikä tuli kesken tanssin. Huoli, mikä unohtui tanssiessa. Kosketuksen parantava voima. Ja ennenkaikkea tämä lause: Miten tylsää elämä olis ilman tällaista huitelua! " - tanssitaiteilija
Taiteilijatyöryhmä koki arvokkaana sen, että päähenkilöiksi nousi yhteiskunnan syrjäytymisvaarassa olevat yksinäiset ikäihmiset. Hankkeella pystyttiin toteuttamaan heidän toiveensa niin yksittäisissä valokuvissa kuin päätösjuhlassa.
Työryhmä koki voimakkaana myös edellisen sukupolven, varsinkin naisten, itsensä alentamisen ja sivuun vetäytyvän kulttuurin. Tuntui merkittävältä kääntää valokeila Elämän Juhlat-projektissa juuri heihin. Menetelminä kuuntelu, arjen kukittaminen sekä kahvinjuonnin lomassa nähdyksi tuleminen paransi osallistujien elämänlaatua ja itsetuntoa.
Se, että taiteilijoilla oli mahdollisuus antaa hankkeelle kaikki aika kuukauden ajan, syvensi työskentelyä ja yhteyttä päähenkilöiden kanssa ja teki hankkeesta ikimuistoisen niin tekijöille kuin osallistujille. Yhteistyö Kinaporin päivätoiminnan kanssa koettiin onnistuneena ja tärkeänä.
The artistic team appreciated the fact that the main characters were lonely elderly people at risk of social exclusion. The project was able to realise their wishes both in the individual photographs and in the closing ceremony. The working group also experienced a strong sense of self-deprecation and a culture of withdrawal from the previous generation, especially women. It seemed significant to turn the spotlight on them in the Celebration of Life project. The methods of listening, overcoming everyday life and being seen while drinking coffee improved the quality of life and self-esteem of the participants. The fact that the artists had the opportunity to give their full time to the project for a month deepened the work and the connection with the main characters and made the project memorable for both creators and participants. The collaboration with Kinapori Day Centre was perceived as successful and important.
KEHITETTÄVÄÄ
TO DEVELOP
Kolme keskeisintä haastetta:
Henkilökunnan vaihtuvuus ja heidän sitouttamisensa Tanssikavereiden kaltaiseen toimintaan. Talojen kulttuuriohjaajat olivat mieletön voimavara ja heidän innostumisellaan oli merkittävä rooli hankkeen alkuun saattamisessa, mutta hoitohenkilökunnan kiire ja jatkuva vaihtuminen vaikeutti toisinaan työskentelyä. Hoitajat eivät aina hahmottaneet, mitä oltiin tulossa tekemään, vaan kertoivat asukkaille esimerkiksi Tanssikaverin tulevan esiintymään tai vetämään päivätansseja. Myös seniorikeskuksien muu toiminta ja päivärutiinit aiheuttivat välillä haasteita: henkilö, jota oltiin menossa tapaamaan saattoikin olla toisessa kultturitoiminnassa tai päiväkahvin ajankohtaa oli siirretty.
Vapaaehtoisten sitouttaminen on haastavaa. Varsinkin työelämässä kiinni olevien ihmisten. Vapaaehtoisten löytäminen ja sijoittaminen mukana oleviin seniorikeskuksiin. Vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta ei vastaa ammattilaisten vakiintunutta viikoittaista toimintaa. Vapaaehtoiset toimivat omien aikataulujen ja sitoutumisensa puitteissa. Muutos viikoittaisesta tanssihetkestä muutaman kerran kuussa tapahtuvaksi on ikäihmisen näkökulmasta varsin merkittävä jo siinäkin mielessä, että heidän kuntonsa saattaa vaihdella nopeasti. Tarkoitus oli ”siirtää” asukkaat tanssitaitelijalta vapaaehtoisille, mutta kaikille asukkaille ei välttämättä löytynyt omaa tanssikaveria esimerkiksi seniorikeskuksen sijainnin takia.
Hankkeessa näkyi myös palvelutalo- ja senioritoiminnalle tyypillinen piirre, jossa toimintaan osallistuvat ne henkilöt, jotka ovat jo muutoinkin aktiivisia ja mukana monenlaisessa toiminnassa. Vapaaehtoisen näkökulmasta on toki helppoa tulla tapaamaan henkilöä, joka on useimmiten melko virkeä ja tottunut osallistumaan monenlaiseen. Vastaanottavainen ja innostunut asukas on toki omiaan sitouttamaan ja motivoimaan vapaaehtoisia, mutta näin palkatun työntekijän näkökulmasta jäin pohtimaan, kuinka olisi mahdollista saavuttaa myös niitä, jotka usein jäävät ohjatun vapaa-ajan toiminnan ulkopuolelle, mutta jotka hyötyisivät Tanssikavereiden kaltaisesta toiminnasta?
Three key challenges:
Staff turnover and how to engage them in activities such as Dance Friends. The cultural advisors in the houses were a tremendous resource and their enthusiasm played a major role in getting the project off the ground, but the rush and constant turnover of care staff sometimes made it difficult to work. The carers did not always realise what they were doing, telling the residents, for example, that a dance friend was coming to perform or lead a dance course. Other activities and daily routines in the senior centres also sometimes posed challenges: the person you were going to see might be at another cultural activity or the time of the day’s coffee had been moved.
Volunteer engagement is a challenge. Especially for people who are working. Finding and placing volunteers in participating senior centres. Volunteer-based activities do not match the established weekly activities of professionals. Volunteers work within their own schedules and commitments. The change from a weekly dance session to a few times a month is quite significant for older people, not least because their condition levels can change rapidly. The intention was to ”transfer” residents from dance professionals to volunteers, but not all residents could necessarily find their own dance partner, for example because of the location of the senior centre.
The project also reflected a typical feature of service centers and senior citizens’ activities, where people who are already active and involved in a wide range of activities participate. From the volunteer’s point of view, it is of course easy to come and meet someone who is usually quite lively and used to being involved in a wide range of activities. A receptive and enthusiastic resident is certainly likely to engage and motivate volunteers, but from the perspective of a paid worker, I was left wondering how it would be possible to reach those who are often excluded from guided leisure activities, but who would benefit from an activity like Dance Friends?
PALAUTTEET
FEEDBACK
" "En koskaan tule unohtamaan tätä hetkeä" on monella tapaa raastava palaute syvästi muistisairaan ihmisen suusta, mutta se kiteyttää jotakin hankkeestamme: Vaikka yhteinen tanssihetki haihtuisi mielestä jo vartin kuluttua, on kehoon ehkä jäänyt jonkinlainen mielihyvän tunne, joka voi tuoda mielenrauhaa ja lohtua kun, olo on muuten sekava ja ympäröivä tuntuu vieraalta. " - tanssitaiteilija
Palaute on kerätty kolmivaiheisesti; hankkeessa työskennelleet tanssitaiteilijat ovat kirjoittaneet oman koosteen projektista, mukana olleilta kulttuuriohjaajilta on pyydetty kooste heidän omasta näkökulmasta sekä asukkaiden ja hoitajien näkökulmasta ja vapaaehtoiset Tanssikaverit sekä Tanssikaverit-videoissa olleet senioritanssijat ovat vastanneet sähköiseen palautelomakkeeseen.
Feedback has been collected in three stages; the dance artists who worked on the project have written their own summary of the project, the cultural advisors involved have been asked for a summary from their own perspective and from the perspective of the residents and carers, and the volunteer Dance Friends and the senior dancers who appeared in the Dance Friends videos have responded to an electronic feedback form.
Binary the Trilogy: TESTO TEMPLE tutkii kuinka sukupuolta tai seksuaalisuutta voisi näyttämöllistää ja millainen näyttämö tarvitaan, että binääriyden asemesta tilaa saisi moneus.
Binary the Trilogy: TESTO TEMPLE explores how gender or sexuality could be put on stage and what kind of stage is needed to make room for the multiplicity instead of the binary.
Teoksen yhtenä lähtökohtana on ollut teoreettinen ja empiirinen tutkimus testosteronista sukupuolen purkautumisen käynnistäjänä. Testosteronia, kuten sukupuolihormoneja ylipäätään, pidetään sukupuolten symboleina ja niihin liittyvien ominaisuuksien tuottajina ja rakennuspalikoina. Todellisuudessa hormonien tehtävä ihmisruumiissa on paljon monimuotoisempi ja kaukana sosiaalisesti tuotetusta binäärirakenteesta. TESTO TEMPLE on esityksen muotoinen ehdotus siitä, miltä ei-binääriys tuntuu, miten ei-binääriin todellisuuteen voisi päästä ja miten sukupuolta voisi ymmärtää muusta kuin binääristä käsin.
One of the starting points of the work has been a theoretical and empirical study of testosterone as a trigger for the unmaking of gender. Testosterone, like sex hormones in general, is seen as a symbol of gender and as a producer and building block of the characteristics associated with it. In reality, the role of hormones in the human body is much more complex and far from a socially produced binary structure. TESTO TEMPLE is a proposition in the form of a performance about what non-binary feels like, how non-binary reality might be accessed and how gender might be understood from a non-binary perspective.
TESTO TEMPLEn konseptista ja toteutuksesta vastaavat Cadia ja Minttu Vesala. Äänisuunnittelu on Exploited Bodyn käsialaa. Teos on osa Cadian tohtorinväitöstutkimusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
TESTO TEMPLE is conceptualised and realised by Cadia and Minttu Vesala. The sound design is by Exploited Body. The work is part of Cadia’s doctoral thesis at the University of the Arts Theatre School.
Mahdottoman esityksen residenssiohjelma 2022–23
Residency Program for Impossible Performance 2022–2023
Mahdottoman esityksen residenssiohjelma on osa Todellisuuden tutkimuskeskuksen pääohjelmistoa vuosina 2022–23. Todellisuuden tutkimuskeskus valitsee residenssitaiteilijan avoimen haun kautta ja residenssi tuottaa ANTI-festivaalin ohjelmistoon esityksen, jollaista ei ole ennen koettu. Aikaisemmasta ohjelmasta poiketen residenssityöskentely jakautuu kahdelle vuodelle. Vuonna 2022 Cadia työskenteli Kuopiossa kahden viikon mittaisella residenssijaksolla.
The Residency Program for Impossible Performance is a part of the Reality Research Center’s main repertoire in 2022–2023. The ANTI Festival in Kuopio serves as its main partner. Reality Research Center selects a residency artist through an open call, and the residency produces a performance unlike anything seen before. Unlike in previous programmes, the residency work now takes time over the course of two years. In 2022 Cadia had a two week residency in Kuopio.
TYÖRYHMÄ:
Cadia
Minttu Vesala
Exploited Body
Tuotanto: Todellisuuden Tutkimuskeskus & ANTI- Contemporary Art Festival.
WORKING GROUP:
Cadia
Minttu Vesala
Exploited Body
Production: Reality Research Center & ANTI- Contemporary Art Festival.
Yleisöruumis on teatteritapahtuma, joka toteutuu yhdessä lukemalla. Se käsittelee teatteriyleisön kollektiivista ruumiillista älykkyyttä ja ohjaa yleisön katseen itseään kohti. Se on esitys ilman esiintyjiä; sen sijaan se koostuu useista yleisön saatavilla olevista lukuesineistä. Nämä esineet ehdottavat erilaisia asetelmia ja kokemuksia: esimerkiksi purkautuvia paperirullia, revittyjä rakkauskirjeitä, syötyjä sanoja ja vedenalaisten kirjojen sivuja kääntelevien käsien joukkoa. Esitys kutsuu ajattelemaan sitä, mitä on olla esityksen yleisö.
Prosessista
Yleisöruumiin materiaalit ovat kehittyneet neljän vuoden mittaisen taiteellisten kokeilujen sarjan myötä. Sarja käynnistyi tammikuussa 2018 järjestetyssä tutkimusseminaarissa, jossa käytin osana presentaatiotani tulostettua, taitetun A4-arkin muotoista käsiohjelmaa. Sen jälkeen päätin vähentää esityksen muut osat minimiin ja aloin varioida samankaltaista asetelmaa, jossa yleisö lukee tekstiä joka ohjaa pohtimaan yleisön ilmiötä. Olen toteuttanut tässä sarjassa yli 20 tutkimusesitystä erilaisissa yhteyksissä, mm. Dansehallerne-järjestön tapahtumassa Kööpenhaminassa, Baltic Circle -festivaaleilla Helsingissä, tutkimuspaviljongissa Venetsiassa, performanssisymposiumissa Palestiinassa, osana yhteisnäyttelyä Kuvataideakatemian galleriassa sekä Performance Philosophy -konferenssissa Helsingissä. Väitöstutkimuksen ensimmäinen tarkastettu osa, Yleisön luenta, esitettiin Teatterikorkeakoululla marraskuussa 2020. Siinä kukin yleisön jäsen sai luettavakseen omalla nimellään merkityn 150-sivuisen irtolehdistä koostuvan käsikirjoituksen. Esitys tehtiin yhteistyössä valosuunnittelija Nanni Vapaavuoren ja skenografi Maiju Loukolan kanssa.
Tutkimusesitysten sarja liittyi osaksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmaa syksyllä 2021, jolloin osana festivaaliohjelmistoa toteutettiin Time to Audience -nimisen, paperirullan lukemiseen perustuvan esityksen ensimmäinen näytös. Esitys tapahtui useissa paikoissa, samaan aikaan. Toinen näytös järjestettiin osana Ebb & flow -näyttelyä Kuvataideakatemian Kuva/Tila-gallerissa 2.12.2021-30.1.2022. Tämä näytös puolestaan tapahtui samassa paikassa, mutta eri aikoihin – kerran päivässä näyttelyjakson ajan. Lisäksi Yleisöruumiista järjestettiin yleisölle avoin work-in-progress-versio toukokuussa 2022, myös osana Liikkeellä marraskuussa -festivaalin ohjelmaa. Nanni Vapaavuoren lisäksi esitystä olivat tällä kertaa valmistamassa kanssani äänisuunnittelija Carolina Jinde, arkkitehti Alexander Eriksson Furunes sekä kuvataiteilija Visa Knuuttila.
Onkin nykyiselle kulttuurilliselle kontekstillemme oireellista, että vain minun nimeni on tekijän paikalla. Toki esityksessä kuuluu voimakkaasti oma henkilökohtainen ääneni, ja otan vastuun kaikista sen vaiheista, kuten tästä raportista. Silti sen mahdollistaneiden toimijuuksien lista on pitkä. Työryhmäläisten lisäksi lopputulokseen ovat vaikuttaneet myös Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Tutken seminaariohjelma ja sen tekijät, väitöstutkimuksen ohjaajat Esa Kirkkopelto ja Gareth White, Taideyliopiston väitöstutkijoiden muodostama tutkimusyhteisö sekä lukuisat yleisön jäsenet, joita olen haastatellut matkan varrella. Lukuesitysten sarja on muotoutunut suhteessa esityspaikkojen ja -kontekstien erityispiirteisiin: olen valmistanut kunkin kokeilun tiettyyn tilaan ja tilanteeseen. Tärkeässä roolissa oli myös Koneen säätiön Saaren kartanon residenssi, jossa ensimmäinen luonnos esityksen kokonaisuudesta kehittyi. Esityksen lähdeaineistossa on yli 200 yleisön jäsenenä kokemaani esitystä ja se onkin myös kunnianosoitus erityisesti Helsingin kokeellisen esitystaiteen kentälle ja kaikille sen toimijoille.
Tällainen pitkä ja monivaiheinen prosessi sisältää runsaasti tutkimuksen kannalta mainitsemisen arvoisia asioita, jotka eivät kuitenkaan mahdu tai sovellu tähän kirjoitukseen. Niistä voi lukea tarkemmin myöhemmin julkaistavasta väitöstutkimukseni kommentaarista – mistä lisää seuraavassa.
Kuva: Visa Knuuttila
Akateemisen ja ei-akateemisen tutkimuksen rinnakkaisuudesta
Yleisöruumis oli sekä väitöstutkimukseni esitarkastettu taiteellinen osa että Todellisuuden tutkimuskeskuksen ohjelmistossa. Siten se asettuu sekä akateemisen taiteellisen tutkimuksen että akatemian ulkopuolella tapahtuvan taiteellisen tutkimuksen kehyksiin. Nuo kehykset sekä täydentävät toisiaan että ovat keskenään ristiriidassa. Erilaiset standardit ilmenevät esimerkiksi kysymyksessä siitä, mikä on tutkimusraportti.
Todellisuuden tutkimuskeskuksen kontekstissa tutkimusraportti on tarkoittanut vapaamuotoista kirjoitusta – viime vuosina sellaista, joka soveltuu blogialustalle. Kirjoitusta sovelletaan tai lainataan myös yhdistyksen toimintakertomuksessa, jonka ensisijainen tarkoitus on rahoittajille ja yhteistyökumppaneille viestiminen – silloin raportti toimii todisteena vastuullisesta rahankäytöstä ja puolustaa toimintaa jatkorahoituksen ja muun tuen kannalta. Todellisuuden tutkimuskeskus ei ole toistaiseksi laatinut ohjeita raportin valmistamiseen, eikä sen tarvitse läpäistä kriittistä arviointia ennen julkaisemistaan.
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kontekstissa yksittäinen esitarkastettava taiteellinen työ asettuu osaksi väitöstutkimuksen kokonaisuutta. Väitöstutkimus on usean vuoden mittainen prosessi, jossa taiteilija etsii tapoja asettaa työnsä osaksi akateemista perinnettä ja sen sisällä kehittyvää uutta taiteellisen tutkimuksen alaa. Raportin virkaa tekee kommentaari, väitöstutkimuksen taiteellisille osille rinnakkainen osa, jonka “tulee osoittaa kykyä analysoida, artikuloida, käsitteellistää ja teoretisoida taiteellisia tutkimusasetelmia sekä kontekstualisoida niitä taiteelliselle tutkimukselle ominaisilla tavoilla”. Taiteelliset osat ja kommentaari arvioidaan ja haastetaan kahden yliopiston palkkaaman meritoituneen tarkastajan toimesta ja väitöstutkijan täytyy puolustaa tutkimustaan väitöstilaisuudessa, jossa vastaväittäjät asettavat hänelle kriittisiä kysymyksiä tutkimuksen sisällöstä.
Kommentaari asettuu osaksi akateemista viittauskäytäntöä, mikä tarkoittaa, että taiteilijan täytyy sen puitteissa kontekstualisoida työnsä: kertoa lukijalle, minkä muiden töiden rinnalla hänen tulisi tätä tutkimusta tarkastella. Onko joku muu tehnyt jotain samankaltaista aiemmin? Miten tämä eroaa siitä? Onko jonkun ajattelijan tuotanto ollut olennaista tälle tutkimukselle? Onko tarpeen tuntea joitain muita taideteoksia ymmärtääkseen tämän merkityksen? Tämänkaltaiset viittauspisteet, lainaukset ja inspiraation lähteet on kirjoitettava avoimesti esiin ja lukijalle on ilmaistava tarkasti, mistä hän voi löytää lainatut tai sovelletut sisällöt. Tämän järjestelmän seurauksena esimerkiksi plagiointi on kielletty, eli muita, tai edes omia aiempia kirjoituksiaan, ei saa lainata salaa.
Tästä voi jo päätellä, että akateeminen ja ei-akateeminen taiteellisen tutkimuksen konteksti toimivat hyvin erilaisin periaattein. Kirjoitin tästä viime vuonna kokoelmassa Performance Art in Practice – Pedagogical Approaches (Worthwise 2022):
Kokeellisen taiteen kentällä olin tottunut työskentelemään häiriöttä – sekä hyvien että huonoin seurauksin. Esitykset ja julkaisut haihtuivat ilmaan ja kaikenlainen palaute, varsinkin mietitty ja kriittinen, loisti poissaolollaan. Akatemiassa asiat olivat toisin. Sanaakaan ei päässyt huuliltani ilman että jouduin ottamaan niistä vastuun. Jokainen ajatus oli jo ajateltu aiemmin ja oli aina joku, joka osasi kertoa siitä minulle. Mitään ei voinut julkaista ilman kokeneiden kollegojen vertaisarviointia. ”Akateeminen” alkoi merkitä minulle ajatuksia, jotka lausutaan suhteessa ajatteluhistoriaan, jatkuvaa itsereflektion tilaa ja tietoisen vastuunoton käytäntöjä. Jos kokeellisen taidekentän toimijat olivat rohkeita, ruumiillisia ja itsekeskeisiä, akateemisella kentälle he olivat tunnollisia, älykkäitä ja vastuullisia.
Tästä seuraakin kysymys siitä, miten tutkimusta pitäisi akatemian ulkopuolella määritellä, arvioida, arvottaa, asettaa suhteeseen? Vai onko riippumattomuudella arvoa itsessään? Tuntuu, että en vielä osaa vastata muuta kuin, että moninaisuudella on arvonsa. Akateemiset tutkimuskäytännöt saattavat saastuttaa taiteen aluetta johdonmukaisuudellaan ja systemaattisuudellaan. Tämä on jo mielestäni näkyvissä siinä kielenkäytössä, joka apurahahakemusten ja työsuunnitelmien valmistamisen saaman painoarvon myötä on taidekentälle kehittynyt. Taiteella pitää voida tutkia ilman lähdeluetteloita ja sivistyssanoja. Riippumattomuudella on silloin arvoa. Vaikeampi kysymys on, miten akatemian ulkopuolella tapahtuvaa taidetta voisi tutkimuksellisessa mielessä arvottaa. Jotenkin se liittyy yhteisöön ja dialogiin, arvottamisen käytäntöjen täytyy syntyä jaetuissa prosesseissa.
Kuva: Visa Knuuttila
Yleisöstä
Yksi taiteellisen tutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on taiteen ja tutkimuksen suhde. Taiteelliset tutkijat ovat tulkinneet uudelleen, hämärtäneet, pervouttaneet ja moninaistaneet sitä, miten tutkimuksellisuus sijoittuu suhteessa taiteen tekemiseen. He ovat haastaneet taiteen tutkimuksen perinteisen jaon, jossa ensin tehdään taideteos, jota sitten käsitellään tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen sisältö vaikuttaa sen esillepanoon ja taiteilijat kokeilevat esillepanon muodoilla. Siksi taiteelliset tutkijat asettavat yhä useammin tutkimuksensa arvioitavaksi sellaisin tavoin, joihin akateemiset instituutiot eivät ole tottuneet. Taide ja tutkimus, prosessi ja lopputulos, käytäntö ja teoria kietoutuvat yhä enemmän toisiinsa. Monia tekijöitä, kuten minua, nämä rajapinnat ja niissä syntyvät häiriöt kiinnostavat.
Myös Yleisöruumiissa taide ja sen teoreettinen käsittely kietoutuvat toisiinsa. Merkittävä osa esityksen sisällöstä oli kirjoitusta, joka käsittelee eri tavoin yleisön ilmiötä. Kirjoitus ei kuitenkaan ole minulle ollut vapaasti monistettavissa ja siirrettävissä oleva ilmaisumuoto. Sen sijaan kirjoituksilleni on ollut ensisijaisen tärkeää se, miten, missä ja kenen kanssa ne luetaan. Millaista on lukemisen tila, aika ja ruumiillisuus. Esitys on minulle taidemuoto, jossa monet asiat tihentyvät, esimerkiksi Yleisöruumiissa yleisön ruumis, sen ajattelu ja tuntemukset, tihenevät samaan tilaan ja aikaan.
Vaikka tutkimukselleni oli ensisijaisen tärkeää juuri tämä tietynlainen, paikkaan ja aikaan sitoutunut esitysmuoto, olen alkanut rakennella myös digitaalisia paikkoja, joissa esityksen osasiin voi tutustua, vaikkapa täällä tai täällä.
Kuva: Visa Knuuttila
Kaivelen tähän raportin loppuun esityksen teksteistä yhden kohdan, joka oli minulle tehdessä keskeinen. Se esittää teoreettisen mallin siitä, miten yleisöruumiin voi ajatella muodostuvan. Tämä malli sisältyi rakkauskirjeeseen, joka yllä olevissa kuvissa näkyy kirjekuoreiden riveinä seinillä, revittyjen kirjeiden kasana ja avonaisena ruskeana kartonkikuutiona matolla. Nyt puoli vuotta myöhemmin, tekisin sen jo erilaiseksi. Mutta se on silti tutkimustulos ja sopii raporttiin. Mikäli haluat kouriintuntuvamman otteen aiheeseen, tulosta oheiset sivut A4-arkin kahdelle puolelle, leikkaa ääriviivoja myöten ja taittele kuutioksi.
TAIDETYÖPAJOJA, KOTIKÄYNTEJÄ, ERI-IKÄISTEN QUEER JA TRANSIHMISTEN KOHTAAMISILTOJA SEKÄ CRUSH[ING] ULOSTULO HUHTIKUUSSA 2024!
FIN
Todellisuuden tutkimuskeskus tuottaa Taidetta Sateenkaarisenioreille-hanketta vuonna 2023-2024. Hanke tehdään tiiviissä yhteistyössä Sateenkaariseniorit ry:n kanssa. Hanketta rahoittaa Helsingin kaupunki.
ENG
The Reality Research Centre produces the Art for Queer Seniors-project in 2023-2024. The project will be carried out in close collaboration with the Sateenkaariseniort ry-association. The project is funded by the City of Helsinki.
Taidetta Sateenkaarisenioreille-hanke luo yhteisöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta +60-vuotiaille queer ja transihmisille taidetyöpajojen sekä taidelähtöisten kotikäyntien muodossa.
The Art for Rainbow Seniors project creates a sense of community and belonging for queer and trans people aged 60+ through art workshops and art-based home visits.
crushing, let´s talk about crushes, crushing, being crushed
being alone and being together
Taidetta Sateenkaarisenioreille-hanke tarjoaa tanssi-, musiikki ja tarinatyöpajoja sekä taidelähtöisiä kotikäyntejä. Ja tuottaa esityksen, Crush[ing], joka yhdistää Queer Dance Group-tanssiyhteisön eri-ikäisiä tanssijoita sekä senioriryhmiä.
Crush[ing] -ulostulo tapahtuu keväällä 2024.
The Art for Rainbow Seniors project offers dance, music and storytelling workshops and artistic home visits. And produces a performance, Crush[ing], that brings together dancers of different ages from the Queer Dance Group dance community and senior groups.
The outcome of Crush[ing] happens in spring 2024.
ART WORKSHOPS, HOME VISITS, MEETUPS FOR QUEER AND TRANS PEOPLE OF ALL AGES AND A CRUSH[ING] RELEASE IN APRIL 2024!
Keskustellaan ihastumisesta, rutistamisesta, rutistumisesta, yksin ja yhdessä olemisesta. Lisäksi saat nähdä yhden kohtauksen huhtikuussa esitettävästä Crush[ing]-esitysluonnoksesta!
let´s talk about crushes, crushing, being crushed, being alone and being together. Also you get to see one scene from the Crush[ing]-performance sketch that will be performed in April!
