Ren Salento: Queerhellyyden -ja kipuilujen paikat Sateenkaarisukupolvissa

“Tapahtuu queerilon- ja surun yhteenkietoutuminen, mullistuma, jota on vaikea ulkopuoliselle selittää. Se kokemus on kuitenkin korvaamattoman arvokas”

Pääsin toimimaan keväällä 2026 tuotantoassistentin roolissa niin Sateenkaarisukupolvissa että tanssiproduktiossa hellänä – tender maalis-toukokuun aikana. Tehtäviini kuului esimerkiksi esitysryhmän minihaastatteluiden tekeminen, viestintä, tuotannolliset tehtävät, elämäkertahaastattelut sekä muut hankkeeseen liittyvät tehtävät. Työskentelin tiiviisti ikääntyvien queer- ja transihmisten kanssa koko kevään ajan.

hellänä – tender loi vaikutuksia sekä yleisössä että esitysryhmässä. Esityksessä esiintyi paljon huolenpidon, kohtaamisen, kipuilun, nautinnon ja kosketuksen teemoja. Yleisöpalautteen perusteella kokemus oli liikuttava, kun astui huolenpitoa ja hellyyttä huokuvaan tilaan erilaistem tasojen ja kerrosten lävitse. Lavalla nähtiin erilaisia queeriuden sävyjä ja värinöitä. Teos loi paikan erilaisten ikääntyvien queerkehojen näkymiselle lavalla ja tanssin muodossa.  Myös esiintyjät kokivat tilan olevan heille tärkeä ja kipeästi kaivattu: “Olen ajatellut, että ei tällaisella tämän näköisellä keholla voi sellaisia asioita tehdä – mutta eihän tässä ole mitään hätää”.  Esitysryhmäläiset kertoivat myös minihaastatteluissa siitä, mitä nuorelle itselle merkitsisi olla tässä produktiossa mukana ja mitä nuorelle itselle haluaisi sanoa. Esille nousi esimerkiksi ylpeys, rauha ja uskallus: “Ainakin se nuori (minä) olisi aika helpottunut, kun näkisi miten hyvin kaikki tulee lopulta menemään. Olisi ollut ihana kuulla, että kaikki järjestyy”.

Erityisesti minua kiinnosti harjoittelussani olla vuorovaikutuksessa eri queerihmisten kanssa. Pääsin osallistumaan sateen­kaari­senioreiden  tanssiryhmään, esitysryhmäläisten harjoituksiin, esityksiin, elämäkertahaastatteluihin ihmisten kodeissa sekä olemaan mukana arkisissa keskusteluissa ja kohtaamisissa ikääntyvien queer – ja transihmisten kanssa. Nämä kokemukset ovat luoneet kaivattua vuorovaikutusta ja yhteyttä queersukupolvien välillä. Pintaan nousi kuitenkin eniten arkiset tasot: hyvästelyt naulakoilla, pinnien lainaaminen ja asettelu toisen hiuksiin, lempeät katseet ja tiukat halaukset. Niissä hetkissä tuntui, että on yhtä, samaa ja kuitenkin jotain niin erilaista, ja on huokuvasti tilaa olla juuri niin. 

Nuorena queer-transihmisenä mukana olo on ollut herkistävää. Siinä on jotain hyvin maagista, kun kohtaa itseään vaikkapa 40 vuotta olevan vertaisensa. Kun kuulee eri queerihmisten kokemuksia, tunteita ja näkemyksiä, antaen niille tilan ja paikan, tapahtuu jotain taianomaista. Tapahtuu queerilon- ja surun yhteenkietoutuminen, mullistuma, jota on vaikea ulkopuoliselle selittää. Se kokemus on kuitenkin korvaamattoman arvokas. Nähdessään itsensä toisen maailmassa, kipuilussa, ilon viitekehyksissä, pelon alavireessä ja toivon vimmassa – vapautuu. Uskaltautuu olla itsekin kannateltava ja huolehdittava. Tila, kuuntelu, representaatio ja toisen autenttinen kohtaaminen on tajuttoman tärkeää. Sateenkaarisukupolvet on onnistunut luomaan paikan queerkipuilulle – mutta myös toivolle, rakkaudelle ja vastarinnalle. 

Kirjoittaja

Ren Salento, Sukupuolentutkimuksen maisteriopiskelija

”Opinnoissa olen suuntautunut erityisesti sukupuolentutkimukseen kirjallisuudessa, yhteiskunnallisiin ongelmiin sekä kotimaiseen
kirjallisuuteen. Sivuaineena minulla on yleisesti kirjallisuutta sekä tietokirjallisuuden opintokokonaisuus. Olen myös sivuaineena
lukenut suomen kieltä ja historiaa. Graduni tulee yhdistelemään kirjallisuuden- ja sukupuolentutkimusta toisiinsa. Minulle tärkeää
on olla mukana luomassa monipuolista työskentely-ympäristöä, jossa kaikilla on tilaa olla.”