
Saareke perustui ajatukselle siitä, että sivistys on asettanut meille mahdottoman toimintakehyksen. Maailma edellyttää meiltä järkeiltyä elämää, tietoa joka on käännetty rationaaliseen muotoon, ja rakennettu todisteiden päälle. Järkiperäisyys on kuitenkin vain pieni osa meidän sisäisestä prosessiamme. Myytit, merkitykset järkeilyn tuolla puolen, ovat yhtä lailla osa minäämme, poistamaton palanen meidän tavoissamme käsitellä maailmaa. Tarvitsemme eläviä muotoja muuallakin kuin rationaalisuuden saralla. Saareke tutki, miten näitä muotoja luodaan.