Ohjaus: Eero-Tapio Vuori
Esiintyjät: Ville Härkönen ja Kolina Seppälä
Visuaalinen suunnittelu: Kaisa Illukka
Ohjauksen assistentti: Lauri Kontula
Tuottaja: Anssi Pirttineva
Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus ja Kiasma-teatteri
Menneet esitykset: 23.–30.11.05 (Kontti, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki)
‘Zeckett’ tulee sanayhdistelmästä ’Zen-Beckett’. Samuel Beckett kirjoitti aikoinaan näytelmäkirjallisuuden klassikon, Huomenna hän tulee, joka kuvasi länsimaisen ihmisen olemassaolon perusproblematiikkaa – eksistentiaalista hukassaoloa ja ajan kokemista vihollisena, piinallisena kulumisena kohti kuolemaa. Zeckett käsittelee samoja teemoja, mutta zeniläisellä otteella. Esitys on äärimmäisen minimalistinen ja kaikesta turhasta hötkyilystä puhdistettu, hidastempoinen ja lähes sanaton. Tämä on ehkä koko Zeckett-prosessin ydin; se etsii sellaista teatteria ja esitystaidetta, joka maailman sulkemisen sijasta pyrkii kohti sen avaamista, kohti maailman sisään päästämistä – hiljaisuutta – joka pyytää kuuntelemaan ja olemaan, ei ymmärtämään.
Zeckett II – Ajasta ja unohtumisesta on jatkoa vuonna 2002 Esplanadin puistossa esitetylle Zeckett I – Olemisesta ja odottamisesta. Uusi version ylikirjoitetaan vanhan perustan päälle niin, että mitään varsinaisesti uutta lähdetä etsimään, vaan otetaan vanhasta pois ja jalostetaan jäljelle jäävää. Kysymyksessä on luovan keskeneräisyyden tavoittelu, jossa prosessi ei koskaan varsinaisesti ’valmistu’, vaan pysyy avoimessa, virtaavassa tilassa. Syyt ovat elämänkatsomukselliset ja filosofiset; esitysten tekemisen ei välttämättä tarvitse olla aina uuden keksimistä (avantgarden perinteinen idea), vaan taide voi olla myös vanhaan syvemmälle menemistä, syvenemistä – itse, ihmisenä.Direction: Eero-Tapio Vuori
Performers: Ville Härkönen and Kolina Seppälä
Visual design: Kaisa Illukka
Producer: Anssi Pirttineva
Past performances: 23.–30.11.05 (Kontti, Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki)
Zeckett is a combination of the words ‘Zen’ and ‘Beckett’. The performance is a Zen re-interpretation of Samuel Beckett’s classic Waiting for Godot. Beckett’s beggars are archetypes of the existence of Western man, the basic mode of their existence is oppressive and they are always waiting for something, not even knowing for what. Time passes painfully, it appears as an enemy which takes them towards degradation and finally death.
Zeckett II – of time and forgetfullness is a sequel to the company’s 2002 production Zeckett I – being and waiting. The new version is overwritten on the old foundation, so that nothing new is actively sought, only something old. The old is removed and what is left is processed further.