Uni ja Aika -esitys
Esitykset 13.–17.12.2004 Helsingin Punavuoressa.
Esitys on rakennettu devising-metodilla, ryhmäohjauksena.
Mukana työryhmässä ovat mukana olleet: Julius Elo, Titta Halinen, Niina Hosiasluoma, Ville Härkönen, Kolina Seppälä ja Eero-Tapio Vuori.
Teidän täytyy kuvitella ne meduusat tähän tutkii erilaisia tilan ja ajan kerrostumia, keräytymiä, haarautumia, risteytymiä ja tiivistymiä. Se käsittelee kaupunkia ja luontoa paikkoina, sekä tajunnantiloina. Haluamme antaa katsojalle hänen ’omaa aikaansa takaisin’, auttaa häntä maailmaan tulemisessa.
Katsoja saa kartan ja avaimen yksiöön Punavuoressa. Hän on siellä yksin mini-disc nauhurin ja seitsemän minidiscin kanssa, joita hän voi kuunnella haluamassaan järjestyksessä – tai olla kuuntelematta. Aikaa on kaksi ja puoli tuntia. Disceiltä löytyy pohdintoja ja lyhyitä kohtauksia, jotka käsittelevät kivettymistä ja virtaamista. Ne houkuttelevat kokijan myös turistimatkalle Norjaan, Mosambikiin, Kiinaan ja Helsingin menneisyyteen.
Esitystä on työstetty Suomessa (Helsinki), Norjassa (Lofootit), Kiinassa (Peking) ja Mosambikissa (Maputo)
Työryhmä kiittää seuraavia tahoja ja henkilöitä,
jotka ovat olleet avuksi esityksen toteuttamisessa: Risto Santavuori, Jani Manninen, Mitro Härkönen, Tuire Tuomisto, Essi Hurme, Zoni Jaakkola, Pia Karaspuro, Janne Saarakkala, Jussi Johnsson, Nordscen, Näyttämötaidetoimikunta ja Helsingin kaupunki.
Tämä esitys on Uni ja Aika -työpajan syysryhmän esitysdemonstraatio.Uni ja Aika – esitys
13.-17.12.2004
Created by : Julius Elo, Titta Halinen, Niina Hosiasluoma, Ville Härkönen, Kolina Seppälä ja Eero-Tapio Vuori.
One spectator has a chance to spend two and a half hours alone in an studio apartment in the center of Helsinki. She/he is given a mini-disc player with headphones and seven discs to listen to in what ever order. The discs contain stories, small scenes and thoughts about the concept of flowing and petrification in life. It is also a tourist trip: some of the discs ask the spectator to go to the balcony and imagine to be in nothern Norway, the other to wash her/his feet with warm water in the bathroom like he/she would be in Africa. The table is set for chinese tea and you can listen an interview in Peking. The spectator can make a phone call to a person in Mozambique. The most important aspect is the free time and space that is given to the spectator.