POLIITTINEN KATUPERFORMANSSI 24.9.–1.12.2007
KOORDINAATTORIT
Lauri Kontula ja Janne Saarakkala
AIKATAULU JA AIHEET
Kaikki konttaukset Helsingissä, paitsi 3.11. Kajaanissa.
• 24.9. klo 17–18
lähti: Kolmen Sepän patsas / päättyi: Senaatintori, vapaa
• 17.10. klo 16–17
lähti: Mannerheimintien ja Bulevardin kulma / päättyi: Paasikiven patsas, Salomonkatu 1, vapaa
• 20.10. klo 13–14
lähti: Kolmen Sepän patsas / päättyi: Eduskuntatalo, omistettu sairaanhoitajille ja muulle hoitohenkilökunnalle
• 27.10. klo 14–15
lähti: Svenska Teatern, Esplanadi / päätyi: Presidentin linna, vapaa
• 3.11. klo 18:30 – 19
lähti: Raatihuoneentori / päättyi: Kajaaninjoen ranta, vapaa
• 10.11. klo 14–15 peruttu
• 24.11. klo 14–15
lähti: Hakaniementori, metroaseman sisäänkäynti / päätyi: Karhupuisto, vapaa
• 30.11. klo 15:30–16:30
lähti: Kampin metroasema / päätyi: Rautatientori omistettu turvapaikanhakijoille, konttaamassa mukana: Pakolaisneuvonta ry ja Suomen Pakolaisapu ry
• 1.12. klo 12–13
lähti: Kampin metroasema / päätyi: Rautatientori omistettu ilmastonmuutoksen uhreille, konttaamassa mukana: Luonto-liitto, Maanystävät ja Suomen luonnonsuojeluliitto
LÄHTÖKOHDISTA
”Näyttää siltä, että ensimmäisen ja kolmannen maailman ero kulkee yhä enemmän sen vastakkainasettelun mukaisesti, joka erottaa sen, että elää pitkän ja tyydyttävän elämän täynnä materiaalista ja kulttuurista rikkautta, siitä, että omistaa elämänsä jollekin transsendentaaliselle Syylle” , kirjoittaa slovenialainen psykoanalyytikko Slavoj Žižek. Se, että kolmannen maailman kansalaisen on valmis uhraamaan henkensä Syyn puolesta, on ensimmäisen maailman kansalaiselle pahasti häiriintynyt asenne. Minusta ainakin on. Onko mitään Syytä, jonka puolesta olisimme valmiit uhraamaan henkemme?
Olisimmeko valmiit edes konttaamaan?
Todellisuuden tutkimuskeskuksen spektaakkeli-työryhmä konttasi kadulla, Helsingin keskustassa sellaisten ihmisten ja ihmisryhmien puolesta, joiden edestä olivat valmiit laskeutumaan polvilleen. Konttaamisessa ei ollut ironiaa. Se oli vapaaehtoinen mielenilmaisu, poliittinen performanssi, johon saattoi halutessaan osallistua.
Seuraavat ihmisryhmät olivat ”listalla”: sairaanhoitajat, aktivistit, turvapaikanhakijat, ajattelijat, parantajat, yksinhuoltajat, mielisairaat, vapaaehtoistyöntekijät, pienet ikäluokat, mielipidevangit, eläkeläiset, työttömät, kodittomat, huorat, lihavat, masentuneet…
OHJEET KONTTAAJILLE
1. ”VAPAA” tarkoittaa sessiota, jossa kukin konttaaja voi päättää itse henkilön tai ihmisryhmän, jonka puolesta konttaa. Konttaus on henkilökohtainen prosessi, jossa ajatus pidetään koko ajan mukana. Valittu henkilö tai ihmisryhmä saattaa myös konttauksen aikana vaihtua, useastikin, mikäli siltä tuntuu.
2. Vapaiden konttaussessioiden lisäksi järjestetään teemakonttausta, jossa kaikilla on sama henkilö/ihmisryhmä, jonka puolesta kontataan.
3. Ohikulkijoiden kysymyksiin vastataan asiallisesti kenen puolesta ollaan konttaamassa ja jos kysymyksestä herää keskustelu, voi sitä kontatessaan käydä. Kyselijälle voi esittää vastakysymyksen: ”Kenen puolesta sinä konttaisit?” Jos vastaus inspiroi, voi oman konttauksensa aiheen vaihtaa ja kontata toisen esityksen puolesta.
4. Jos vastaukset eivät riitä ja kysyjä jää inttämään esim. muotoa (mikä tämä on), voi sanoa, että se on poliittinen katuperformanssi. Jos tämäkään ei vielä tyydytä ja kysytään järjestäjää, voi sanoa, että Todellisuuden tutkimuskeskus on järjestäjä.
5. Vaatteet ja välineet: Vaatteet ja ainakin housut tulevat likaantumaan, joten ottakaa tämä huomioon. Polvisuojat on must. Polvisuojia saa rautakaupoista tai urheiluvälinekaupoista. Hinta vaihtelee kuudesta eurosta 15:sta euroon. Tanssijoiden kevyet polvisuojat antavat aivan riittävän suojan. Iskuja polviin ei pitäisi tulla. Myös itse tehty toiminee hyvin, tämä selviää kokeilemalla. Hanskat ovat hyvä olla. Katu on likainen ja kylmä. Kontatessa tulee hiki. Liikaa ei kannata laittaa päälle.
6. Konttaaminen ei ole fyysisesti mitenkään huiman raskasta. Ennen konttausta kuitenkin pieni ylävartalon ja hartioiden verryttely on paikallaan.
7. Konttaamisen voi myös milloin tahansa lopettaa kesken, tai sitten voi pitää tauon.
8. Konttaaminen EI ole mielenosoitus vaan katuperformanssi.
9. Purku konttauksen jälkeen on tarpeellinen.
KOLME KOKEMUSESITTELYÄ
24.9.07 klo 17–17:30, VAPAA
Janne ja Lauri konttasivat kahdestaan Kolmen sepän aukiolta Senaatintorille, kumpikin omalla puolella katua, edeten samaa vauhtia. Olimme pukeutuneet omiin vaatteisiimme, polvissa oli suojat ja käsissä hanskat. Alku pelotti mutta heti kun pääsi kontalleen, tilanne oli ihan selvä eikä tuntunut ollenkaan vaikealta, kiusalliselta tai nololta. Konttaaminen keräsi paljon huomiota; katseita, tuijottelua, hymyjä, supinaa, hyvän matkan toivotuksia. Juttelemaan ja kyselemään tuli noin 5–8 henkilöä molemmin puolin katua. Vastaanotto oli kohteliasta. Minkäänlaista aggressiota ei ollut havaittavissa, teos otettiin järjestään hyväntuulisesti tai hämmästellen vastaan. Kommentteja: ”Noilla on joku veto menossa”, ”Onks tää joku protesti?”, Onko kaikki kunnossa?”, ”Toivottavasti lääkitys on kunnossa”, ”Tää on joku taide performanssi”, ”Mitä aktivistit on? Onko ne jotain vasemmistolaisia?”, Onks toi sun kaveri?”
Laurin konttasi mm. yksinhuoltajien, potilaiden, maksuhäiriöisten, masentuneiden ja palestiinalaisten puolesta. Kohderyhmät vaihtelivat oman tuntemuksen mukaan, osa sai inspiraationsa siitä mitä kadulla näki. Vaikka lähtökohtana oli ajatella kohdetta aktiivisesti, huomasi Lauri mielensä lähtevän ajelehtimaan vapaasti, aina välillä palaten kohteeseen ja välillä muuttaen kohdetta. Lauri otti vain muutamaan ohikulkijaan kontaktin. Mieleenpainuvimpia olivat kohtaaminen noin 3-vuotiaan lapsen kanssa sekä keskustelu papin kanssa. Laurin kokemus oli meditatiivinen.
Janne konttasi systemaattisesti aktivistien puolesta ja 100m työttömien puolesta erään miehen pyynnöstä. Tämä keski-ikäinen mies jäi ainoaksi, joka esitti oman näkemyksensä siitä kenen puolesta pitäisi kontata. Muut tyytyivät kyselemään miksi konttaa. Jannen kokemus oli rauhallinen. Janne otti kontaktia ohikulkijoihin ja huomasi, että ihmiset tulevat juttelemaan kun niitä tervehtii.
Huomioita:
– Tämä performanssi herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä mikä on mielenosoituksen ja esityksen ero. Vapaa konttaus on enemmän esitys kuin mielenosoitus. Teemakonttauksessa on päinvastoin.
20.10.07 klo 13:00–13:45, HOIVATYÖTÄ TEKEVIEN PUOLESTA
Konttaamassa olivat Jussi Johnsson , Lauri Kontula, Pauliina Pajunen (Naistenklinikan kätilö), Janne Saarakkala ja Jonna Wikström
Five persons belonging to a performance group: Pauliina Pajunen, Jonna Wikstrom, Janne Saarakkala, Jussi Johnsson and Lauri Kontula crawl up to the parliament building in Helsinki October 20, 2007. The group are crawling on behalf of the Finnish nurses who aim to get out on strike for their salaries. The members of the Finnish Union of Health and Social Care Professionals (Tehy) are prepared to take part in mass resignations. About 12,800 members of Tehy would resign on November 19, 2007 if the union’s wage demands are not met, local media reported. REUTERS/Seppo Samuli/Lehtikuva (FINLAND) FINLAND OUT. NO THIRD PARTY SALES. NOT FOR USE BY REUTERS THIRD PARTY DISTRIBUTORS.
(kuva: Anssi Pirttineva)
Konttasimme Kolmen sepän patsaalta Eduskuntatalon ylimmälle portaalle. Kyseessä oli hoitoalan ihmisille omistettu teemakonttaus, jonka julkisesta tiedottamisesta vastasivat Jonna Wikström ja Pauliina Pajunen. Tiedotus onnistui erittäin hyvin, sillä paikalle kertyneet ihmiset olivat selvästi tietoisia siitä, mitä oli meneillään. Jätimme kaikki yhteiset tekijät pois vaatetuksesta. Niitä ei tarvittu, sillä esityksen rakensi tällä kertaa media, joka itsessään keräsi paljon huomiota.
Päällimmäiseksi tästä teema-sessiosta kaikille jäi median yllättävän voimakas läsnäolo. Konttaaminen tapahtui enimmäkseen suhteessa siihen – ei muihin kadun kulkijoihin. Mannerheimintiellä me konttasimme suoranaisessa mediakuplassa, kuin kuvun sisällä. Konttaajia haastateltiin ennen konttausta, sen aikana ja kuvattiin koko matkan ajan. Ahtauden takia tällä kertaa monet olivat kompastua konttaajiin. Median myötä sellaisista asioista kuten kasvojen ilmeistä tuli yhtäkkiä todella merkittäviä. Asiaa kysyttiin suoraan: ”Onks teillä joku sovittu ilme?” Pään asento (ylhäällä/alhaalla) ja katseen suunta (eteen/katuun) luettiin merkeiksi, joiden oletettiin kertovan konttaajien omasta suhteesta aiheeseen nöyrä/ylpeä/valveutunut).
Olimme varautuneet poliisin voimakkaampaan läsnäoloon mutta he tyytyivät seuraamaan tilannetta saapuessamme eduskuntatalolle.
Yleisön vastaanotto oli kannustavaa ja positiivista, liikuttunuttakin; eräs ex-hoitaja purskahti itkuun. Hoitajat ryhtyivät huolehtimaan konttaajista suojaamalla heitä kadunylityspaikoissa, erityisesti Lauria. Eräs sairaanhoitajien puolustaja seurasi koko matkan ajan konttaajia ja puhui puhumistaan kovaan ääneen ja oli hyvin provosoitunut. Eduskuntatalolla nainen antoi Laurille omat hanskansa, joka konttasi paljain käsin. Lauri lopulta sai naisen rauhoittumaan ennen kuin aloitimme purkukeskustelun.
Helsingin Sanomien nettisivuille tuli jälkikäteen myös muutamia kriittisiä kommentteja siitä onko tämä oikea keino hakea huomiota – vai vain halpa?
Katso: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Hoitajia+tuettiin+kontallaan/1135231178021
Mediaa tai ei, konttauksen jälkimaku oli kaikista konttaajista innostava. Totesimme, että konttaamisen ele on niin voimakas, että konttaajien määrällä ei ole paljon väliä. Se on aina spektaakkeli ja päivänpoliittisessa kontekstissa iso mediaspektaakkeli.
Mielenkiintoinen yleisökommentti: Kun Martin Luther aloitti protestanttisen liikkeen, hän kävi konttailemassa kirkkojen portailla.
(kuva: Anssi Pirttineva)
Henkilökohtaisia kokemuksia/havaintoja:
JUSSI
• Konttasi pää pystyssä ja ryhtyi Pauliinan rinnalla eräänlaiseksi PR-henkilöksi
• Jussista tämä konttaus oli eniten esityksen oloinen; hän koki esiintyjän vastuuta esityksestä ja tuli äärimmäisen tietoiseksi kuvaamisesta; hänestä tämä konttaus sisälsi väistämättä poseeraamista – tietoisuutta ilmeestä
LAURI
• Konttasi tukka silmillä ja paljain käsin – niihin kiinnitettiin huomiota. Tarjottiin hanskoja, joita Lauri ei ottanut vastaan.
• Laurin kädet pysyivät lämpiminä ja vahingoittumattomina. Likaisiksi ne tulivat.
• Lauri löysi matkalta: lehmuksen lehden, kassakuitin, Musta jää-elokuvan filmirullan lähetelapun, vaahteran siemenen, ruosteisen klemmarin, vihreän lasikiteen, muovihaarukan jämät, palan miniDV-kasetin kääremuovia, erikokoisia kiviä ja avaamattoman Marianne-karkin.
• Lauria liikuttui loppumatkasta, mutta päätti pitää tunteen sisällään. Tunteiden näyttäminen median läsnäollessa tuntui kornilta.
• ”Ärsytti lähestyä eduskuntatalon portaita jonossa, tuli sellainen olo että nöyristelee valtiovallan edessä. Kirosanat lentelivät.”
(kuva: Anssi Pirttineva)
PAULIINA
• Ensin pelotti ja jännitti mutta kokemus oli lopulta hieno
• Pauliinaa haastateltiin eniten ja häntä hirvitti se mihin muotoon hänen sanansa tulkittaisiin, sillä Pauliina ei ollut edustamassa Tehyä eikä mitään muutakaan järjestöä vaan konttaamassa yksityishenkilönä.
• Pauliinasta tuntui, että ihmiset/katsojat olivat tosissaan asian äärellä
• Pauliinasta lähtöpaikka oli erinomainen
JANNE
• Keskittyi konttaamiseen ja ehti ajatella äitiään, joka on röntgenhoitaja
• Jutteli vähän aikaa erään hoitajan kanssa ja vastaili yhden toimittajan kysymyksiin. Muuten jätettiin rauhaan (johtui ehkä keskittyneestä ilmeestä)
JONNA
• Jonna ei ottanut yleisöön eikä lehdistöön kontaktia vaan keskittyi konttaamiseen. Hän ajatteli, että teko puhukoon puolestaan.
• Oli jostain kumman syystä pakko kontata aika lujaa
• ”Olo oli alussa sinfoninen”
• Naiset Vantaalla tarjosivat Tehyn Tahdon asia-rintanappia, josta Jonna kieltäytyi (emme kontanneet Tehy-järjestön puolesta vaan ihmisten puolesta)
• Paljon kannustavia kommentteja
24.11.07 klo 14–14.30, VAPAA
Kontallaan olivat Mirva Anjala, Tuomas Tulikorpi, Maria Nuutinen ja Janne Saarakkala.
Reitti: Hakaniemen torilta kauppahallin toiselle puolelle Porthanian katua Karhupuistoon.
Erityistä: Kaunis keli, paljon iloisia ihmisiä liikkeellä. Reitin varrella kohdattiin irtiollut rotweileri, alkoholisteja sekä seksityöntekijöitä ja vanhempia naisihmisiä. Hyvä, positiivinen meininki, juteltiin paljon ihmisten kanssa. Hiekoituskivet olivat uusi, konttausta hankaloittava tekijä.
Yleistä aiheista: Mahdollisesti Jokelan koulusurman vuoksi konttaajien syissä sekä myös ohikulkijoiden ehdottamat syissä tuntui korostuvan masentuneiden nuorten tilanne sekä väkivalta.
Henkilökohtaisia kokemuksia/havaintoja:
MIRVA
• Konttasi masentuneiden nuorten ja yksinäisten vanhusten puolesta, sekä niiden puolesta, jotka pelkää.
• Oli vaikeempi nousta seisomaan kuin laskeutua kontilleen.
• Pitkään oli hiljaa, kuunteli, jännitti puhumista tuntemattomille, mut sit kun aloitti, tuli olo, että kysyispä joku koko ajan. Välillä olis tehny mieli huutaa.
• Hieno kokemus.
• Katseen kohdistaminen mietitytti, tuntui kuikuilulta kun katsoi ihmisiä konttausasennosta johtuen.
• Lasinsirut kiinnitti huomion.
• Kommentti ohikulkijan suusta kännykkään: ”Ei sullakaan niin huonosti mee, että täällä jengi konttaa kadulla.”
• Kavereita tuli vastaan, se rikkoi meditatiivisen olon.
• Autoista näytettiin peukkuja
• Poikalauma huusi toiselta puolelta katua huusi: ” Mitä te teette”, vastasin: ”Konttaan masentuneiden nuorten puolesta”, ottivat vakavasti.
• Kontatessa yleensäkin turvallinen olo, edes vapaana ollut koira ei pelottanut, vaikka yleensä pelkää koiria.
MARIA
• Konttauksen aiheet: asunnottomat, väkivallan kohteeks joutuvat naiset, itseään myymään pakotetut, pienet lapset (ehdotettu aihe), ulkopuolelle suljetut (epäkonkreettinen), maahanmuuttajat, sairaat (ehdotettu), oma mummo
• Aikaisempien konttausten aiheisiin palaa, johtuuko fyysisestä muistista vai siitä, että kokee ne asiat erityisen tärkeiksi?
• Ohikulkeva ystävä totesi osin leikillään, ehkä puolitosissaan: ”I thought you are serious artists.”
• Energinen olo, konttausta edeltävä kävely toimi hyvin lämmittelynä.
• Erona muihin paikkoihin Kalliossa: ihmiset epäili enemmän. ”Onks tää totta.” – kommentteja tuli useita.
• Vapaana olevan koiran ja alkoholistien kohtaaminen jännitti.
• Kohtaamisen hetki tosi lyhyt
JANNE
• Konttauksen aiheet: palkatonta ylityötä tekevät sekä tehyläiset (ehdotuksesta)
• Koirakohta oli sellanen että ekaa kertaa, että tuntui: ” Tää on epämiellyttävää.” , mutta tunne ei kestänyt kauaa.
• Energinen, meditatiivinen fiilis
• Odotus oli, että Kalliossa joku yrjöö päälle. Ihmiset lämpimiä ja kiinnostuneita.
• Hieno sivukommentti baarin terassilta: ”Onks tää päivän aforismi.” Hienosti ajateltu. Vanhempi nainen totesi konttauksesta: ”Niin se Hesekielkin tekee Raamatussa (Hesekielin kirja).”
• Pikkukivet vittumaisia talvella, hiekotuskivet tosi pahaksi polville.
• Yksi setä ei tajunnu vaikka selitettiin.
• Tunne konttaamisesta: sykkii performanssin ja meditaation välillä.
• Tällä kertaa erityisen ulospäin suuntautunut asenne.
• Raitojen ja muun rekvisiitan poisjättö hyvä, saavutetaan mahdollisimman henkilökohtainen tilanne.
• Koira nuoli kasvoja.
• Huomattavaa myös se, että Tehy:n työtaistelun puolesta konttaaminen oli jo unohdettu tai sitä ei oltu Kalliossa noteerattu.
• Taas hauskoja havaintoja psykomaantieteestä: Eri kohtiin sisältyi eri tunnelmia, esim. kauppahallin ovella hyvä fiilis, joukko ihmisiä rupatteli meille. Tunne: ”Näin hyvää palautetta tänään!”
TUOMAS
• Konttasi: pohjoisten alkuperäisasukkaiden puolesta (kuolemassa) ja väkivallasta kärsivien naisten puolesta
• Kalliossa todellisuus tuntuu olevan epävakaisempi.
• Tärkeältä tuntui, että ei ole esiintymisasua, se tois vaan jotain estettä siihen kontaktiin.
• Koiransa irti laskeneen omistajan alistava asenne loukkasi: ”Kerrankin ihmiset on samalla tasolla (kuin koira).”
• Oma tunnelma: meditatiivinen rukous, huomio vaihteli välillä vaikutti olevan enemmän osana performanssissa, tuntui, että oli ”yleisö ja esiintyjä”.
• Konttaaminen provosoi positiivisella tavalla. Kokonaisuudessaan yllättävän positiivinen kokemus