Esitykset Kiasma-teatterissa 28.2-18.3.2001
| Ohjaus | Eero-Tapio Vuori |
| Esiintyjät | Ville Härkönen ja Kolina Seppälä |
| Lavastus | Paula Koivunen |
| Rakentaja | Paavo Kykkänen |
| AV-mestarit | Mari Kujala & Matti Rautio |
| Äänimestari | Jari Kauppinen |
| Valomestari | Jouni Lähteenaho |
| Flyer | Janne Rantala |
| Juliste | Timo Vartiainen |
| Virkailijat | Susanna Mansikkamaa, Eija Sihvola, Kaisu Koski |
| Kalat | Tiku ja Taku |
| Tuottaja | Anssi Pirttineva |
| Tuotantoassistentti | Kaisu Koski |
| Tuotanto | Kiasma-teatteri & Todellisuuden tutkimuskeskus |
Henkilökohtaisesti toteutuvaan interaktiiviseen esityskoneeseen astutaan sisään, tehdään valintoja ja sulaudutaan. Käytännössä esitys muistuttaa enemmän tietokonepeliä tai mediataidenäyttelyä kuin teatteria. Se vaatii katsojalta enemmän aktiivisuutta ja antaa hänelle enemmän valtaa kuin perinteinen esitys.
– Suna Vuori, HS 2.3.2001
Katsojan roolia ja asemaa interaktiivisessa (käyttö)ympäristössä tutkinut Hotel Reflection oli tyylilajiltaan experimance, eli kokemusesitys. Experimance – uudissana; koostettu eng. kielen sanoista: performance (esitys) ja experience (kokemus) Esityksessä lavalle oli rakennettu interaktiivinen hotellihuone, johon katsojat pääsivät yksi kerrallaan sisään. Katsojan/kokijan astuttua huoneeseen, esitys eteni katsojan omien valintojen kautta; erilainen toiminta laukaisi erilaisia tapahtumia. Järjestelmän tarkoituksena oli purkaa klassisen teatterin jäykkää ja rajoittavaa katsojapositiota ja antaa katsojalle suuremman vapauden vaikuttaa ja nauttia teoksesta. Esitys sai katsojilta hyvin innostuneen vastaanoton katsojilta. Myös kriitikot pitivät sitä merkittävänä.Kiasma Theatre, Helsinki 28.2-18.3.2001
Director: Eero-Tapio Vuori
Performers: Ville Härkönen & Kolina Seppälä
This a was the first Experimance (experience – performance) which is a new kind of performing arts genre: only one spectator per performance. Action takes place all around him. The subject of this experimance was the concept of reality; how we perceive reality and what is the relationship between thought and existence?
”This is a kind of Personal Interactive Performance Machine, where the spectator must step in and prepare for the immersion. It’s more like a video game or multimedia art than theatre. It requeres a great deal of activity from spectator, but gives also more power.”
(Suna Vuori, Helsingin Sanomat 2.3.2001)