Off-ohjelmisto

Jussin viimeinen nauha

Jussi Johnsson

Jussin viimeinen nauha on pitkällä aikavälillä syntyvä videoteos ja sen ympärille rakentuva installaatio ja esitys, joka on saanut innoituksensa Samuel Beckettin näytelmästä Viimeinen ääninauha (Krapp’s Last Tape, 1959). Työryhmän konseptin lähtökohtana on näyttelijä Jussi Johnssonin keho ja Bo Carpelanin runo Ei meitä aika muuta vaan tila (Det är inte tid som förandra oss -runo kokoelmasta I de mörka rummen, i de ljusa 1976). Vuodesta 2004 lähtien Johnsson on kertonut säännöllisesti kerran vuodessa kameralle kehonsa tilasta ja lausunut aina saman Carpelanin runon.

Kuvaussessioita jatketaan vuosittain suunniteltuun ensi-iltaan saakka, joka on vuonna 2036. Lopullinen esitys käsittelee ikääntymistä, elämänkaarta ja valintoja. Sitä ennen kertyneestä materiaalista julkaistaan esityksellisiä välikatsauksia, joista ensimmäinen oli vuonna 2015 nimeltään Jussin viimeinen nauha – Väliraportti no 1. Se on videoteos, jota on esitetty lokakuussa 2015 Esitystaiteen keskuksella, huhtikuussa 2016 Myymälä2-galleriassa Helsingissä sekä 24.6.–7.8.2016 Ars Auttoinen -kesänäyttelyssä Padasjoella.

Vuonna 2020 toteutetaan yksi kuvaussessio. Seuraava väliraportti on suunnitteilla vuodelle 2025.

Työryhmä: Näyttelijä Jussi Johnsson, ohjaaja Janne Saarakkala ja valo- ja videosuunnittelija Ville Virtanen