Vapaa Lappeenranta / Suuri Humppamusikaali
2009, 2010

Vapaa Lappeenranta / Suuri Humppamusikaali

Todellisuuden tutkimuskeskuksen Suomi-projektin osa VI – osa 1
Lappeenrannan kaupunginteatteri esittää: VAPAA LAPPEENRANTA 20.–23.5.2009

KLUBI–ESITYSKIOSKI–VIDEO

Tässä etsitään lappeenrantalaisia vapauden paikkoja, tarinoita ja vapaita asukkaita. Missä voi olla vapaa ja vapautua, kuka tai ketkä ovat nyt tai ennen olleet vapaita (vapaamielisiä, omaperäisiä, ennakkoluulottomia)? Kaksiosaisen esityksen materiaali koostetaan haastattelemalla lappeenrantalaisia ja tutustumalla kaupungin historiaan ja nykytilaan. Tuloksena syntyy kaksi esitystä Lappeenrannan kaupunginteatteriin, jonka ensimmäinen versio esitetään nyt 20.-23.5.2009 ja toinen 2010.

Tällä hetkellä työryhmä on haastatellut noin 20 lappeenrantalaista, tarinoita on lähetty sähköpostilla ja niitä ovat kirjoittaneet myös Estradin suojissa kokoontuvat nuoret ja aikuiset sekä työryhmä itse. Materiaalia on niin paljon, että sen perusteelliseen läpikäymiseen menee aikaa. Ensimmäinen osa pitää sisällään valittujan paloja lappeenrantalaisista vapauden kiteytymistä ja kokemuksista.

VAPAA LAPPEENRANTA KLUBI

Kippari 20.5. klo 20

Kolme lyhtyä 22.5. klo 20

tarinoiden kertojat ja muusikot: Seppo Kaisanlahti, Reijo Kanerva, Marja-Liisa Ketola, Heikki Pirhonen ja Sirja Sauros

tarinoiden kirjoittajat: Jussi Johnsson, Seppo Kaisanlahti, Reijo Kanerva, Marja-Liisa Ketola, Minna-Maaria Lax, Marjatta Linna, Mimmi Makunen, Heikki Pirhonen, Sirja Sauros, Auli Savolainen, Leena Soikkeli, Natalja Svidkovskaja; nimimerkit Amri, E.Tuomas, Haaveilija, Mara, Susanna – paljasjalkainen lappeenrantalainen, anonyymi

laulut: Lappeenranta humppa, Käyn ahonlaitaan, Tahdon takaisin kotiin, Vapaa oon, Ilta Saimaalla

laulujen sovitukset: Pola ja työryhmä

keikkatekniikka: Jari Vähämäki

Lappeenranta-tapasten suunnittelu (22.5.): Ulla Liukkonen

ohjaus: Janne Saarakkala

VAPAA LAPPEENRANTA ESITYSKIOSKI

Pusupuiston Wanha Kioski 22.5. klo 15 – 19 & 23.5. klo 12 – 17

ohjaus: työryhmät ja Janne Saarakkala

kioskin emäntä ja mainoskyltit: Sanna Kemppainen

humppapitsan suunnittelu: keittiömestari Ulla Liukkonen

yhteistyössä: Sitoutumaton kansalaisliike Myö ry, Leirin ja Pallon kaupunginosayhdistys ry

Vapaan ilmapallon retki

perustuu Sirja Sauroksen tarinaan ilmapallojen vapauttamisesta

Pusupuiston peikkoretki

Pusupuiston rotta: Jarno Kolehmainen

Anni Swan: Anne Niilola

Saimaan norppa / Pusupuiston peikko: Samuli Punkka

käsikirjoitus, puvustus ja tarpeisto: työryhmä

Humppafestivaaliretki

Kaunis Veera: Jussi Johnsson

Reiska, hanuristi: Reijo Kantanen

Maratoonihumppaajat:

käsikirjoitus, puvustus, tarpeisto: Jussi Johnsson ja Janne Saarakkala

käsikirjoitus perustuu haastatteluihin, joita ovat antaneet: Heikki Hietamies, Matti J. Kuronen, Aimo Vuorinen, Mimmi Makunen

Jumalan hullujen Lappeenranta (Kurosen ja Kauton jalanjäljillä)

Martta: Marjatta Linna

käsikirjoitus ja puvustus: Marjatta Linna ja Janne Saarakkala

tarpeisto: Marjatta Linna, Janne Saarakkala, Laura Suoniitty

käsikirjoitus perustuu Matti J. Kurosen haastatteluun

Juoppokujaretki

Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta: Anne Niilola, Samuli Punkka ja Janne Saarakkala

käsikirjoitus sisältää kolme lainausta Ilmari Kiannon teoksesta Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta, Otava, Helsinki, 1925

musiikki: Franz Anton Rosetti: Sonata No. 2 in E flat, Rondeau, Allegretto

puvustus ja tarpeisto: työryhmä

Nuorten Villi Myllysaari

Esiintyjät ja käsikirjoittajat: Eevi Eronen, Elisa Grönholm, Inari Hulkkonen, Ella-Mari Juvonen, Essi Kauranen, Turkka Kylliäinen, Sara Vainikka

Ohjaus: Anne Niilola, Samuli Punkka

Alapallon kierros

vetäjänä: Ulla Rustholkarhu, Leirin ja Pallon kaupunginosayhdistys ry.

VAPAA LAPPEENRANTA – VIDEO

Markka-nalle: Sirja Sauros

Luurankomies Fabian: Jarno Kolehmainen

Special Guest Star: Gunnar

Musiikki: Siivapyöräkerhon Iso Jäärä

Editointi: Kimmo Pasanen

Kuvaus ja ohjaus: Janne Saarakkala

* * *

tarpeisto ja paikallistuntemus: Laura Suoniitty

järjestäjä: Jari Seppälä

Valokuvat: Ari Nakari (taustalla Arne Tegelmanin maalaus omistaja Liisa Hupli-Oinosen luvalla)

Käsiohjelma, flyeri ja juliste: Heini Hyvärinen, Saara Melanen ja Janne Saarakkala

* * *

Todellisuuden tutkimuskeskuksen Suomi-projektin osa VI – osa 2

SUURI HUMPPAMUSIKAALI

Lappeenrannan kaupunginteatterin Jukolasalissa 13.11.2010 – 7.5.2011

käsikirjoitus ja ohjaus Janne Saarakkala

skenografia Tarja Jaatinen

koreografia Kira Riikonen (vier.)

musiikin sovitus Jani Pola (vier.)

Tarina sitkeydestä ja rakkaudesta –

Tunnettujen humppasävelien siivittämä musikaali suomalaisesta tanssihulluudesta!

Vuonna 1980 Lappeenrannan Humppafestivaalit järjestetään neljännen kerran ja koko maassa eletään humppakuumeen vallassa. Humppamaratoonikilpailussa saavutetaan maailmanennätys: 65 tuntia 15 minuuttia. Kilpailussa tanssiparit humppaavat 55 minuuttia ja lepäävät 5 minuuttia kunnes lavalla on jäljellä enää yksi pari – voittajat. Maratoonin konkarit ovat valmistautuvat koetukseen kuin huippu-urheilijat treenaten koko vuoden, heillä on sponsorit, tiukat ruokavaliot ja valmentajat. Jokainen heistä on päättänyt olla osallistumatta hullutukseen enää ikinä mutta jälleen kerran he ovat paikoillaan ja valmiina. Pelkästä humpan riemusta, voitontahdosta vai kenties rakkauden tähden?

Ihmisiä tulee bussilasteittain seuraamaan tätä pähkähullua voimainkoetusta – ja samalla nauttimaan humpan jytkeestä. Osa lappeenrantalaisista kantaa maratoonareille ruusuja ja keitettyjä kananmunia, osa upottaisi koko festivaalin Saimaaseen. Se on liian äänekäs, liian kaupallinen, liian pinnallinen ja liian suosittu. Festivaalin puuhamies Heikki Hietamies vetää herneen nenään viimeisen kerran, kun sateen uhatessa paikallisradio kuuluttaa: ”Iloitkaa lappeenrantalaiset, humppakansa kastuu!”

Traileri 1

Traileri 2

Kritiikki

YLE Etelä-Karjala

Kuva: Aki Loponen, Loma Graphics Oy 2010

As If # 10 – johtopäätöksiä
2008

As If # 10 – johtopäätöksiä

Näyttämöllä on mies. Mies katsoo sinua, sinä katsot miestä. Näyttämöllä on nainen. Nainen katsoo sinua, sinä katsot naista. Mitä muuta esitykseen tarvitaan?
Näyttämöllä on televisio, johtoja, muistoja, haaveita ja muutamia arpia. Mies laulaa, nainen puhuu, molemmat huitovat käsillään. Mitä tämä esitys tarkoittaa?

Vuonna 2006 aloitettu esityksellinen tutkimussarja AS IF on edennyt vaiheeseen, jossa on aika tehdä johtopäätöksiä. Sarja on tutkinut esityksen keskeisiä elementtejä kuten läsnäoloa, toistoa, esineiden animointia ja sanomisen tarvetta yhdeksässä aiemmassa demonstraatiossa. Johtopäätöksiä on performatiivinen luento ja keskustelu, joka kokoaa yhteen joitain kokemuksia tältä hilpeältä esitykselliseltä matkalta.

esiintyjät: Jussi Johnsson ja Pilvi Porkola
ohjaus ja videot: Pilvi Porkola

visualisointi: Antti Nikkinen
esitykset: pe 10. ja la 11.10 klo 19,

teatteri.nyt, Kiasma, seminaaritila


Kuollut etsii työtä! osa 3 / Toter Sucht Arbeit! teil 3
2008

Kuollut etsii työtä! osa 3

KUOLLUT ETSII TYÖTÄ on kolmiosainen esityssarja, jonka aiheena ovat työ ja kuolema. Esityssarja on toteutettu yhdessä berliiniläisen Club Real -ryhmän kanssa.
Ensimmäinen osa toteuttiin Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa toukokuussa 2007, toinen Berliinissä yksityisasunnossa heinäkuussa 2007. Esityssarjan kolmas ja viimeinen osa SAARI – DIE INSEL tehdään Helsingin Suomenlinnaan. Esitys on turistinen patikkaretki Suomenlinnaan tai manalaan tai paremminkin jonnekin siltä väliltä. Esitystilaksi muodostuu koko saari, jossa katsoja kulkee esityksen sisällä kävellen ja kohdaten työn myyttisiä ja arkisia sankareita.

Esityssarjassa olemme rinnastaneet työn ja kuoleman aiheet, ja kussakin osassa olemme etsineet esityspaikan ja -ajan, jotka kehystävät ja kommentoivat aiheita erilaisin tavoin. Pohdimme esityksillä työntekemisen filosofiaa, kuolemaa, sitä miten kulutamme aikaamme. Jos ajattelee työntekemisellä olevan horjumaton arvo yhteiskunnassa ja ihmisen elämässä, miten se näyttäytyy kuoleman ja ajallisuuden/ajattomuuden kautta? Loppuuko työn tekeminen koskaan?

työryhmä: Georg Springer, Marianne Sonneck, Henrik Saelid, Tuire Tuomisto, Janne Pellinen, Maria Nuutinen ja Kjetil Sivertsen.ARBEIT! TEIL 3: DIE INSEL
KUOLLUT ETSII TYÖTÄ! OSA 3: SAARI

Club Real and the finnish group Reality Research Center present the 3 rd part of their performance series at the famous fortification island Suomenlinna in front of Helsinki . The audience is invited to a touristride into the underworld and to meet the eternal heroes of work.

Labour has an unshakable value in human life and in society but what happens when you have to leave everything behind? Will there be enough work for everybody in the afterlife? Do we have to work forever?

After Part one in the botanical garden of Helsinki and Part two in a flat in Pankow in Berlin , the third part takes the audience to the heart of the land of the dead.

Group: Georg Springer, Marianne Ramsay-Sonneck, Henrik Saelid, Kjetil Sivertsen (Club Real, Berlin ) sekä Tuire Tuomisto, Janne Pellinen, Maria Nuutinen (Reality Research Center, Finland)

Performances:
Friday 12. / Saturday 13. / Sunday 14. December 2008
Starting between 15.00 and 16.30 every ten minutes as agreed upon with each spectator.

The performance starts at the main quay of the island of Suomenlinna.
Visitors move alone or in small groups.

Languages: Finnish, German, English and Norwegian

The whole performance wil take place outside. dress accordingly for the changing weather

Rakkaudella, Porista
2008

Rakkaudella, Porista

Suomi-projekti osa V
Yhteistyössä Rakastajat-teatterin kanssa

Rakkaudentunnustus Porille, tarinankerrontaesitys, joka kertoo kaupungin rakastajista kautta vuosisatojen esittäen ja juhlien heitä.

Ohjelmassa mm. Juhana Herttuan ja Kaarina Hannuntyttären kuuma keskiaikainen romanssi, porvarillisen isänrakkauden monumentti Fritz Arthur Jusélius, työläiskaupungin äiti Fanny Ahlfors ja sympaattinen Bruno, joka antoi kaikenlaista ”kyl vähä tapahtuu”. Mukana porilaisten kirjoittamia tarinoita siitä minkälaista on rakkaus Porissa tänään, uudella vuosituhannella. Porin kaupunki perustettiin lemmenpesäksi 450 vuotta sitten. Onko mikään muuttunut?

Kesto: 2,5 h.

Esiintyjät: Miia Lindström, Angelika Meusel ja Kai Tanner + Reposaaren työttömät naiset – orkesteri: Sanna Grönmark, Jukka Ranula ja Virpi Piippo


ohjaus: Janne Saarakkala (TTK)
käsikirjoitus: Maria Kilpi
pohjamateriaali: Miia Lindström, Angelika Meusel, Janne Saarakkala ja Kai Tanner
lavastus ja puvustus: Paula Koivunen
musiikin sävellys ja sovitus: Sanna Grönmark
äänisuunnittelu: Jukka Ranula
valosuunnittelu: Virpi Piippo
Elina Wallinin tekstin inspiroima laulu ”Mu Porini”: Mika Lahnajoki & Jukka Ranula (säv.) ja Tarkka-a (san.) + Sanna Grönmark, Janne Saarakkala
lavastusassistentti: Pauliina Koivunen
koreografikonsultti: Jutta Wrangén
valokuvat: Veli-Matti Lähteenmäki
grafiikka: Ville Salén, Mainostoimisto Velouria
tuotanto: Rakastajat-teatteri

Ensi-ilta: Rakastajat-teatterissa 8.11.08

Esitykset: 8.11.-13.12.08, 5.3.-9.5.09.

+ Tampereen teatterikesä 2009, kutsuvieras

+ Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki 29.-31.10.09

+ Turun kaupunginteatteri 4.-20.2.10

Pori Eetunaukio Cafe Solo 19-6-2008 Heilaklubi. Kuvassa: Vas. Kai Tanner, Miia Lindstršm, Janne Saarakkala ja Angelika Meusel.

Pori Eetunaukio Cafe Solo 19-6-2008 Heilaklubi. Kuvassa: Vas. Kai Tanner, Miia Lindström, Janne Saarakkala ja Angelika Meusel.

Esitystä varten on haastateltu useita porilaisia, luettu historiankirjoituksia ja kerätty tarinoita vuoden 2007 alusta saakka. Porilaisten lahjoittamat omat rakkaustarinat ja kirjeet esitettiin kaikki neljässä Heilaklubissa , jotka järjestettiin kesän kynnyksellä 2008 Porin eri baareissa ja kahviloissa.

www.rakastajat.com

Lumo I – esitys uudesta työstä
2007

Lumo I – esitys uudesta työstä

LUMO I on taidenäyttely kuvitelluista teoksista.Mitä teoksen tekemiseen tarvitaan, riittääkö pari ajatusta?
Mikä itse asiassa on taideteos?

LUMO I käsittelee työtä,

työn kuvan muuttumista vanhasta työstä uudeksi työksi.

LUMO I on esitys vieraantumisesta,
näkymättömän ulottuvuuksista ja pornosta.

Esitys sai ensi-iltansa 21.4.2007 The Story of Work -festivaaleilla Kööpenhaminassa nimellä LURE – Exhibition of Infinite Possibilities

Ohjaus: Pilvi Porkola
Esiintyjät: Janne Pellinen, Jussi Johnsson ja Janne Saarakkala
Ohjaajan assistentti: Maria Nuutinen
Valosuunnittelu: Pekka Pitkänen
Visualisti: Antti Nikkinen

Esitykset: 12.- 27.10. klo 19
paikka: Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 b

Lue arvosteluja: Turun Sanomat / mustekala-nettilehti

Lue Pilvi Porkolan artikkeli Secret of Vanishing Images, joka julkaistiin The Story of Work -tapahtuman oheislukemistossa

 

LURE is an exhibition of imaginary works of art. The works of art are about work.
Is a thought enough for a piece of art?
Is a thought enough for a piece of work?
LURE is a performance about the transition from Old Work to New Work, about alienation and the new dimensions of the invisible.

A tour in the exhibition takes 45 minutes.

Director: Pilvi Porkola
Director’s Assistant: Maria Nuutinen
Performers: Jussi Johnsson, Janne Pellinen, Janne Saarakkala
Light Desing: Pekka Pitkänen
Visual Design: Antti Nikkinen

LURE is part of @work Network -project that in culminates in The Story of Work – platform in Copenhagen 18.–21.4.2007.
Read: Secret of Vanishing Images – extract from The Story of Work Reader


Lumo II – esitys uudesta työläisestä
2007

Lumo II – esitys uudesta työläisestä

Taidenäyttelyn avajaiset ovat ohi, viinat juotu ja kukat nuupahtaneet. Jäljellä on vielä kaksi taideteosta; Jussi Johnsson ja Enrique Callafat. Ensimmäinen on suomalainen 41-vuotias apurahataiteilija ja pätkätyöläinen, joka yhä odottaa läpilyöntiään. Toinen on 31-vuotias kreikkalainen elokuvatähti, joka on saanut kaiken moneen kertaan.

Lumo II purkaa osiin kaksi henkilökuvaa ja näyttää mitä uustyö tekee ihmiselle – työn tekijälle. Käsillä on ”ruumiinavaus” kahdelle uustyön mallikappaleelle, näyttelijälle. Samalla paljastetaan yhteiskunnan uusi luokkajako.

Kun olet nähnyt tämän esityksen
tiedät mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut
tiedät oletko uustyöläinen vai vanhatyöläinen
tiedät mikä sinua odottaa

Tässä esityksessä mennään todella syvälle.

Rooleissa:

Free Lance näyttelijä Jussi Johnsson: Jussi Johnsson
Elokuvatähti Enrique Callafat/Erich Weidle: Erich Weidle
Panda/ohjaaja Janne Saarakkala: Janne Saarakkala

konservaattori Nuutinen: Maria Nuutinen
näyttelyavustaja Pellinen: Janne Pellinen

Ohjaaja: Janne Saarakkala
Apulaisohjaajat: Maria Nuutinen ja Janne Pellinen
Visualisti: Antti Nikkinen
Valosuunnittelija: Pekka Pitkänen

Esitykset: 17.- 30.11. klo 19
Paikka: Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 b

Huom! Viimeinen esitys 1.12. klo 19 Todellisuuden tutkimuskeskuksen tilassa, Lauttasaaressa, Nahkahousuntie 3

englanninkielinen versio

PORTRAIT OF A NEW WORKER

kiertue-ohjaaja: Janne Pellinen

Pandan roolissa: Kolina van den Berg

performances in English:

Motståndfestivalen, Riddarhyttan, Sweden 2008

Lainsuojattomat IX –festival, Pori, Finland 2008

Le Colombier -theatre, Les Cabannes, France 2009

Baltic Circle -festival, Helsinki, Finland 2010

PORTRAIT OF A NEW WORKER

The opening party is over, all the booze is gone and the flowers have withered. All that is left in the show room are three works of art; Jussi Johnsson (41 year old Finnish Free Lance Actor still waiting for his breakthrough), Enrique Callafat (31 year old Movie Star from Greece who’s had it all) and Panda (absolute perfection of new work). This is an “autopsy” for three models of new work. The performance shows what it does to a human being – to a worker. It also reveals the new class division and what it takes to be perfect.

Performers: Kolina van den Berg, Jussi Johnsson, Janne Pellinen, Maria Nuutinen and Erich Weidle

Written by: Jussi Johnsson, Janne Pellinen, Maria Nuutinen, Janne Saarakkala and Erich Weidle

Director: Janne Pellinen

Visual Design: Antti Nikkinen

Light Design: Pekka Pitkänen

Dramaturge & Director of the original version: Janne Saarakkala

Niina @ work
2007

Niina @ work

”Tyhmä työtä tekee,viisas pääsee vähemmällä”

Tanssisoolo pätkätyöläisen uraputkesta, näe 30 ammattia 30 minuutissa.
Omapohjainen ja tiivistetty elämäntarina syntymästä tähän hetkeen, työstä
työhön siirtymistä, tarkoituksen täyttämistä.

Tanssi: Niina Hosiasluoma
Koreografi: Jukka Korpi
Musiikki: Markus Krunegård
Kesto: 30 minuuttia
Kuvat: Pia Korpi, Pilvi Porkola

Esitykset:

* Kulturhuset, Tukholma 8.–9.3.2007
* The Story of Work -festivaali, Kööpenhamina 19.–21.4.2007
* Valtimon teatteri, Helsinki 27.–29.7. ja 10.–12.8.2007
* Harri Kivi ja Kauppala -tapahtuma 27.9.2007
* Trans Europe Halles tapaaminen, Kulttuuritehdas Korjaamo 25.11.2007
* Suuri Orkkufestivaali;

Kulttuuritehdas Korjaamo 30.11.2007 ja Todellisuuden tutkimuskeskus, Nahkahousuntie 3 1.12.2007


Kuollut Etsii Työtä! / Toter Sucht Arbeit!
2007

Kuollut Etsii Työtä!

Esityssarja yhteistyössä Club Realin kanssa
Työryhmä: Georg Springer (Club Real), Marianne Sonneck (Club Real), Christoph Theussl (Club Real), Henrik Saelid (Club Real), Tuire Tuomisto (TTK), Janne Pellinen (TTK) ja Maria Nuutinen (TTK)

Esitykset:
osa 1: Puutarha – Der Garten Kaisaniemen puutarha, Helsinki 24.-26.4.
osa 2: Koti – Der Haushalt yksityisasunto, Berliini 12.-14.7.

Esityssarja on toteutettu yhdessä berliiniläisen Club Real –ryhmän kanssa. Sen kolmas ja viimeinen osa tehdään Helsinkiin 2008. Esityssarjassa on rinnastettu kaksi aihetta; työ ja kuolema ja pohdittu näiden kahden välisiä mittasuhteita. Kuhunkin osaan on etsitty oma esityspaikka ja -aika, jotka kehystävät ja kommentoivat aiheita. Esitysten materiaalina on käytetty esim. Sisyfos –tarua ja Hugo Simbergin maalausten symbolistista maail- maa. Lisäksi on käytetty haastatteluja, joita on tehty Berliinin kaduilla. Työryhmälle on ominaista erilaisten elementtien yhdistäminen. Esityksiä varten on valmistettu naamioita, jotka ovat osa esityksiä, paitsi esteteettisesti niin myös sisältönä.

video + kuvia -> Club Real

Sabotanic Garden / l’amour prima – Uuno Turhabuto!
2007, 2008

Sabotanic Garden / l'amour prima – Uuno Turhabuto!

yhteistyössä Circus Maximuksen kanssa
SABOTANIC GARDEN

Esitykset: 7.9. & 8.9.2007 klo 21 Helsingin kasvitieteellinen puutarha
Koreografia: Pasi Mäkelä
Työryhmä: Jussi Saivo, Minja Mertanen, Paula Tella, Janne Tuomi, Aino Korvensyrjä, Christian Rosnill, Kusti Vuorinen ja Pasi Mäkelä
Tuotanto: Henri Haataja / Todellisuuden tutkimuskeskus

Esityksestä: l´amour prima – Sabotanic Garden on Pasi Mäkelän kolmivuotisen l´amour prima –butoprojektin tuorein hengentuote. Projektin keskiössä on ollut site-specific butotanssin lisäksi buton suomalaisen ulottuvuuden työstäminen, tutkiminen ja esittäminen.
Sabotanic garden on l´amour prima -projektin ensimmäinen teos, jossa näemme Mäkelän tulkitseman Uuno Turhabuto -hahmon lisäksi joukon muita esiintyjiä. Mukana on tanssin, musiikin, kuvataiteen ja teatterin ammattilaisista koostettu ryhmä. Teos on omalaatuinen koreografia neljälle tanssijalle ja kolmelle muusikolle hämärän rajamailla uinuvassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Luvassa on liikkeen, musiikin ja mullalta haisevan taiteen löytöretki.Buto elää jossain missä arkaainen, pinnan alainen maailma ja moderni risteävät. Buto on kuin peruna mutta tanssi.

 

Tuotannosta:

L´amour prima – Uuno Turhabuto! on kolmen vuoden (2006 – 2009) mittainen projekti, joka on jo alkanut. L´amour Prima – Uuno Turhabuto! on Butotanssiteos-sarjani (1. L’amour absolu – kosmosonaatteja, 2. L’amour tormenta – jokamiestanssi) kolmas osa. Se jatkaa luontevasti sarjan edellisten osien viitoittamalla polulla, keskiössä ovat edelleen buto-improvisaatio ja vaihtoehtoisten esitystilojen käyttö.
Kolmannen osan erityisluonteeseen kuuluu, että harjoittelu ja esittäminen kulkevat sisäkkäin, ja että teos kehittyy ja muuntuu jokaisen esityksen aikana. Syntyneestä aineistosta muodostuu vaiheittain laajempi kokonaisuus. Tyylillisesti teosta voidaan tarkastella tanssin, kuvataiteiden, teatterin ja musiikin synteesinä.
Teosta tullaan esittämään ja harjoittamaan performanssi- ja teatterifestivaaleilla, taidegallerioissa, teattereissa, kadulla, metsässä ja meren rannalla, konserttisaleissa ja työpajoissa, joko kutsu- tai kuokkavieraana, kaikkina vuoden aikoina, kotimaassa ja ulkomailla.

Uuno Turhabutosta:

“Butoh is a human posture at the edge of crisis” * Hijikata Tatsumi

Ihmishahmo kriisin kynnyksellä. Esityksen pääesiintyjä ja alteregoni, on Uuno Turhabuto. Yhtälailla juopon ja irtolaisen kuin ballerinankin oloinen kulkuri. Hänet on synnyttänyt haluni kaivaa esiin suomalaisuuden ydin, se siemen – joka itää pimeässä. Uuno ilmestyy arvaamattomaan aikaan arvaamattomista paikoista. Mistä hän on tulossa tai minne hän on matkalla? Ovatko kyseessä alkoholistin, alkemistin vai tietäjän edesottamukset? Olennaisia asioita hänen elämässään tuntuvat olevan eväiden syöminen, hampaaton irvistely, tyhjänpanttina istuminen, henkseleiden paukuttelu ja pyöräily. Uuno Turhabuton tanssi on täällä ja täältä – ja se mitä ei ole täällä, ei ole missään.

Muutama sana Butosta:

“My only wish is to touch the source of life itself” * Ohno Kazuo

Buto on 1950-luvun lopulla Japanissa kehittynyt tanssiteatterin muoto. Sen tunnusmerkkejä ovat äärimmäisen fyysinen groteskin-kaunis elekieli ja valkeaksi kalkitut tanssijat. Buton pää-innovaattorit olivat Hijikata Tatsumi sekä Ohno Kazuo.
Hijkatan tanssiteokset olivat tarkkaan koreografioituja. Hänen aiheensa tulivat tabujen ja ihmisen pimeiden puolien alueilta, teokset olivat muodoltaan vulgaareja ja raa´an ekspressionistisia. Hijikata haki vaikutteita myös animismista ja japanilaisesta shamanismista.
Yhä elävän, sata vuotiaan Ohno Kazuon työt taas ovat usein hiljaisen kauniita ja improvisaatioon pohjaavia. Ohno on harras katolilainen.
Buto on vaikeasti määriteltävä paradoksien ja vastakohtien taide. Sitä tehdään edelleen paljon, mutta sen sijainti taidemaailmassa ja etenkin syntymaassaan Japanissa on marginaalinen.

Buton alkuperäinen nimitys “ankoku buto” tarkoittaa vapaasti kääntäen askelta pimeään.
Maailma jossa elämme, on mielestäni edelleen kartoittamaton erämaa, suurimmilta osin ihmiseltä koskematon ja tuntematon. Butotanssi perustuu tähän, se on jotain toista jostain muualta ja samaan aikaan jotain tuttua juuri täältä, ytimestä. Mutta mitä, sitä en tiedä.
Buton historiasta minua innoittaa eniten sen alkuhämärä 1960-luvun Japanissa. Hijikatan ja Ohnon aloittaman liikkeen määrittelemätön, brutaalinkaunis maailma, unenomainen esitystaide, jonka muotokieli on vakiintumatonta ja avoimen määrittelemätöntä. Elävää.

Pasi Mäkeläco-production with Circus Maximus

Shows: 7.9. & 8.9.2007 at 21 o´clock Helsinki Botanic Garden

Coreography: Pasi Mäkelä
Working group: Jussi Saivo, Minja Mertanen, Paula Tella, Janne Tuomi, Aino Korvensyrjä, Christian Rossill, Kusti Vuorinen ja Pasi Mäkelä
Performers: Jussi Saivo, Minja Mertanen, Paula Tella, Janne Tuomi, Aino Korvensyrjä, Christian Rossill, Kusti Vuorinen ja Pasi Mäkelä
Producer: Henri Haataja / Reality research center

About: l´amour prima – Sabotanic Garden is a latest performance of Pasi Mäkelä´s three year long l´amour prima –butoproject. Mainlines of the project has been to study and perform site-specific buto dance and also to discover and study the Finnish dimensions of buto- dance.
Sabotanic garden is the first performance of l´amour prima – project where we will see also other dancers alongside with Mäkelä´s Uuno Turhabuto figure. This piece is a unique choreography for four dancers and three musicans. Welcome to the dark botanic garden to witness the expedition of dirt dancing and soil music.Butoh lives where archaic, underground and modern cross their paths. Buto is like a potato but a dance.

L´amour prima – Uuno Turhabuto!

Concept, choreography & dance: Pasi Mäkelä

Concept, visual design & music: Jussi Saivo
L’amour prima – Uuno Turhabuto is a three year long project (2006 – 2009) that has already begun! It is the third chapter of my butoh dance series started in 2002. It concentrates in butoh improvisation and in use of alternative public spaces. L’amour prima is never ready nor unaccomplished; it is true work-in-progress performance; a synthesis of dance, visual arts, theatre and music.
L’amour prima will be seen in various performance art and theatre festivals world wide; in art galleries, theatres, concert halls, on the streets and in the woods, by the sea, in workshops – as a guest – or as an uninvited guest.

About Uuno Turhabuto:

“Butoh is a human posture at the edge of crisis” * Hijikata Tatsumi

A character on a verge of crisis. Uuno Turhabuto is my alter ego; a drunk, ballerina-like vagabond. He is a symbol of true Finnish soul, the seed that grows in the dark. Uuno appears suddenly in unexpected places. Where’s he coming from and where is he going? Are these doings of an alcoholic, an alchemist or a wizard? Most central part of his life seems to be eating snacks, toothless frowning, doing nothing, banging his suspenders and cycling. Uuno Turhabuto’s dance is here and here – and what is not here is nowhere.

About butoh:

“My only wish is to touch the source of life itself” * Ohno Kazuo

Butoh is a form of dance theatre that was born in the late 1950’ties in Japan. It is known from the strange mixture of grotesque and ethereal qualities in extreme physical movement and dancers chalked in white. The founders of butoh were Hijikata Tatsumi and Ohno Kazuo.
Hijkata’s performances followed a rigorous and exact choreography. In them he wanted to express the dark side of man and break taboos. This resulted in vulgar and raw expressionism in style. Hijikata was strongly influenced by the shamanism and animism of Japan.
Over hundred years old Ohno Kazuo is still alive and a devoted Catholic. The performances by him are quiet, sensitive and based on improvisation.
Butoh is an art of paradoxes and contradictions. It is practised worldwide but stays in the marginal of the established art world, especially in its home country.
The origin of the word “butoh” is “ankoku buto” which means “a step in the dark.”
To me the world we live in is a pathless desert, mostly untouched and unknown to mankind. This is the foundation of butoh; it is something else, from somewhere unknown and at the same time familiar, from the core. I’m mostly inspired by the early butoh of 1960’ties in Japan; the brutal but beautiful, undefined movement of Hijikata and Ohno; the dreamlike art which is inexplicable but alive.

Pasi Mäkelä


Super Släpstik – sivuesityksiä/sideshows
2006

Ville Härkönen Pasi Mäkelä
Tuomas Timonen

on ryhmä- ja työnimi alkuvuodesta 2006 alkaneelle esitystaiteen tutkimus- ja kehittämisprojektille jonka tarkoituksena on yhdistää korkeat filosofiset tavoitteet ja sisällöt helposti lähestyttävään ja maanläheiseen släpstik-komiikkaan. Viime vuosisadan synkimmät mietteet saavat uusia ulottuvuuksia pieruhuumorilla, kaatuilulla ja kakkukuorutuksella.

esityksiä mielen sivualueilta yhteiskunnan sivualueille

Äiti, äiti minne ovat kaikki esitykset menneet?
-pieleen…

9.3.2006 Pig Bänd Väinö Tanner säätiön Eutanasia seminaarissa (kutsuvierastilaisuus)

11.3. Pig Bänd Art contact klubilla forum boxissa (kutosen päättäri, Hietsu)

18.3. Pig Bänd Fluxee klubilla Turun Tehdas-teatterissa

25.3. COLOSSEUM Senaatintorilla

SP colossseum 083(2)
SP colossseum 080(2)

26.3. COLOSSEUM Rautatientorilla

TTK kolosseum 038

29.3. Telepaattisen teatterin kansainvälinen FESTIVAALI! Senaatintorilla

30.3. Telepaattisen teatterin festivaalit jatkuvat

2.4. Suurenmoinen loppu MATINEA -juhla klo 18 (TTK:n uudessa tilassa Katajanokanlaituri 5)

loppu huipennus 2006 037(2)

loppu huipennus 2006 039(2)

loppu huipennus 2006 041(2)

“Super släpstik ryhmän tuotokset voisi nähdä ala-koulun vammaisen apuluokan kevätjuhlaesityksenä, ikävä kyllä pelkään että niitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi.”
-Tanja-Bo Karpelan, Klub-kulttuuri ministeri

SMILEISMIN
ENSIMMÄINEN MANIFESTI,
ystävänpäivänä 14.2.2006

I
On aika sanoa tämä niin, että kaikki ymmärtävät:

II
Me olemme kyllästyneet taidepoliittiseen korrektiuteen.

III
Me olemme kyllästyneet helsinkiläiseen huumorintajuttomuuteen.

IV
Me olemme kyllästyneet valitukseen rahasta.

V
Mikään ei tukehduta meitä niin, kuin jokapäiväisten tapahtumien häly.

VI
Me rikomme tabuja, koska tabujen rikkominen on ihmisten mielten rikkomista.

VII
Ihmiset oppivat, kun heidän mielensä rikotaan.

VIII
Ihmisten mieli rikotaan murtamalla heidän sydämensä.

IX
Viisaimmat ihmiset ovat mielisairaaloissa.

X
Tervehdys! teille mielisairaaloissa.

XI
Artaud oli luuseri.

XII
Aleksis Kivi oli luuseri.

XIII
On aika sanoa tämä niin, että kaikki ymmärtävät:

XIV
Ranska ei ole edes kieli, vaan aivovamma – se Derridasta.

XV
Me olemme kyllästyneet sisätiloihin.

XVI
Me olemme kyllästyneet sisältöihin.

XVII
Me olemme kyllästyneet ihmisiin, jotka sanovat meille: ”Mutta toisaalta…”

XVIII
Taide ei ole poliittista.

XIX
Taiteen poliittisuus on vain tekijän säälittävä yritys pelastaa itsensä itsemurhalta.

XX
Seisotko rapakossa? Oletko vähän tyhmä?

XXI
Me olemme kyllästyneet valitukseen, että Suomessa ei tapahdu mitään.

XXII
Me olemme kyllästyneet siihen, että tyttöystävämme muuttavat jonnekin Lontooseen…

XXIII
Me emme ota enää paskaa niskaan keneltäkään.

XXIV
Me joudumme avoimeen raivon valtaan saadessamme kahvilassa liian pienen tai huononmakuisen pullan.

XXV
Me olemme syöneet vuoden ajan pelkkää mansikkahilloa.

XXVI
Me emme ole nukkuneet kohta kahteen viikkoon.

XXVII
On aika sanoa tämä niin, että kaikki ymmärtävät:

XXVIII
Me olemme kyllästyneet tekemään esityksiä vain kavereillemme.

XXIX
Kukaan itseään kunnioittava taiteilija ei esiinny vain kavereilleen.

XXX
Kavereilta on tästä lähtien esityksiimme pääsy kielletty.

XXXI
Me rikomme tabuja, koska tabujen rikkominen on ihmisten mielten rikkomista.

XXXII
Ihmiset oppivat, kun heidän mielensä rikotaan.

XXXIII
Ihmisten mieli rikotaan murtamalla heidän sydämensä.

XXXIV
Viisaimmat ihmiset ovat mielisairaaloissa.

XXXV
Tervehdys! teille mielisairaaloissa.

SMILEISMIN
TOINEN MANIFESTI,
annettu vuorilla ensimmäisenä
paastonajan sunnuntaina 5.3.2006

I
On tullut aika smileismille, ja me olemme sen ruumiillistuma.

II
Me olemme nähneet nälkää, rypeneet saastassa, kokeneet aitoja harhoja – ja nyt:

III
Oma itsemme hirvittää meitä.

IV
Me tiedämme, että me osaamme tehdä taikoja, mutta me emme tee niitä.

V
Me emme tee taikoja, koska maailma ei ansaitse taikoja.

VI
Jos ihmiset tajuaisivat sen, mitä me olemme tajunneet, he hajoaisivat kauhusta.

VII
Jeesus itki ymmärtäessään, kuka oli.

VIII
Nietzsche itki, kun hänen olisi pitänyt ruoskia villiintynyttä hevosta.

IX
Artaud itki vain, koska oli ranskalainen.

X
On tullut aika smileismille, ja me olemme sen ruumiillistuma.

XI
Me olemme huijanneet, naamioituneet ja käyttäneet ihmisiä hyväksi saadaksemme mitä haluamme.

XII
Herttaisuus ja viattomuus ovat auttaneet meitä tiellämme.

XIII
Me emme kaipaa kuuttakymmentätuhatta hurraavaa katsojaa.

XIV
Me hymyilemme, kun ihmiset ryntäävät luoksemme kiittääkseen ja tarjotakseen meille rahaa.

XV
Meille maailma, jossa he elävät, on tuhkaa.

XVI
Me olemme auto-onnettomuuden jälkeinen hiljaisuus.

XVII
Me olemme avantoon heitettyjä kukkia.

XVIII
Me olemme aamuyönhetki juuri ennen kuin hiuksesi valahtavat lumenvalkoisiksi.

XIX
Me olemme kyllästyneet ihmisiin, jotka sanovat meille: ”Tuo on tehty jo…”

XX
Me sanomme: Kaikki on tehty jo, mutta ei näin hyvin.

XXI
Smileismi on kylmäpäistä kaikkien rimojen uudelleenalittamista.

XXII
Me teemme sen, minkä kuka tahansa uskaltaisi ja osaisi tehdä helposti, jos haluaisi, mutta meidän tekemänämme se vaikuttaa vaikealta ja hengenvaaralliselta.

XXIII
Filosofia on taiteellemme yhtä vierasta kuin kasvissyönti gladiaattorille.

XXIV
Caesar oli smileisti ylivertaisen hymynsä tähden.

XXV
Uuno Kailas oli smileisti ironiansa tähden.

XXVI
Bach oli smileisti, koska hän improvisoi kaikki sävellyksensä kännissä.

XXVII
Gandhi oli smileisti, koska hän oli nälkälakossa vain osoittaakseen mieltään tyttöystävälleen.

XXVIII
Meiltä kysytään: Kuinka voimme olla näin tyyniä, vaikka maailmassa on kaikkea?

XXIX
Me sanomme: Voi häntä, jonka katse harmistuu mitättömien seikkojen tähden!

XXX
Me katselemme asioita, niin kuin keisari Nero katsoi Rooman palamista.

XXXI
Kun perhonen maailman toisella puolella räpäyttää siipiään, meitä hymyilyttää : )!

XXXII
Moralismia? Hey c’moon : )!

XXXIII
Populismia? Hei c’moon : )!

XXXIV
Me olemme luoneet hirviön, ja sen kasvot kauhistuttavat meitä:

XXXV
Kun meitä kutsutaan nimeltä, me sanomme kohteliaasti: Kenestä puhutte? Hän ei asu enää tässä ruumiissa.