Postdigital
2018

Onko enää mahdollista työskennellä taiteilijana ottamatta osaa digitaaliseen kapitalismiin? Postdigital-hanke tutki tätä marraskuusta 2017 marraskuuhun 2018 ja valmisti lopulta jälkidigitaaliset esitysiltamat Helsingin Suvilahteen 17.11.2018. Koko hanke, joka kulki alkuvaiheessa Ääri-nimellä, toteutettiin ilman digitaalista mediaa, eritoten ilman monikansallisten suuryritysten palveluja, jotka ovat kapitalismin ytimessä juuri nyt.

Työskentely muutti taiteilijoiden työtapoja radikaalisti: kävi ilmeiseksi, kuinka suuressa määrin ajattelu, muisti, yhteistyö ja luominen ovat kietoutuneet digitaalisiin palveluihin.

Vuoden mittaisen prosessin aikana tuli ilmeiseksi, että digitaalisen kapitalismin ulkopuolella toimiminen on vuonna 2018 niin haastavaa, että hankkeen taiteellinen sisältö rakentui työn vaatimista käytännön järjestelyistä. Esimerkiksi työryhmän kokoonkutsuminen, yhteydenpito, rahoituksen hankkiminen, materiaalihankinnat, dokumentaatio ja tiedotus vaativat suuressa määrin luovuutta, joustavuutta ja kärsivällisyyttä. On valtava urakka pysytellä edes viiden suurimman ohjelmistoyhtiön ulottumattomissa. Osin työ osoittautui jopa mahdottomaksi.

Prosessi koostui mm. kuukausittaisista tapaamisista, kutsukirjeistä, piiloviesteistä, tutkimusretkistä, kirjoituskoneen naputtamisesta, porttikongeissa odottamisesta, käteisostoista ja tietenkin kotiin jätetyistä puhelimista. Työskentely muutti taiteilijoiden työtapoja radikaalisti: kävi ilmeiseksi, kuinka suuressa määrin ajattelu, muisti, yhteistyö ja luominen ovat kietoutuneet digitaalisiin palveluihin. Puhelimen ja tietokoneen sulkeminen ulos taiteen tekemisen ja julkistamisen prosesseista paitsi tekee työn tuloksista lähes näkymättömiä, se myös muuttaa tekijöiden ja yleisön ruumiin ja mielen tiloja.

Polaroid-kuva, jossa on kitaraa soittava ihminen.
Polaroid-kuva, jossa on kyltti, jossa lukee postdigital.
Polaroid-kuva, jossa on puna-asuinen hahmo sekä toisen hahmon selkä.

Hankkeen huipentumana työryhmä järjesti ja kuratoi esitysiltamat 17.11.2018. Iltamat järjestettiin Suvilahdessa, uuden sirkuksen keskus Cirkon viereen pystytetyssä teltassa, samaan aikaan Cirkon sisällä järjestetyn kansainvälisen Baltic Circle -teatterifestivaalin päätösklubin kanssa. Iltamat koostuivat lyhyistä esityksistä, joiden lisäksi teltassa oli Lea Kaleniuksen toteuttama kuunnelma (kuunneltavissa kuulokkeilla C-kasettisoittimesta), Jälkidigitaalisen ajan lyhyt historia sekä Katriina Kettusen valmistama Postdigitaalinen postipalvelu, jonka kautta oli mahdollisuus lähettää kirje teltan ulkopuolella jylläävässä digitaalisessa maailmassa elävälle itselleen tai tuttavalleen.

Iltamat alkoivat Tuomas Laitisen esittämällä johdantolaululla Postdigital World. Sen jälkeen Klaus Maunuksela luki novellinsa ”Halkeama näytöllä”. Kolmantena esiintyi 16-vuotias Hilla Paakkanen, jota mobiiliteknologian käytöstä haastatteli Laura Murtomaa. Tämän illan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ohjat otti illan DJ Jenni Väre, joka soitti musiikkia vinyylilevyiltä ohjelmatauoissa.

Toisen kolmanneksen aloitti performanssitaiteilija Harold Hejazi, joka johdatti yleisön kynttiläseremonian kautta sen ahdistuksen äärelle, jota ero mobiililaitteista saa aikaan. David Petrov puolestaan luennoi roskan arvosta ja johdatti teknologiajätteen varastamisen ja uudelleen käyttämisen ilojen äärelle. Illan toinen kolmannes päättyi Ilja Lehtisen spoken word -esitykseen.

Ilta huipentui kolmeen viimeiseen esitykseen. Ronja Louhivuori esitti minidragshown, Ville Kabrell elektronista musiikkia, jonka jälkeen kuultiin Laura Murtomaan ihmisääntä. Loppuseremoniana Jussi Salminen istutti kukkasipuleita teltan lattiaan.

Hanke päättyy perjantaina 23.11. Hakaniemen torilla, mihin teltta nousee aamukahdeksalta. Esityksiä pitkin päivää, erityisesti klo 11 alkaen ja klo 12 tiedotustilaisuus, jossa julkistetaan Todellisuuden tutkimuskeskuksen vuoden 2019 ohjelmisto.

  • Työryhmä: Lea Kalenius, Katriina Kettunen, Tuomas Laitinen, Klaus Maunuksela, Laura Murtomaa ja Jussi Salminen

Postdigitaalista todistusaineistoa

Sample of Postdigital Evidence

Shawarma – 
Pahan koreografia
2018

Peräkärrykioski, jossa sisällä ihminen, josta näkyy paljas selkä.

Shawarma on esitys meistä, harmittomista lampaista. Sivustakatsojista. Meistä, jotka olemme kuuliaisia, velvollisuudentuntoisia ja kurinalaisia. Ei kai siinä ole mitään pahaa?

Video: Ville Vainio & Juha Ilmari Laine / No-Office

Esitys ruumiillistaa ihmisen, joka rimpuilee syyllisyytensä kanssa. Se on antroposeenin aikakauden grilli, joka kiertyy, pyörii ja päihdyttää.

Pitääkö meidän päästä pahasta?

Shawarma – Pahan koreografia on kevätjuhla, jossa kaikki alkaa ja loppuu.

  • Ohjaus: Tuire Tuomisto
  • Muu työryhmä: Emilia Kokko, Mammu Rankanen, Markus Lindén, Timo Torvinen, Juha Ekola ja yllätysesiintyjä
  • Tuotanto: Annu Kemppainen ja Heta Keskinarkaus
  • Esitykset Öljysäiliö 468:ssa, Kruunuvuorenrannassa
  • la 5.5., su 6.5., to 10.5. ja pe 11.5. klo 18 sekä su 13.5. klo 15

Polarisoituvassa ja herkästi loukkaantuvassa ajassa puolustaudutaan hysteerisesti muita vastaan. Halutaan nähdä voimakkaita kontrasteja, jaetaan ihmisiä meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin. Yhtäaikaisena ja ristiriitaisena pyrkimyksenä on pahojen ihmisten seulominen esiin ja mustamaalaaminen, mutta toisaalta myös pahuuden syrjästä katsominen ja suoranainen kieltäminen. Väitetään esimerkiksi, että mediassa tai taideteoksissa esitetty paha vain lisää pahuutta maailmaan ja siksi sellainen pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Todellisuuden tutkimuskeskus kysyy, tekeekö vaikeneminen maailmasta paremman? Eikö se tarkoita, että kuljemme laput silmillä ja vältämme pahan kohtaamista ja käsittelyä? Voisiko pahuutta purkaa? Ovatko esimerkiksi negatiiviset tunteet pahuutta, tai voiko luoda kanavan purkaa niitä luovasti? Nämä ovat Todellisuuden tutkimuskeskuksen kysymyksiä vuonna 2018.

Tuho-osasto
2018

Tuho-osasto on paikka, johon voi tuoda tuhottavaksi esineen, josta haluaa hankkiutua eroon erityisellä tavalla. Toimimaton kapistus, ei-toivottu lahja, muisto menneestä suhteesta, oma sotilaspassi, ruma kodintavara, rintaliivit, yliarvostettu kirja. Tuhottavaksi kelpaa mikä tahansa, mikä ei ole elävä olento tai jonka tuhoamisesta ei aiheudu vaaraa tai vakavaa rikosta.

Videon kuvaus ja leikkaus: Juha Ilmari Laine, tuotanto: Essi Lax
Muistogalleria osoitteessa https://todellisuus.fi/muistogalleria/

Ei-toivottu tavara on sekä konkreettinen että sentimentaalinen lasti. Tuhokellarin tarkoituksena ei ole tuottaa hyvää mieltä uudelleenkäyttämällä tarpeetonta roinaa, vaan kanavoida pahaa mieltä, ahdistusta, ärsytystä tai muita raskauttavia tunteita mahdollisesti puhdistaviksi tai ilahduttaviksi taide-elämyksiksi. Tai vain nauttia hävityksestä tietämättä miksi.

  • Ohjaus: Louna-Tuuli Luukka ja Heidi Kesti
  • Esiintyjät: Heidi Kesti, Louna-Tuuli Luukka ja Talvikki Eerola
  • Tilasuunnittelu: Ville Aunola
  • Tuotanto: Annu Kemppainen ja Heta Keskinarkaus
  • Avajaiset Tiketti Galleriassa (Urho Kekkosen katu 4–6, Helsinki) torstaina 6.9. klo 18–20.
  • Näyttely auki 7.–21.9.2018: Ma-pe klo 11-18
  • Esitykset 7.-21.9.: Ma-pe klo 12, 15 ja 17.
  • Vapaa pääsy. Esitysvaraukset 3.9. alkaen: tuottaja@todellisuus.fi / 0400 641 989
  • Esitys on toteutettu yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa
Muistogalleriaan

Tuho-osasto on palvelu, installaatio ja kokemuksellinen esitys, joka on inspiroitunut halusta rikkoa tavaroita. Sen rakentaa ja esittää Luukestit-duo, joka koostuu esitystaiteilija Louna-Tuuli Luukasta ja kuvataiteilija Heidi Kestistä. Luukestit ei ota moraalisesti kantaa siihen, mitä asiakas tuo tuhottavaksi. Tuho-osastolla pääsee eroon yhdestä turhasta taakasta ja saa vastineeksi yksilöllisen tuhoamispalvelukokemuksen. Sen lisäksi, että itse esine hajotetaan, sen särkeminen on esityksellinen tapahtuma, johon kuuluu esineen materiaalin ja sen käyttäytymisen hyödyntäminen myös tilanteessa tapahtuvan ääniteoksen toteuttamisessa.