Myto-logiikka
2016, 2017

Myto-logiikka
Saareke perustui ajatukselle siitä, että sivistys on asettanut meille mahdottoman toimintakehyksen. Maailma edellyttää meiltä järkeiltyä elämää, tietoa joka on käännetty rationaaliseen muotoon, ja rakennettu todisteiden päälle. Järkiperäisyys on kuitenkin vain pieni osa meidän sisäisestä prosessiamme. Myytit, merkitykset järkeilyn tuolla puolen, ovat yhtä lailla osa minäämme, poistamaton palanen meidän tavoissamme käsitellä maailmaa. Tarvitsemme eläviä muotoja muuallakin kuin rationaalisuuden saralla. Saareke tutki, miten näitä muotoja luodaan.

2017 PROJEKTIT JA TAPAHTUMAT

ROBOT + SYNDICATE

Myto-logiikka Macao-kollektiivin organisoimassa Robot + Syndicatessa Santarcangelon festivaalilla

Robot + Syndicate on milanolaisen Macaon organisoima liittoutuma joka kehittää tulevaisuuden taiteen ja kulttuurin vaikutusvälineitä. Santarcangelossa syndikaatti oli läsnä koko festivaalin kestävällä kehitystyöpajalla, jonka prosessiin TTK Myto-logiikka tuo oman osansa Pekko Koskisen toimesta. Ohjelmassa jaettiin uuden kulttuurin välineistöä, käsiteltiin taiteen paikan uudelleenmäärittelyä, sekä vallan luovaa uudelleenjärjestelyä.

  • Tapahtumia Robot + Syndicate tilassa pitkin festivaalia, pääyleisötapahtuma 14.7.2018

CITIZENSHIP PROJECT

Myto-logiikan ja Dash & Demin yhteistyöprojekti Bedford Creative Artsissa

Kansalaisuuden käsite oli joskus radikaali: Rajaton sopimus ihmisten välillä, jolla luotiin uusia elämisen muotoja tunnustamalla keskinäisiä oikeuksia. Oikeudet itsessään olivat luovan ilmaisun alue, joiden avulla voitiin hahmottaa minkälaisia suhteita ihmisten välille voidaan asettaa.

Citizenship Project hakee muotoja kehittää citizen-käsitettä eteenpäin ja antaa sen kautta sosiaaliset sopimukset takaisin ruohonjuuritasolle, josta ne nousivat. Projekti käynnistettiin Bedfordissa keväällä  2017. Se jatkuu Berliinissä vuonna 2018, laajentaen yhteistyökumppaneita berliiniläisellä Invisible Playgroundilla.

  • Citizenship Project Bedford Creative Artsissa 12.4.2017

FIKTIIVINEN TAIDEYLIOPISTO: UNVERSITY

Myto-logiikan ja taideyliopiston kapinallisten yhteistyö, johon on matkan varrella liittynyt opettajia ja opiskelijoita Goldsmiths Collegesta, Lontoosta.

Unversity on Fiktiivisen taideyliopiston tämän hetkinen pääprojekti, joka kehitettiin vuoden 2017 kuluessa. Unversity on jaettu yliopisto, jota ylläpitävät säännöt ja niiden kautta pelaaminen. Yhteiset pelisäännöt (kirjaimellisesti) antavat mahdollisuuden jakaa toimintaa rajojen yli: Unversityn voi muodostaa soluja ja luoda kontakteja muihin soluihin, ottamalla osaa samaan sosiaaliseen peliin.

Unversity rakennetaan Fiktiivisen taideyliopiston rakenteen pohjalta. Se julkaistaan pelinä vuoden 2018 kuluessa, ja sen eteenpäin viemiseen on saatu rahoitusta Goldsmiths Collegen kautta. Julkaisun ennakkona toteutetaan School of Reality Design, joka käynnistetään Goldsmiths Collegessa tammikuussa 2018.

HOW TO CREATE AN ECONOMY? (Yes, you. Yes, the whole thing.)

Yhteistyö ECSA:n (Economic Space Agencyn) kanssa

Esitys talouden tilasta: Sen sosiokatastrofista, taloudesta joka on romahtamassa järjestelmään, joka vääjäämättä kaventaa otetta omaisuudesta, ja sen mahdollisuuksista, ohjelmoiduista talouksista, jotka tarjoavat mahdollisuuden talouden uudelleen määrittelyyn… mutta vain jos me osaamme ottaa osaa tämän mahdollisuuden käyttöön.

  • Tapahtuma HAM-kulmassa 19.11.2017
  • Työryhmä: Pekko Koskinenja yhteistyökumppanit

2016 PROJEKTIT JA TAPAHTUMAT

FIKTIIVINEN TAIDEYLIOPISTO

Fiktiivinen Taideyliopisto on keino muuttaa konkreettiseksi kuvitelmia siitä, mitä Taideyliopisto voisi olla. Toteutuksia voidaan tehdä kuvitelmaa ja arkitodellisuutta yhdistellen, millä tavoin tahansa. Oli kyseessä sitten luento, henkilö, opetusrakenne, virkasuhde, taidesuuntaus tai vuosiluku, FT antaa oikeuden sekoittaa olemassa olevaa ja olematonta halutun tilanteen aikaansaamiseksi. FT:n kehyksissä saa luoda omat kehyksensä.

FT levittäytyy Taideyliopiston ympärille, tarjoten rikkaampaa moniäänisyyttä ja keskustelualustaa sen eri visioille. Sen esittämät mallit ovat haasteita paitsi Taideyliopistolle, myös taidekoulutukselle ja koulutukselle laajemmin. Toiminta on avointa kaikille sen jokaisella tasolla: tekijät voivat tulla niin yliopistosta kuin sen ulkopuolelta. FT:n nimissä toimiminen on kollektiivinen tapa utopisoida koko yliopisto ja sen toiminta. Keskeistä on kysymys siitä, miten toimitaan luovasti ympäröivien rakenteellisten tasojen kanssa.

Laajemmasta näkökulmasta katsoen, FT on yhteiskunnallinen ehdotus, kulttuurinen ele. Kaikki sosiaaliset konventiomme, yliopisto ja sen käytännöt mukaan lukien, ovat alun perin luomuksia, sittemmin konventioiksi, säännöiksi ja instituutioiksi kovettuneita. Fiktiomme on tällaisten yhteiskunnan rakenteiden uudelleenkuvittelua. Tässä mielessä fiktiolla on paljonkin merkitystä ja valtaa: kun joku kuvitellaan olevaksi, se voi astua osaksi kulttuurin kehityskeskustelua.

TAPAHTUMAT:

  • ”Seminaari”
  • Taideyliopiston kehityspäivät
  • FT esittely opiskelijoille
  • Taideyliopiston Speed Dating tapahtuman valtaus
  • FT:n interventio-operaatiot

Lisäksi Taideyliopiston Taide on lahja -kampanjan haltuunotto FT:n avajaisteoksena (täydentämällä kampanjan esitteet FT:n kuraattorilausunnolla) on saanut laajan lukijakunnan Taideyliopiston piirissä, päätyen keskusteluaiheeksi mm. kyseisen laitoksen rehtorin toimesta.

COPPP – Center of Possibilities / Passivities / Potentialities

COPPP on verkostoitu keskus jonka toiminta on avointa kenelle tahansa. Se levittäytyy erilaisten arkitoimintojen sekaan, sekoittaen verkon kommunikointikeinoja fyysisen maailman tilanteisiin. Nämä verkostot tarjoavat uusia keinoja lähestyä arkea, sekä järjestelmän luoda aina uusia keinoja arjen muokkaamiseen.

COPPP Budapest

Reality Research Festival (järjestäjinä PLACCC, Kitchen Budapest) 21-24.10.

Budapestin operaation lähtökohtana toimi odottaminen, ja sen tarjoama aika. Tämä aika koetaan yleensä tyhjäksi, epätoivottavaksi. Samanaikaisesti se on kuitenkin ominta aikaamme — aikaa jolloin kukaan ei välitä siitä mitä teemme, tai mitä ajattelemme. Eli aikaa joilloin voimme tehdä mitä tahansa. Se että koemme tämän ajan negatiivisena kertoo jotain maailmastamme ja sen järjestelmän voimasta omien kiinnostuksiemme yli. Jos odottamisen ottaa omaksi ajakseen, se tarjoaa jatkuvia mahdollisuuksia toimia vastoin järjestelmien meille asettamia tarpeita.

Toteutimme Budapestissa Waiting Licence Examin, joka oli esityksen sijaan koe odotuslisenssin saamiseksi (tätä voisi verrata ajokorttikokeeseen). Lisenssin saaminen vaati osallistujilta kykyä kääntää odottaminen omaksi ajaksi, monimuotoisesti ja joustavasti.

  • Työryhmä: Todellisuuden tutkimuskeskus (Pekko Koskinen) ja Invisible Playground (Christiane Hütter)

COPPP Berlin

Vierte Velt 5-11.11.2016

Teimme Berliinissä yhteistyötä Vierte Velt teatterin kanssa. Sen osia olivat Waiting Licence Exam, joka esitettiin Vierte Weltin esitystilassa.

Tämän lisäksi toteutimme kehitysprojektin verkostomaisista teosrakenteista paikallisten tekijöiden kanssa.

ISMS

Futurismi, dadaismi, vorticismi… mikset loisi omaa?

Ismit ovat luovuuden konteksti, siinä missä maalauskangas tai kirjan sivu. Niiden avainkysymykset menevät kuitenkin median tai tapahtumisen luomisesta asteen syvemmälle. Pohjimmiltaan, ne kysyvät tekijältään: kuinka luoda ideologia, joka ohjaa ulosantiasi, luomistasi (oli antisi sitten taidetta, designia, tiedettä tai jotain muuta)? Miten tämä ideologia ohjaa luomistyötäsi? Kuinka saada toiset ihmiset uskomaan, osallistumaan tähän ideologiaan, tai kehittämään sitä eteenpäin?

Isms kehittää luovan ajatusmaailman rakennusvälineitä, asettaen tekijänsä omien ideologioidensa luojiksi. Projekti jatkoi vuonna 2015 aloitettua prosessiaan Goldsmiths yliopistolla Lontoossa, lokakuussa 2016.

  • Yhteistyötaho Goldsmiths College, Dash MacDonald (Lontoo)
  • Työryhmä 2016: Pekko Koskinenja yhteistyökumppanit

Työsaareke
2016, 2017

Team Panda
Kaksivuotinen Työsaareke tutki työn tulevaisuutta kahdesta äärimmäisestä näkökulmasta: abstrahoituvana ilmiönä ja fyysisenä suorituksena. Fokuksessa oli työssä tapahtuva vallankumous.

Työsaareke kysyi, mitä työelämä on tänään, miten työtä esitetään, miten se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, ja ennen kaikkea, mitä voimme ennustaa työn tulevaisuudesta tämän päivän signaalien perusteella? Ainakin työ on abstrahoitumassa. Henkilökohtainen elämä ja työelämä liukenevat toisiinsa. Tutkijoiden mukaan palkkatyön käsite hajoamassa, ehkä kokonaan katoamassa. Paljastuuko työ puhtaasti vain massojen hallinnan välineeksi? Elämme keskellä vallankumousta. Samaan aikaan, työn käydessä yhä abstraktimmiksi, kiinnostus konkreettista työtä kohtaan kasvaa. Ohjaaja Janne Pellisen sanoin: ”Haluaisin rakentaa aidan”.

Työsaareke oli jatkoa Todellisuuden tutkimuskeskuksen vuoden 2007 tutkimushankkeelle poliittisen esityksen mahdollisuuksista. Siinä esitystaitelija ja tohtori Pilvi Porkolan ja ohjaaja Janne Saarakkalan johdolla käsiteltiin erityisesti ”uutta työtä”, eli työtä jolla ei ole enää selkeärajaista suorituspaikkaa, työaikaa eikä työtehtäviäkään. Työskentely aiheen parissa synnytti Panda-nimisen hahmon, uuden työn ruumiillistuman, joka teki paluun vuonna 2016. Panda on aina töissä, 24/7, vaikka ei näytä tekevän mitään mitä voisi kutsua työksi. Vuonna 2017 Pandat olivat Työsaarekkeen toiminnassa jo historiaa.

2017
TYÖ 5.0 – LEIPÄ

  • Helsingin taidemuseon HAM-kulma, Tennispalatsi
  • Avajaiset: Ke 11.10.2017 klo 17–22
    Leipomo auki: 13.10.–23.12.2017: Ke klo 11–19 / to klo 10–13 / pe klo 15–19 / la klo 12–16
  • Vapaa pääsy!

Työ 5.0 – LEIPÄ oli esitys, joka toteutettiin leipomalla ruisreikäleipää. Se oli leipomo, joka oli auki Helsingin taidemuseon HAM-kulmassa, Tennispalatsissa vuoden viimeisen kvartaalin aikana. Se oli keskustelupaikka, työpaja ja live-installaatio, johon osallistui vajaat 4000 kävijää joko katsojana, keskustelijana tai leipojana. Oman leivän leipojia oli yhteensä 440.

Syksyllä 2016 työryhmä väitti Työ 4.0 – tulevaisuuden työn lanseeraustilaisuus -esityksessä, että jälkiteollisen ajan henki tulee riisumaan työn tekemisestä kaiken muun tarkoituksenmukaisuuden paitsi toimeentulon. Muuten työ tulee olemaan kasvavassa määrin turhaa. Mm. tästä leipomossa keskusteltiin.

Työ 5.0 – LEIPÄ kumpusi tämän päivän ajatustyöläisen tarpeesta luoda jotakin käsinkosketeltavaa ja luoda yhteys menneisiin sukupolviin. Vastoin nykytyöelämän tehokkuusvaadetta leipomossa hiljennyttiin vuoden viimeisinä kuukausina – aivan kuten entisajan työläiset sadonkorjuun jälkeen – puhdetöille. Esitys oli katoavan fyysisen työn tekemistä katsojien kanssa.

Työ 5.0 – LEIPÄ leipoi: Opetimme halukkaille leipomisen salat: taikinan valmistamisen, kohotuksen, paiston. Ennen kaikkea pysähdyimme aistimaan mikä oli leipäjuuren tunnelma kunakin päivänä, että esityksen lopputulos – leipä – olisi paras mahdollinen. Valmiit leivät syötiin tai lahjoitettiin. Leipomiseen osallistuneet saivat leipomansa leivän mukaansa.

Jokainen leipä on manifesti merkityksellisemmän työn puolesta!

Keskusteli: Leipomossa oltiin aina valmiita keskustelemaan työstä mutta lauantaisin siihen paneuduttiin erityisesti. Vaihtuvien vieraiden johdattelemina yleisön kanssa keskusteltiin työstä ja sen tulevaisuudesta. Ensimmäisenä lauantaina 14.10. leipomon työryhmä on itse oma vieraansa, samoin viimeisenä lauantaina 23.12., jolloin kokosimme ajatuksia tavattuamme kaikki kymmenen lauantaivierasta, jotka ovat: 21.10. Jari Ehrnrooth (kirjailija ja kulttuuritutkija), 28.10. Mika Aaltonen (tulevaisuuden tutkija), 4.11. Kai Sadinmaa (pappi ja kirjailija), 11.11. Päivi Uljas (historian tutkija), 18.11. Johannes Ekholm (näytelmäkirjalija), 25.11. Lotta Aarikka (kirjoittaja, mouho ja väitöskirjatutkija) , 2.12. Koko Hubara (toimittaja-blogisti) ja Suvi Auvinen (päivistävä anarkisti), 9.12. Jan Fast (arkeologi) ja 16.12. Satu Ojala (työelämän tutkija).

Työpajaili: Torstai-aamuisin otimme vastaan varauksia erilaisille ryhmille.

Lahjoitti: Kerran viikossa Leipälähetti yllätti tuoreella leivällä hyvän työn tekijän tai hyvän työntekijän, jonka Lauantai-vieras oli valinnut. Leipomon tuottamat ylimääräiset leivät lahjoitettiin ruokajakeluun.

  • Työ 5.0 – LEIPÄ oli osa Suomi100-ohjelmaa ja sen yhteistyökumppaneita olivat Helsingin taidemuseo HAM ja Myllyn Paras
  • Työsaarekkeen koollekutsuja 2017: Janne Pellinen
  • Työryhmä: Talvikki Eerola, Titta Halinen, Henrietta Ikonen, Annu Kemppainen, Annina Nevantaus, Janne Pellinen, Janne Saarakkala, Jonna Wikström

2016
TYÖ 4.0 – TULEVAISUUDEN TYÖN LANSEERAUSTILAISUUS

Ohjelmassa mm. kuohuviinitarjoilu; sukupuuttoon kuolevan työn näyttely; tulevaisuuden työn paljastaminen; manifesti

Perjantaina 9.9.2016 Todellisuuden tutkimuskeskuksen Työsaareke järjesti Astoria-salissa esitystapahtuman, jonka aiheena oli Tulevaisuuden työ. Tilaisuuden isäntänä ja emäntänä toimi uuden työn ruumiillistuma, Panda.

Panda on jo lähes kymmenen vuotta toiminut Todellisuuden tutkimuskeskuksen työelämän konsulttina. Sen alaisuudessa olemme tutkineet työtä käsitteenä, elämäntarkoituksena, hallinnan välineenä, yhteiskunnallisena ilmiönä ja ajan kuvana. Olemme myös opiskelleet nykytyöläisen perustaitoja: kuinka työskennellä 24/7, kuinka siirtyä sisällöntuotannosta haluttavan identiteetin tuottamiseen, kuinka olla kiinnostunut kaikesta välittämättä mistään. Päivämme ovat täyttyneet työstä, jota suurin osa maailmasta ei edes kutsu työksi, ja syyskuussa esitettiin kymmenvuotisen tutkimuksen loppupäätelmät. Kyseessä oli yksi ja ainutkertainen ohjelmallinen ilta.

”Todellisuuden tutkimuskeskuksen TYÖ 4.0 jättää surumielisen mutta helpottuneen olon – me olemme kaikki samassa veneessä. Kukaan meistä ei selviä nykyisessä työelämässä, kaikista meistä se on älytöntä, eikä kukaan tiedä mitä on edessä. Työ on muuttunut peruuttamattomasti, mutta kukaan ei vielä tiedä, mihin olemme matkalla. Pandan sanat jäävät kaikumaan mieleeni: Me uskoimme työhön kuin jumalaan. Enää emme tiedä miksi sitä tehdään.”
Suvi Auvinen, Kulttuurivihkot 6/2016

Esitys piti sisällään Johanna Hammarbergin ja Marian Oivan SomePanda™ -hankeen, jonka puitteissa esitystä edelsi mittava somekamppanja (mm. kymmenosaisen videoteossarja) ja itse esitys livestriimattiin Facebookissa.

”Todellisuuden tutkimuskeskuksen esitys on lempeä, viisas ja tarkkanäköinen. Lopputulemallaan se viittoilee kohti uutta maailmanjärjestystä, jossa työstä nykymuodossaan tulee tarpeetonta. Esityksen päätöksenä julistettu manifesti on kumouksellinen vastavallan ilmaisu. – – Esityksen päätös on vaikuttava. Astoria-sali hiljenee kuin juhlan jälkeen. Uuden työn autioituneisiin tuloihin jäävät vain tyhjiksi juodut kuohuviinilasit.”
Riikka Niemelä, Niin & Näin 4/2016

Esityksen päätteeksi pandat pesivät maskinsa ja Työsaareke esitti lasten kanssa kaksiosaisen manifestin.

Työsaarekkeen manifesti 9.9.2016

1. Kun työ sellaisena kuin me sen nyt ymmärrämme loppuu…

Ihmisten välinen myötätunto voittaa ihmisten välisen pelon ja vihan.
Johanna Hammarberg

Maailma on tasa-arvoinen ja luontoa kunnioittava.
Noah Clarkeburn

Ihmiset lakkaavat palvelemasta työssään tuhoavia prosesseja. Ihmiset sabotoivat ympäristöä tuhoavia yhtiöitä sisältäpäin. Toteutetaan työntekijätottelemattomuutta.
Louna-Tuuli Luukka

Opiskelu kannattaa.
Iida-Maaria Lindstedt

Maailma on ihmeellinen. Siellä on iloista ja rauhallista. On paljon kavereita, joiden kanssa leikitään. Siellä on paljon eläimiä ja kaikki asuu omakotitaloissa.
Maya Clarkeburn

Osakeyhtiöiden ydintavoite ei ole tuottaa voittoa osakeenomistajille vaan lisätä kokonaisonnellisuuden määrää.
Janne Pellinen

Kaikki, ihmiset ja eläimet ovat tasa-arvoisia ja kaikilla on tarpeeksi vettä, ruokaa ja rahaa. Varakkaat antavat niille, jotka ovat köyhiä.
Venla Halinen

Maailma on puhdas ja kaikilla ihmisillä on samat arvot.
Aida Pirttilä

Ihmiset tekevät kaikki päätöksensä luonnon ehdoilla.
Talvikki Eerola

Maailma on turvallinen ja kaikki voivat saada koulutuksen.
Oliver Pirttilä

Talouskasvuun sidottu työ on loppunut.
Jonna Wikström

Maailma on poliittisesti oikeudenmukainen. Eläinoikeuksiin kiinnitetään enemmän huomiota, mm. uhanalaisten lajien suojeluun. Salametsästykseen puututaan tehokkaasti. Sodat ovat kurissa. Saastuminen ja ilmastonmuutos pysäytetty.
Miku Yli-Tepsa

Ihmiset toimivat pienissä verkostoissa, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen ja haluun auttaa.
Titta Halinen

Ihminen tunnustaa olevansa osa muuta luomakuntaa ja ajattelu on muuttunut perustavalaatuisella tavalla, se ei ole enää hierarkkista ja itsekeskeistä. Erityisen pohdinnan kohteena on kysymys siitä mikä on ihmisen työ.
Janne Saarakkala

2. Tämän tulevaisuuden rakentamiseksi me lupaamme…

Olen valmis joka päivä harjoittamaan myötätuntoa ja toisten palvelemista.
Johanna Hammarberg

En osta mitään kertakäyttöistä. Viljelen joka päivä ei-kyynisyyttä. Aina on toivoa.
Talvikki Eerola

Aion ahdistua vähemmän omasta vähävaraisuudestani.
Titta Halinen

Käyn mielenosoituksissa, teen vapaaehtoistöitä rauhan ja eläinten puolesta, ryhdyn vegaaniksi, ostan kestäviä tuotteita ja suosin joukkoliikennettä. Äänestän oikein. En mene armeijaan. Näytän yleisesti hyvää esimerkkiä ja valistan tietämättömiä.
Miku Yli-Tepsa

Teen sellaista työtä, joka lisää tasa-arvoa, ymmärrystä ja rakkautta.
Jonna Wikström

Sovin riidat keskustellen ja rauhassa.
Oliver Pirttilä

Vähennän turhan sähkön käyttämistä ja lajittelen roskat aina oikeisiin roskiksiin.
Aida Pirttilä

Käytän ääntäni.
Venla Halinen

Hieron enemmän pyövelin hartioita. Ostan yhden osakkeen ja vaadin yhtiökokouksessa lisää rakkautta osinkojen sijaan. Toteutan itse omassa työssäni teesiäni toteuttaa kokonaisonnellisuuden määrän kasvua.
Janne Pellinen

Kuvittelen maailman hyväksi. Olen iloinen ja autan toisia.
Maya Clarkeburn

Sitoudun joka päivä oppimaan jotain uutta.
Iida-Maaria Lindstedt

Pyrin joka päivä sabotoimaan työnantajani epäekologista toimintaa. En suostu vähättelemään enkä luopumaan omista eettisistä ja ekologisista valinnoistani. Uskon piperryksen voimaan.
Louna-Tuuli Luukka

Kierrätän ja kunnioitan muita. Ensin opiskelen ja sitten opetan muita. Autan muita ymmärtämään ideaani.
Noah Clarkeburn

En tuota voittoa, ja jos tuotan, lahjoitan sen eteenpäin. En suostu riistämään, riistettäväksi enkä riistämään itseäni. Kohtaan elämäni sellaisena kuin se on, ei niin kuin haluaisin sen olevan. Olen läsnä. Hyväksyn pelkoni siitä, että en ole mitään – se on suurin este todelliselle luovuudelle. Ymmärrän, että vaikka kaikki on sekaisin, kaikki on hyvin.
Janne Saarakkala

  • Työsaarekkeen koollekutsuja 2016:
    Janne Saarakkala
  • Työryhmä: Talvikki Eerola, Titta Halinen, Johanna Hammarberg, Annu Kemppainen, Iida-Maria Lindstedt, Louna-Tuuli Luukka, Maria Oiva, Janne Pellinen, Janne Saarakkala, Jonna Wikström

2016
ESITYSISKU AMMATTIYHDISTYSLIIKKEESEEN

Janne Saarakkalan ja Louna-Tuuli Luukan 20 minuutin esitysisku, joka käsittelee silpputyöntekijän mahdotonta asemaa ammattiyhdistyksissä. Se osoittaa kuinka kädetön ay-liike on silpputyöntekijän etuja ajamaan ja kysyy olisiko silpputyöläiselle lopulta edullisempaa erota ammattiyhdistyksestään.

Vuonna 2016 esitysisku toteutettiin Teatteri- ja mediatyöntekijät ry:n vuosikokouksessa 24.4. Helsingissä, SAK:n edustajakokouksessa 8.6. Tampereella ja SAK:n kutsumana SuomiAreenan Torivartissa MTV-lavalla 14.7. Porissa.

Platoninen saareke
2015–2017

Platon, Paavalinkirkko

Platonisella saarekkeella arvioimme uudelleen Antiikin kulttuurista perintöä. Saarekkeen työ koskee jokaiseen ihmissieluun kätketyviä Rakkauden mysteereitä. Rakkaus on kohtalon polku, joka johtaa meitä kohti kokemusta, ymmärrystä ja tietoa elämän kauneudesta.

Platonisella saarekkeella lähestymme kauneutta, totuutta ja hyvyyttä antiikin filosofisen ja ritualistisen perinteen näkökulmasta. Otamme länsimaisen teatterin ja sivistyksen juuret henkilökohtaisen ja kulttuurisen emansipaation välineiksi.

Sinä olet kaunis ja maailma on varjojen liikettä luolan seinällä.

2017
Platonin Valtio

Helsinki 24.–29.8.2017 · Helsingin Kalliossa asuu yhtä paljon täysivaltaisia kansalaisia kuin demokraattisen yhteiskunnan kehdossa, Antiikin Ateenassa. Siellä elänyt visionääri Platon uskoi ihmisen hyvyyteen ja asetteli tulevan eurooppalaisen yhteiskunnan kulmakiviä ja ihanteita Valtio-dialogin muotoon. Yli kaksi vuosituhatta myöhemmin demokraattinen järjestelmä kamppailee edelleen olemassaolonsa puolesta, kansalaisuuden määritelmästä kiistellään eikä hyvyyttä mainita poliittisissa keskusteluissa.

Todellisuuden tutkimuskeskuksen mysteerinäytelmä Platonin Valtio hakee teatterin paikkaa nykypoliksessa. Se ottaa Kallion kaupunginosan näyttämökseen ja antaa yleisön kuvitella itsestään yhteisön, joka asuttaa tuon näyttämön. Antiikissa teatteriin meneminen oli kansalaisvelvollisuus – voisiko se olla sitä yhä? Nykytaiteen kehykseen heitetty Valtio arvioi sitä, mitä hyvyys merkitsee meille ja miten olisimme hyviä yhdessä. Ehdotamme pyrkimystä hyvään yhteiskunnan ensimmäiseksi periaatteeksi.

Aikataulu · Platonin Valtio koostuu viidestä näytöksestä, jotka esitetään peräkkäisinä päivinä (sisältäen yhden välipäivän) ajalla 24.–29.8.2017. Teokseen osallistuu kahdenkymmenenyhden hengen yleisö, jonka jäsenet toimivat kansalaisten roolissa. Näytös näytökseltä he kontemploivat yhteistä hyvää ja sitä, miten hyvä valtio muodostetaan oikeudenmukaisesti. Mysteerinäytelmän keskiössä on siis sen yleisö, tai kuten sitä tämän esityksen kehyksessä paremmin sopii kutsua, kansa ja sen edustajat.

Näytös I – TORI

To 24.8. klo 10 Hakaniemen tori · Tori on kaupungin ydin. Se oli Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden, polisten, julkinen kokoontumispaikka. Kaupunki ympäröi toria, jolla käsiteltiin niin poliitiikan, hengellisyyden, taiteen kuin urheilunkin kautta yhteisöllistä elämää. Ensimmäisessä näytöksessä kansalaiset johdatetaan esityksen maailmaan ja hyvän valtion kysymyksen äärelle. Sitä seuraavissa kolmessa näytöksessä tuota kysymystä tutkitaan ja syvennetään kolmesta eri näkökulmasta.

Näytös II – RUUMIS

Pe 25.8. klo 21.15 Helsinginkadun uimahalli · Me synnymme kehoista, jaamme yhteiset tilamme muiden kehojen kanssa ja käymme jatkuvaa neuvottelua niiden välisistä rajoista. Toisessa näytöksessä syvennymme siihen, miten olla yhdessä kehoina?

Näytös III – SIELU

La 26.8. klo 15.30 Paavalin kirkko · Niin ihmiset kuin yhteiskunnatkin ovat aina etsineet suhdettaan itseään suurempaan. Kolmannessa näytöksessä kuuntelemme sitä, miten olla yhtä henkeä?

Näytös IV – MIELI

Su 27.8. klo 18.30 Kallion kirjasto · Ruumiin ja hengen yhteys muunnetaan konkreettisiksi rakenteiksi mielen kautta. Neljännessä näytöksessä etsimme sitä, miten ajatella yhdessä?

Näytös V – VALTIO

Ti 29.8. klo 19 Valtimonteatteri · Viidennessä näytöksessä kansan edustajat astuvat teatteriin ja ottavat sen käyttöön politiikan areenana. He saavat vallan avaimet ja antavat näyttämölle ja katsomolle sen merkityksen, joka niille tässä ja nyt kuuluu.

Aiemmat esitykset

Trialogi II: Ruumis, mieli ja henki oli kolmiosainen esoteerinen esitys, joka etsi yhteyttä kaupungin myyttiseen voimaan Helsingin Kalliossa ja valmisteli Platonin Valtio -mysteerinäytelmää. Esitys toteutettiin Helsingissä keväällä 2017 suljetun ryhmän kesken.

Platonin luola oli kuusipäiväinen mysteerinäytelmä kahdeksalle protagonistille, kolmelle jumalalle ja kuorolle. Jumalat – Afrodite, Apollon ja Dionysos – johdattavat protagonisteja rakkauden mysteerien äärelle. Kahdeksan protagonistia ovat viikon mittaiseen prosessiin sitoutuneita yleisön jäseniä, jotka matkaavat kohti totuutta. Kuoro – muu yleisö – voi saapua luolaan seuraamaan protagonistien matkaa milloin tahansa ensimmäisen viiden päivän aikana. Teos huipentuu ritualistisiin juhliin, jotka ovat avoimet vain protagonisteille.

Protagonistien matka rakentuu neljästä näytöksestä, joista kolme ensimmäistä ovat henkilökohtaisia kohtaamisia jumalten kanssa. Ensimmäinen näytöksessä, Afroditen Varjoissa, protagonisti tekee valinnan. Toisessa näytöksessä, Dionysoksen Varjoissa, hän rakentaa portin. Kolmannessa näytöksessä, Apollonin Varjoissa, hän harjoittelee todelliseksi tulemista. Neljännessä näytöksessä, Luolassa, protagonistien yhteisö kerääntyy yhteen, vapauttaa tosiminänsä ja juhlii rakkauden voittoa.

Dome of Visions on futuristi ja arkkitehti Buckminster Fullerin ideoihin pohjautuva väliaikainen kulttuuritila, jonka kautta kokeillaan ja kehitetään uusia kestäviä mahdollisuuksia luoda kaupunkikulttuuria ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Trialogi I: Apollon, Hermes ja Dionysos oli taidenäyttely, jossa kolme arkkityyppistä voimaa kävivät dialogia Galleria Oksasenkatu 11:ssä Helsingissä 2015. Näyttely valmisteli Platonin Luola -mysteerinäytelmää.

Platonin pidot oli kahdeksanpäiväinen mysteerinäytelmä, joka sai ensi-iltansa Teoreettisen teatterin konferenssissa New Yorkissa vuonna 2013.


  • Työryhmä: Maria Oiva, Jani-Petteri Olkkonen, Tuomas Laitinen ja Visa Knuuttila

Ei-inhimillinen saareke
2016, 2017

Ei-inhimillinen saareke
Ei-inhimillinen saareke oli kaksivuotinen esitystaiteellinen tutkimusprojekti, jossa ei-inhimillisiä olentoja lähestyttiin potentiaalisina esityksen tekijöinä, ja jossa työskentely tapahtui paitsi yhteistyössä heidän kanssaan myös mahdollisimman pitkälti heidän ehdoillaan.

Työskentelyn lähtökohtana olivat seuraavat kysymykset: Minkälaisia esityksiä syntyy, jos tekijöinä ovat ihmisen sijaan elottomat ja elolliset olennot? Miten nämä esitykset muuttavat käsitystämme ja kokemustamme todellisuudesta? Minkälaisia ajattelu- ja toimintatavan muutoksia ei-inhimillisten olentojen kanssa tehtävä taiteellinen yhteistyö edellyttää, ja miten ne uudistavat esittävän taiteen konventioita? Minkälaisia esiintymisen, katsomisen ja osallistumisen tapoja ei-inhimillinen ehdottaa ja mahdollistaa? Voiko esitys tapahtua täysin ilman inhimillisten tekijöiden väliintuloa?

Käytännössä työskentely koostui jatkuvasta esityksellisestä tutkimuksesta ja tutkimuksen pohjalta toteutettavista, ihmisyleisölle avoimista esityksistä ja tapahtumista. Se jakautui kolmeen vaiheeseen, joista kukin antaa ei-inhimillisille toimijoille ja tekijyyden muodoille yhä enemmän tilaa siirtäen ihmiset vähitellen toiminnan keskipisteestä periferiaan.

Ensimmäisessä, keväällä 2016 toteutetussa vaiheessa työryhmä lähestyi ei-inhimillisiä olentoja mahdollisina yhteistyökumppaneina ja kanssatekijöinä; järjestimme kevään aikana viisi julkista tapahtumaa, joista kukin lähestyi lajienvälistä yhteistyötä eri näkökulmasta. Toisessa, syksyllä 2016 toteutetussa vaiheessa työskentelyn lähtökohtana oli esityksen potentiaalinen tapahtuminen jonkin muun kuin ihmisen aloitteesta; sen puitteissa järjestetyissä tapahtumissa tutkittiin paitsi ei-inhimillisten olentojen tapaa esiintyä myös ihmisen tapaa osallistua näihin esityksiin. Tammikuussa 2017 siirryimme kolmanteen vaiheeseen, jossa tutkimme esityksen mahdollista tapahtumista vailla ihmisen osallisuutta.

27.–28.05.2017 järjestimme Eskuksella kaksipäiväisen seminaarin, joka kokosi saarekkeen puitteissa viimeisten puolentoista vuoden aikana esiin nousseita kysymyksiä ja esityksellisiä lähestymistapoja yhteen. Seminaari koostui ei-inhimillisistä ja lajienvälisen yhteistyön myötä syntyneistä esityksistä sekä ei-inhimillistä esitystä, tekijyyttä ja ei-inhimillisen parissa tehtävän esityksellisen työskentelyn vaikutusta koskevista keskusteluista.

The Nonhuman Island was a two-year performative research project that approached nonhuman beings as potential performance makers, proposing to not only collaborate with them but also create the working structures and the performances on their terms.

The project delved into the following questions: What kinds of performances emerge, if the makers consist of other than human beings? How do these performances change our perception and experience of reality? What kinds of changes do our ways of thinking and working need to go through in order for us to collaborate artistically with nonhuman beings, and how do these changes challenge the conventions of performing arts? What are the ways of performing, spectating and participating nonhuman beings might suggest and enable? Can a performance happen without any human intervention or contribution?

The two-year working process was divided into three phases, each of which made more space for nonhuman agencies and forms of authorship. In 2016, it consisted of an ongoing research process and a series of events that were open to human and nonhuman participants alike: in the spring, we approached nonhuman entities and life forms as possible collaborators whereas in the fall, we looked both into their ways of performing and initiating performative situations and into the resulting forms of spectatorship and participation.

Dada 99
2016

Dada99, Riihimäki
Todellisuuden tutkimuskeskus paneutuu Dadaan ja riihimäkeläiseen todellisuuteen loppukevään 2015 aikana. Riihimäen Teatterin residenssissä tehdään esitys, jolla ennakoidaan niin teatterin kuin avantgardeliikkeenkin lähestyviä juhlavuosia. Todellisuuden tutkimuskeskuksesta taiteilijat Johanna Hammarberg ja Maria Oiva perustavat Riihimäen Teatterin näyttämölle Kabaree Voltairen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Cabarét Voltaire Zürichissä tarjosi turvapaikan taiteilijoille. Mielikuvitukselliset Dada-iltamat syntyivät 1916 vastapainoksi sodan apealle ilmapiirille. Ensi vuonna tästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Myös Riihimäen Teatterilla on vuonna 2016 aihetta juhlaan, sillä teatteri täyttää tuolloin 70 vuotta. Tänä syksynä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Dada 99 Riihimäki -esitys tarjoaa riihimäkeläisille maistiaisia tulevista juhlista sekä paikan keskustella elämän tärkeistä teemoista – dadaillen, pilke silmäkulmassa. Esityksessä yleisö pääsee lavalle, kahvilan asiakkaiksi – ja leipomaan yhteistä pullaa.

Dada 99 Final

Riihimäen Kabaree Voltairessa tarjoillaan paljon kahvia sekä dadaistisia leipomotuotteita. Kabareessa vierailevat tutut ja tuntemattomat esiintyjät arvaamattomilla ohjelmanumeroillaan sekä puheenvuoroillaan. Jokainen esityskerta on uniikki, toistumaton kokonaisuus yksittäisen aiheen ympärillä.

Dada 99 Riihimäki Ensi-ilta 5.9 Rakkaus, asiantuntijoina Olli Soini ja Sari Jokinen 10.9 Kuolema, asiantuntijana Vihtori Rämä 11.9 Unelma, asiantuntijana Saana Lavaste 17.9 Valta, asiantuntijana Sanna Saarela 18.9 Pelko, asiantuntijana Maria Säkö 3.10 Järjettömyys, asiantuntijana Janne Saarakkala 8.10 Saasta, asiantuntija varmistuu myöhemmin 9.10 Tabu, asiantuntijana Jukka Kuronen 15.10 Yhteiskunta, asiantuntija varmistuu myöhemmin 16.10 Kauneus, asiantuntijana Max Ryynänen

Dada 99 Riihimäki on Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema Todellisuuden tutkimuskeskuksen residenssi Riihimäen Teatterissa.

Seuraa projektin etenemistä ja osallistu itse: #dada99

Konsepti: Johanna Hammarberg Ohjaus: Johanna Hammarberg ja Maria Oiva

Työryhmä

Johanna Hammarberg, taiteilija Johanna Hammarberg on taiteilija ja teatteriohjaaja, kuvataiteen maisteri, festivaalijohtaja, ikuinen lisurintekijä, usein esimies, vaihtoehtopedagogiikan opiskelija sekä äiti. Hammarberg on toiminut Todellisuuden tutkimuskeskuksen toiminnanjohtajana 2013 ja TTK:n taiteilijana 2014 alkaen.

Maria Oiva, esitystaiteilija ja ohjaaja Oiva on esitystaiteilija ja ohjaaja. Hän työskentelee pääasiassa esittävän taiteen uusien muotojen sekä uuden draaman parissa. Oiva ymmärtää ettei ymmärrä todellisuutta mutta haluaa kiihkeästi muuttaa asian tilaa. Maria Oiva on toiminut Todellisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2006 (jäsenenä vuodesta 2007). Hän on ollut mukana erilaisten esityskonseptien ja tapahtumien kehittämisessä, ohjaamisessa ja suunnittelussa sekä työryhmän jäsenenä että vetäjänä. Lisäksi hän on toiminut TTK :ssa erilaisissa luottamustehtävissä. Oiva on ollut mukana muun muassa seuraavissa teoksissa: Queer Up! -etkot (2014–2015), Plato´s Symposium (2012-), Urbania -projekti (2010-), @work Network (2009) sekä Luopuminen (2008).

Lue myös blogista miten työ etenee: Read the Dada99 blog

Reality Research Center delves into Dadaism and the reality of the town of Riihimäki during a residency in the municipal theatre of Riihimäki. Artists Johanna Hammarberg and Maria Oiva set up a Cabarét Voltaire on the stage of the theatre. During the I World War Cabarét Voltaire in Zürich offered a sanctuary for artists. Imaginary Dada evenings were born in 1916 as a counterbalance for the depressing atmosphere of the war. Next year this occasion will celebrate its 100th birthday. At the same year the municipal theatre of Riihimäki also celebrates its 70th birthday.

This fall Dada 99 Riihimäki performance by Reality Research Center offers the citizens of Riihimäki samples of forthcoming party and a place to discuss the important themes of life – with twinkle in the eye. In the performance the audience is invited to the stage as customers of the Cabarét Voltaire – and to bake a bun together.

At the Cabarét Voltaire in Riihimäki we serve lots of coffee and Dadaist bakery. Known and unknown performers will visit the cabaret with unexpected performances and talks. Each performance is a unique entity around a single theme.

Dada 99 Riihimäki Premiere 5.9 Love 10.9 Death 11.9 Dream 17.9 Power 18.9 Fear 3.10 Insanity 8.10 Filth 9.10 Tabu 15.10 Society 16.10 Beauty

Dada 99 Riihimäki is Reality Research Center’s residency in the municipal theatre of Riihimäki, supported by Ministry of Education and Culture.

Follow the project and participate: #dada99

Concept: Johanna Hammarberg Direction: Johanna Hammarberg and Maria Oiva

Working group

Johanna Hammarberg, artist Hammarberg is an artist and theatre director, master of visual arts, festival director, work-in-progress licentiate, often a boss, student of alternative pedagogy and mother. Hammarberg has been the managing director of Reality Research Center in 2013 and since then worked as an artist in RRC.

Maria Oiva, performance artist and director Oiva is a performance artist and a director, working mainly with the new forms of performance art and drama. Oiva understands that she does not grasp reality, but she passionately wants to change this. She has worked with Reality Research Center since 2006 (as a member since 2007, since when she has held different positions of responsibility), and has participated in the development, direction and planning of performance concepts and events, both as a member and leader of working groups. Oiva has participated in e.g. the creation of Plato’s Symposium (2012–), the Urbania project (2010–), @work Network (2009) and Luopuminen (2008).

Jussin viimeinen nauha
2015, 2016

Jussin viimeinen nauha, väliraportti nro 1, kuvassa Jussi Johnsson

2004

”Pienenä mä toivoin, että mä olisin ollut tyttö.” JUSSIN VIIMEINEN NAUHA – väliraportti No. 1 on videoinstallaatio miehen tiestä viimeisen kahdentoista vuoden läpi. Teoksen materiaalina ovat näyttelijä Jussi Johssonin keholliset muutokset ja hänen lausumansa Bo Carpelanin runon tulkinnat vuosilta 2004–2015. Teos on suunnattu kaikille, jotka pohtivat ajan kulua, ikääntymistä, elämänvalintoja ja niiden näkymistä kehossa.

2005

”Eräs nainen on pyytänyt, että mä rupeaisin sen lapsen isäks.” Teos on ensimmäinen välikatsaus Johnssonin ja teatteriohjaaja-esitystaitelija Janne Saarakkalan ideoimasta ja pitkällä aikavälillä syntyvästä esityssarjasta, joka on saanut innoituksensa Samuel Beckettin näytelmästä Viimeinen ääninauha. (Krapp’s Last Tape, 1959) Vuodesta 2004 lähtien Johnsson on kertonut säännöllisesti kerran vuodessa kameralle kehonsa tilasta ja lausunut aina saman Carpelanin runon ”Ei meitä aika muuta vaan tila”. Kuvaussessioita jatketaan vuosittain suunniteltuun viimeiseen ensi-iltaan saakka vuoteen 2036. Sitä ennen kertyneestä materiaalista julkaistaan esityksellisiä välikatsauksia.

2014

”Mä oon jopa harkinnu itsemurhaa.” Jussin viimeinen nauha – Väliraportti no.1 videoinstallaatio on ollut esillä Helsingissä Esitystaiteen keskuksessa (http://www.esitystaide.fi/eskus) lokakuussa 2015 ja Myymälä2-galleriassa (http://www.myymala2.com/?page_id=3177) huhtikuussa 2016. Teos kuului myös Ars Auttoinen -kesänäyttelyyn Padasjoella 24.6.–7.8.2016.

Teoksessa on englanninkielinen tekstitys ja se on tilattavissa vierailulle haluttuun näyttelytilaan Todellisuuden tutkimuskeskuksesta.

Katso traileri: JUSSI’S LAST TAPE – waypoint report No. 1