Taidevankila – Toisenlaiset olosuhteet
2014, 2015

Taidevankila

Työskenteletkö olennaisen kanssa? Onko sinulla aikaa ajatella sitä, mikä on taiteessasi tärkeintä? Olisiko parempi, jos joku pakottaisi sinut siihen?

Taidevankila on Todellisuuden tutkimuskeskuksen uudenlainen askeettinen taiteilijaresidenssi, joka lainaa muotonsa vankilalta. Se on eristykseen, ärsykkeiden vähentämiseen ja askeesiin perustuva esitysympäristö, jonka tarkoituksena on vaikuttaa voimaannuttavasti osallistujien taiteelliseen työskentelyyn, mahdollisesti keskittyneisyyttä, kiireettömyyttä ja luovuutta lisäten. Tämän vuoden Taidevankila-residenssijakso järjestettiin 1.–14.6.2015.

Haku Taidevankilaan oli auki kaikille 1.–30.4.2015. Saamattomuutensa, keskittymisvaikeutensa, puutteellisen ajanhallintansa tai jonkin muun taiteelliseen työskentelyyn liittyvän ongelmansa tunnusti kokonaisuudessaan 27 hakijaa.

Taidetuomioistuin järjesti oikeudenkäynnit Esitystaiteen keskuksella 30. ja 31.5.2015. Oikeudenkäynnissä hakijan tunnustus vahvistettiin ja hakija tuomittiin omaa tarvettaan vastaavaksi ajaksi Taidevankilaan. Hakijalla oli mahdollisuus itse anoa tarpeelliseksi katsomiaan olosuhteita rangaistuksensa suorittamiselle. Rangaistus oli mahdollista kärsiä joko yksilö-, pari- tai ryhmävankeutena. Tämän lisäksi hakijan oli mahdollista määritellä tietyissä puitteissa muita rangaistuksen reunaehtoja: kuten ruokavalion, ulkoilumahdollisuudet, työ- ja/tai ruokapalvelun, yhteisruokailun, saniteettikäytännöt, sekä sallitun teknologian määrän.

Taidevankila – Askeettinen residenssi | The Art Prison – Ascetic Residence from Todellisuuden tutkimuskeskus on Vimeo.

Seuraava Taidevankila järjestetään kesäkuussa 2016. Haku sinne avataan huhtikuussa 2016.

Esseisti Antti Nylén kirjoitti vankeudestaan:

Taidevankilan prototyyppi järjestetiin huhtikuussa 2014. Lue täältä vartijoiden ja vankien merkintöjä ja ajatuksia vankeuden ajalta. Ensimmäinen Taidetuomioistuimen istunto järjestettiin pitkänä perjantaina 18.4.2014, jolloin kahdeksan taiteilijaa tuomittiin taidevankeuteen. Taidevankilan ensimmäinen kokeilu päättyi 25.4.2014. Tunnelmia vankilasta:

Työryhmä:

Tutkimusvastaava: Eero-Tapio Vuori, teatteriohjaaja, esitys- ja rituaalitaiteilija
Vuori on teatteriohjaaja, esitys- ja rituaalitaiteilija, joka on erikoistunut ihmisen tajuntaa, unia, kuolemaa ja arkaaista maailmankuvaa käsittelevien esitysten ohjaamiseen. Hänen tavaramerkkinsä ovat teatterin valtavirrasta poikkeavat, uudenlaiseen esityskieleen ja ajatteluun perustuvat teokset. Vuori on värikkään uransa aikana työskennellyt ohjaajana sekä kiinnitettynä ohjaajana perinteisessä teatterissa (Kajaanin kaupunginteatteri), että freelancerina kokeellisten esitysmuotojen parissa (Todellisuuden tutkimuskeskus, Kiasma-teatteri, Kuriton Company, Teatteri Naamio ja Höyhen). Lisäksi hän on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt ja opettanut teatteria Mosambikissa. Tällä hetkellä hän toimii ohjaajantyön lehtorina Teatterikorkeakoulussa. Vuori on Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsen.

Jarkko Partanen, koreografi-tanssitaiteilija
Partanen on helsinkiläinen koreografi ja esiintyjä, joka valmistui vuonna 2012 Teatterikorkeakoulusta, Koreografin maisteriohjelmasta. Ennen tätä hän on opiskellut Labanissa, Lontoossa ja MA SODA – ohjelmassa, Berliinissä. Hän työskentelee kehojen, koreografian ja yhteiskunnallisten ilmiöiden kanssa. Partasen koreografista tuotantoa on esitetty suomessa mm. Zodiak – Uudentanssin keskuksessa. Hänen maisterin lopputyönsä Kommandobiisi aka Space Invaders on kiertänyt sekä suomessa että ulkomaalaisilla festivaaleilla (Helsinki, Tallinna, Amsterdam, Porto, Hanko, Pyhäjärvi 2012–2013). Partanen on ollut Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen vuodesta 2011.

Linda Priha, tanssitaiteilija
Priha on tanssija ja koreografi sekä tanssin ja esitystaiteen monityöläinen. Hän on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008. Prihan työskentelyssä keskeistä on kokonaisvaltainen kehollisuus ja ihmisyys sekä vallitsevien todellisuuskäsitysten ja olemassaolon tapojen haastaminen niin taiteessa kuin yksityisenä ihmisenäkin. Prihan viimeisin oma teos on cycles per second koreografia ja tällä hetkellä hän työskentelee esiintyjänä drag-taidetta tutkivassa Just Queens -teoksessa. Omien soolo- ja ryhmäkoreografioiden lisäksi Priha on toiminut esiintyjänä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa sekä tanssijana mm. Jouni Järvenpään, Tomi Paasosen, Jyrki Karttusen, Pipaluk Supernovan ja William Petit’n koreografioissa. Lisäksi Priha on yksi Vivarium kollektiivin perustajajäsenistä ja kirjoittaa tanssista tanssin verkkolehteen liikekieli.com’iin. Priha on yksi Skiing on skin-festivaalin järjestäjistä Suomessa ja opettaa kontakti-improvisaatiota monilla festivaaleilla ympäri maailmaa.

Talvikki Eerola, teatteri-ilmaisun ohjaaja, esitystaiteilija
Talvikki Eerola (s. 1988) on vuonna 2012 Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaaja, jolla on laaja kokemus esittävän taiteen kentältä. Hän työskentelee aktiivisesti produktioissa näyttelijänä, tanssijana ja muusikkona. Esiintymistyön lisäksi Eerola opettaa teatteri-ilmaisua lapsille ja aikuisille. Vuonna 2012 Eerola perusti ryhmän, joka tekee kaupunkitilaan sijoittuvia kaupunkilaisia osallistavia esityksiä, joissa yhdistyvät musiikki, teatteri ja tanssi. Eerola esiintyy laulajana ja pianistina trio-kokoonpanossa, jossa hän myös sanoittaa ja säveltää. Vuodesta 2012 lähtien Eerola on ollut esitystaiteen ryhmä Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen. 2012–2013 Eerola on mukana tutkimussuunnitelmassa Utooppinen todellisuus (projekteissa Lasten valta ja Utopiakonsultaatio), jossa hän toimii esiintyjänä, työpajaohjaajana ja menetelmien kehittäjänä.

Janne Pellinen, ohjaaja
Janne Pellinen on helsinkiläinen teatteriohjaaja, esitystaiteilija ja lakimies, joka suorittaa parhaillaan ohjaajan maisteriopintojaan Teatterikorkeakoulussa. Hänen työnsä keskiössä ovat eetoksen, kielen ja ja kaipuun teemat, ja työssään hän on yhdistellyt teatteria, dokumentaarisuutta ja installaatiotaidetta. Hänen viimeisiä ohjauksiaan ovat En natt i mörkret – på spaning efter kärlekens vildaste stränder Teatteri Takomossa, Kansallisteatterin kiertue-ohjelmistoon kuuluva monologiesitys Putoava mies sekä Danten Kiirastuli Todellisuuden tutkimuskeskuksessa. Hän on ollut Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen vuodesta 2008 ja toiminut myös Esitys-lehden toimituksen jäsenenä.

Tuomas Laitinen, esitystaiteilija ja ohjaaja
Tuomas Laitinen on esitystaiteilija ja ohjaaja, jolle esitys on äärimmäisen todellinen tila. Hän työskentelee erityisesti yleisön keholliseen osallistumiseen perustuvien uusien esitysmuotojen parissa; tällä hetkellä rakkauden, lasten, kreikkalaiseen mytologian, vaistojen, rituaalin, askeesin, perheen ja ei minkään kautta. Hän on työskennellyt viimeiset kymmenen vuotta Todellisuuden tutkimuskeskuksessa ja muualla esittävän taiteen vapaalla kentällä. Laitinen on Esitys-lehden perustajajäsen ja kirjoittaa ahkerasti siihen ja muihin julkaisuihin.

Toiseuttaminen
2014, 2015

Toiseuttaminen-merkki
Valtaosa arkitodellisuudesta on yhteisten sääntöjen, sopimusten ja normien määrittelemää. Näiden yhteisesti ylläpidettyjen kehysten tarkoituksena on ensisijaisesti helpottaa ihmisten yhteiseloa ja yhteiskunnan toimintaa; samalla ne kuitenkin tuottavat yhdenmukaisuutta, toistuvuutta ja normatiivisuutta. Toiseuttamisen tutkimusryhmä näkee tässä normien muotokielessä luovuuden mahdollisuuden, mahdollisen taiteellisen kentän joka on luontainen jatke esitykselle. Se kehittää ja esittelee tekniikoita, joiden avulla yksilöiden ja yhteisöjen on mahdollista irrottautua arjen lainalaisuuksista ja löytää toisenlaisia tapoja toimia arkisen elämän keskellä. Lähestymistapa on ennen kaikkea metodinen: työryhmän ensisijaisena tavoitteena on tutkia sitä, miten voidaan tuottaa normeista poikkeavuutta sekä miten tällaisia poikkeuksia voidaan nähdä ja luoda.
Toiseuttaminen, Eroksen DNA

Toiminta rakentuu kolmen jaoksen varaan, josta kukin tutkii toiseuttamista eri näkökulmasta.

1) Rituaali: Eero-Tapio Vuori ja Jani-Petteri Olkkonen Eero-Tapio Vuori ja Jani-Petteri Olkkonen järjestävät keväällä 2015 sarjan esityksellisiä rituaaleja urbaanissa ympäristössä, joista ensimmäinen on nimeltään Eroksen ja Psykhen temppeli. Myöhemmin syksyllä toteutetaan toinen pitkäkestoisempi esityksellinen rituaalikokonaisuus.

Projektin tavoitteena on tutkia, miten aiemmin arkaaisessa ympäristössä (sauna, metsä, shamanismi) toteutettu rituaalityöskentely on siirrettävissä urbaaniin ympäristöön. Miten arkaaista tajunnallista työskentelyä ja rituaaliperinnettä on mahdollista uusiokäyttää kaupunkiympäristössä ja kontekstissa, niin että se mahdollistaa nykyihmisen ja -katsojan toisaalle siirtymisen. Tutustu rituaalitaiteeseen Rituaalitaiteen renesanssi -verkkosivulla. http://ritualartrenaissance.org/)

Eroksen DNA
Eroksen ja Psykhen temppeli -rituaaliteos
Eroksen ja Psykhen temppeli on kahdelle katsojalle kerrallaan tarkoitettu kokemuksellinen mysteerinäytelmä ruumiillisen rakkauden (Eros – Έρωτα) ja sielun (Psykhe – Ψυχή) pyhästä liitosta. Initiaatioriitin rakennetta noudattava teos sopii parhaiten pariskunnille, rakastavaisille, salarakkaille tai ihmisille, joiden välillä on voimakas eroottinen lataus. Mysteerinäytelmä valjastaa katsojien välisen eroottisen energian, kosketuksen ja toisen läsnäololle antautumisen maagis-taiteelliseen operaatioon; sisäisen tahdon voimistamiseen ja sakraalin voiman herättämiseen. Rituaali kestää 1-3 tuntia.

Esitykset: 28.3. ja 4.4. klo 18:00, 21:00 ja 24:00 (Huom! ennakkotiedoista poiketen esitys 11.4. on peruttu)

Suunnitelu: Jani-Petteri Olkkonen ja Eero-Tapio Vuori Toteutus: Jani-Petteri Olkkonen, Eero-Tapio Vuori ja Hannele Kirjavainen

2) Käsiteteknologia: Pekko Koskinen Käsiteknologian työskentely vuonna 2015 tuottaa ulostuloja aiemmin kehitettyjen muotojen kautta. Tässä alustava koonti toiminnasta vuoden kuluessa. Tapahtumia on todennäköisesti enemmän, muiden mahdollisuuksien ollessa vielä neuvottelun alla. Toteuttajina kymmenittäin tekijöitä, Pekko Koskisen koordinoidessa kokonaistoimintaa.

Culture Code (CuCo) | Kulttuurikoodi
CuColla on mahdollisuus käyttää MoKS residenssiä maaliskuussa 2015. Käytämme residenssiä kirjan viimeistelemiseen.

Royal Collegen Platform 13 saapuu Cucon vieraaksi Helsinkiin maaliskuussa, ja kokeilee kulttuurikoodia designkielenä.

CuCo tekee yhteistyötä Pixelache festivaalin kanssa syksyllä 2015. Koodia käytetään sekä festivaalin näkyvässä pinnassa että sen rakenteissa, kokeiluna ihmistoiminnan uudenlaisesta ilmaisusta.

Fiktiivinen taideyliopisto
Fiktiivinen taideyliopisto toimii yhteistyössä Taide rakenteiden välissä -järjestön kanssa. Sen tarjoamalla rahoituksella käynnistetään fiktiivisen taideyliopiston toiminta fiktiivisten strategioiden kautta toimivana ”lisäkerroksena” taideyliopistolle.

Social Space Agency (SoSA)
SoSA esittelee keväällä luovan lukemisen kulttuurimuodon (potentiaalisen osan ihmiskulttuuria jota emme koskaan päätyneet historiallisesti luomaan). Manuaali tähän fiktiiviseen kulttuuriluomukseen antaa lähtökohdat sen käyttöön ja toteuttamiseen.

Neuvottelemme Bernin kaupungin kanssa Schutzenmatten jatko-operaatiosta syksylle 2015. Toteutuksen lähtökohtana on pitkäkestoisempi kokeilutodellisuus, joka määrittää alueen ja sen toimintanormit uudella tavalla.

3) Kanssaoleminen: Saara HannulaKanssaoleminen tutkii toiseksi tulemista ja inhimillisen kokemusmaailman muuttumista suhteessa ei-inhimilliseen. Se lähestyy toisia olentoja, kuten eläimiä, kasveja, eliöitä, esineitä, taivaankappaleita ja henkiä, toiseuttamisen asiantuntijoina, jotka voivat ohjata ja opastaa ihmistä toisille olemisen tavoille ja tasoille avautumisen prosessissa. Tässä yhteydessä toiseutuminen tapahtuu ei-inhimillisen maailmaan virittäytymisen ja sille altistumisen sekä ei-inhimillisen tiedon ja ohjauksen vastaanottamisen kautta.

Työskentely koostuu ihmisten ja ei-ihmisten välisistä kohtaamisista ja kanssaolemisesta, näiden kohtaamisten puitteissa syntyneiden kokemusten muistiin kirjaamisesta, kokemusten muokkaamisesta harjoitteiksi sekä näiden harjoitteiden jakamisesta toisten ihmisten kanssa. Harjoitteet kirjataan Todellisuuden tutkimuskeskuksen blogiin, jonka kautta ne ovat kaikkien saatavilla.

Syksyllä 2015 järjestämme sarjan tapahtumia ja työpajoja, joissa ohjaamme kevään ja kesän aikana syntyneitä harjoitteita ja jaamme niiden mahdollistamia kokemusmaailmoja yhdessä osallistujien kanssa.

Työryhmä

Tutkimusvastaava: Pekko Koskinen, pelisuunnittelija Pekko Koskinen suunnittelee todellisuutta pelien muodossa, leikkien eri taiteen ja arkielämän muodoilla. Hänen kädenjälkinään on syntynyt niin fiktiivisiä uskontoja, sosiaalisen elämän muotoja, käsitteellisiä työkaluja kuin itsen suunnittelua. Monet näistä operaatioista ovat tapahtuneet arkielämän piirissä, taiteen instituutioiden ulkopuolella. Taiteeksi leimattuna, hänen työnsä kokoavat jonkin verran taiteilijan arvopääomaa, livahtaen sellaisiin instituutioihin kuin Ateenan ja Mercosulin biennaalit, Volksbühne, ja New Yorkin MoMA. Hän on tätä nykyä yksi Todellisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusvastaavista, ja jäsen YKONissa, utooppisen ajattelun toteutusryhmässä.

Saara Hannula, esitystaiteilija ja tutkija Saara Hannula on esitys- ja kuvataiteen kentillä työskentelevä taiteilija, ohjaaja ja tutkija. Hän työskentelee sekä itsenäisenä taiteilijana että yhteistyössä erilaisten työryhmien, kollektiivien ja taideorganisaatioiden kanssa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän on osallistunut lukuisten uudenlaisten esityskonseptien, yhteistyön muotojen ja osallistumisen tapojen luomiseen sekä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa että sen ulkopuolella. Saara tekee tällä hetkellä taiteellista tutkimusta Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa.

Jani-Petteri Olkkonen, ohjaaja ja rituaalitaiteilija Olkkonen on rituaalitaiteeseen erikoistunut teatteriohjaaja, esitystaiteilija ja shamanistisen metodiikan kouluttaja. Esitystaiteessa häntä kiinnostaa erityisesti välimerellisiin mysteeriperinteisiin assosioituvat suuntaukset ja niiden syväekologiset ulottuvuudet. Hän on tehnyt esityksiä vapaalla kentällä vuodesta 1996, ja on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Lontoosta. Hän toimii myös eri yhteyksissä esitysdramaturgina ja esitysdramaturgian opettajana. Taiteilijana hän pyrkii kehittämään uusia mysteeri- ja initiaatioesitysten muotoja.

Eero-Tapio Vuori, teatteriohjaaja, esitys- ja rituaalitaiteilija Vuori on teatteriohjaaja, esitys- ja rituaalitaiteilija, joka on erikoistunut ihmisen tajuntaa, unia, kuolemaa ja arkaaista maailmankuvaa käsittelevien esitysten ohjaamiseen. Hänen tavaramerkkinsä ovat teatterin valtavirrasta poikkeavat, uudenlaiseen esityskieleen ja ajatteluun perustuvat teokset. Vuori on värikkään uransa aikana työskennellyt ohjaajana sekä kiinnitettynä ohjaajana perinteisessä teatterissa (Kajaanin kaupunginteatteri), että freelancerina kokeellisten esitysmuotojen parissa (Todellisuuden tutkimuskeskus, Kiasma-teatteri, Kuriton Company, Teatteri Naamio ja Höyhen). Lisäksi hän on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt ja opettanut teatteria Mosambikissa. Tällä hetkellä hän toimii ohjaajantyön lehtorina Teatterikorkeakoulussa. Vuori on Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsen.How does one detach oneself from everyday reality? How does one get off the beaten track and leave common conditions and the paths of normality behind to get somewhere else? Where could one find such tracks and how one could create them?

Othering studies how bodily awareness and a person’s existence in the world can be changed, and what kind of means could be developed to serve this purpose.

Apart from the research it also creates different performative, ritual, bodily and conceptual techniques to help people find other ways of being. The techniques are applied in different contexts and included as part of the life of different people and communities. The project consists of a two-year development programme and performances and applications based on this.

The project has three different starting points: ritual, concept-technology and practice.

1) Ritual: Eero-Tapio Vuori and Jani-Petteri Olkkonen During spring 2015 Eero-Tapio Vuori and Jani-Petteri Olkkonen will organize a series of performative rituals in an urban environment called The Temple of Eros and Psyche. The aim is to study how rituals that have been previously carried out in archaic environments (e.g. sauna, forest rituals, shamanism) can be brought to an urban environment. How can archaic cognitive processes and traditional rituals be recycled in the context of the city in such a way that it enables participants to make a transition to another state of being? Check out the website of Ritual Art Renaissance for more info.

The Temple of Eros and Psyche – ritual performance Temple of Eros and Psykhe is a ritual performance and mystery play for two persons at a time. It is an experience about the sacred union of physical love (Eros – Έρωτα) and soul (Psykhe – Ψυχή).

The ritual performance follows the structure of an initiation rite, and is suitable for couples, lovers, secret lovers or persons who feel a strong erotic attraction/tension between them. The mystery play harnesses the erotic power into a magical-artistic operation. Touching and surrendering to the presence of the other between the two participants is used to strengthen one’s inner will and awakening sacred power.

Each couple can stay in the ritual from one to three hours.

Performances: 23.8. and 4.4. at 18:00, 21:00 and 24:00

Concept: Jani-Petteri Olkkonen and Eero-Tapio Vuori Execution: Jani-Petteri Olkkonen, Eero-Tapvio Vuori and Hannele Kirjavainen

2) Concept-technology: Pekko Koskinen During Utopian Reality and his project on self-design Pekko Koskinen developed various methodological means to adopt a creative relationship with one’s own life. The process has opened up the possibility to use a similar kind of methodological approach towards the whole field of culture: instead of our inner thoughts we orient towards our common reality and social structures.

Over the following two years we will search for an answer to the question: with what kind of ”brushes” can we paint the basic structures of our culture, and how can these created structures be shared? The project is actively searching for opportunities to experiment with our everyday reality, as well as the means to publish and present the results of the experiments. The project’s dialogue with traditional culture is facilitated by these publications and presentations. Presentations and publications can be in the form of speeches, posters, street campaigns or Internet messages, depending on what suits the project best.

Social Space Agency – SoSA was founded as part of the activities of Concept-technology during year 2014. SoSA will continue operating during the year 2015. More info about SoSA (http://www.socialspaceagency.org/).

3) Being-with: Saara HannulaBeing-with investigates the process of becoming other in relation to the nonhuman. It approaches nonhuman beings, such as animals, plants, microbes, objects, celestial bodies and spirits, as experts who can guide us human beings as we open towards other ways and levels of being. In this context, othering happens as we attune ourselves to the nonhuman world and become receptible to the knowledge and guidance it may grant us with.

In the course of the working process, we will encounter nonhuman beings, reflect on the experiences that emerge during the encounters, turn the reflections into exercises and share them with others. The exercises will be published on the RRC blog.

In Fall 2015, we will organize a series of events and workshops, where we will guide some of the exercises that have formed during the spring and summer, and share these emergent experiential worlds with the participants.

Working group

Head of research: Pekko Koskinen, game designer Pekko Koskinen designs reality through the form of games, playing around with various forms of art and everyday life. His works have included fictional religions, social forms, conceptual tools and self-designs. Many of these have taken place within life at large, outside art institutions. Within the field of sanctified arts, his work has infiltrated several institutions offering modest artistic capita, such as Athens and Mercosul Biennials, Volksbühne and NY MoMA. He’s currently one of the research administrators of Reality Research Center, and a member of YKON: an advocacy group for utopian thought.

Saara Hannula, performing artist Saara Hannula is a Helsinki-based performing artist, researcher and educator. She works both as an independent artist and in collaboration with various working groups, collectives and organizations, such as the Reality Research Center, HIAP, Baltic Circle, Kiasma Theatre and the SenseLab (CAN). She is currently conducting her doctoral research at Aalto ARTS with a focus on the potentiality of performative events and environments. During the past ten years, she has been involved in the creation of a number of experimental performance concepts to enable new forms of collaboration, participation and co-composition between human as well as nonhuman beings

Jani-Petteri Olkkonen, director and ritual artist Olkkonen is a director and ritual artist who specialises in mythological art. In performance art he is interested in the roots of performance in Greek mystery plays and archaic tragedy, and he also teaches classical performance dramaturgy. He has a life-long relationship with rituals, especially shamanism, working with runes and western traditions of ceremonial magic.

Eero-Tapio Vuori, theatre director, and performance and ritual artist Vuori is a theatre director, performance and ritual artist who specializes in performances that deal with people’s cognition, dreams, death and archaic worldviews. His trademark is alternative performances which are based on a new kind of performance language and way of thinking. During his career Vuori has worked as both a director within traditional theatre and as a freelance performance artist among experimental forms of performance. He has also produced and taught theatre in Mozambique for over ten years. He is currently working as a lecturer in directing at the Theatre Academy of Helsinki. Vuori is a founding member of Reality Research Center.

Lasten valta
2012–2014

Lasten valta - kuvituskuva

Lasten valta -hanke tutkii lasten kokemusta vallasta ja sitä, millaisen todellisuuden lapset rakentaisivat, jos valta annettaisiin heille. Hanke toteutetaan esityksellisinä työpajoina, ja se soveltuu kaikenikäisille lapsille ja nuorille; niin päiväkotiin, ala-asteelle kuin yläasteellekin.
Lasten valta on soveltavan taiteen perinteeseen asettuva taiteellis-pedagoginen konsepti, joka tutkii lasten kokemusta vallasta. Sen lähtökysymyksenä on, millaisen todellisuuden lapset rakentaisivat, jos valta annettaisiin heille. Lasten valta perustuu Todellisuuden tutkimuskeskuksessa kehitetyille kokeellisen esitystaiteen metodeille, joita muokataan lasten ja nuorten käyttöön todellisuudella kokeilemisen pedagogiikaksi.

Menetelmällisenä runkona Lasten vallassa ovat esityksellisiksi muodoiksi kutsutut dramaturgiset kehykset, joiden puitteissa sovelletaan erilaisia muunneltavia harjoitteita. Näistä perustyökaluista muodostuu prosessi, jossa (1) vallasta kysyminen johtaa (2) vallan tutkimiseen ja kokeilemiseen ja lopulta (3) vallan esittämiseen. Prosessin tuloksena syntyy mahdollisuus tunnistaa valta, ottaa se haltuun ja muunnella sitä. Lapselle muodostuu myönteinen kokemus vallasta niin oman sijoittumisen välineenä kuin yhteisessä turvallisessa maailmassa virtaavana ja kaikille kuuluvana voimana.

TYÖPAJA

Lasten valta -menetelmää toteutetaan kouluissa, päiväkodeissa tai vastaavissa ympäristöissä tehtävinä työpajoina. Lukuvuonna 2012-13 toteutettiin 11 työpajaa sekä yksi kesäleiri. Työpajoja järjestettiin päiväkodissa (Vironniemen päiväkoti), ala-asteella (Käpylän peruskoulu ja Snellmanin ala-aste), yläasteella (Tehtaanpuiston, Brahenpuiston ja Vesalan yläasteet sekä Käpylän peruskoulu) ja lukiossa (Helsingin yhteislyseo). Osa työpajoihin osallistuneista luokista oli erityisryhmiä: kehitysvammaisia, dysfaatikkoja sekä oppimisvaikeuksista kärsiviä nuoria. Työpajat olivat kestoltaan kahdesta kaksoistunnista seitsemään kaksoistuntiin. Lisäksi kesäkuussa järjestettiin Lapsen luonto -leiri Kajaanin Teatteritapaamisen yhteydessä taidekeskus Mustarindassa Hyrynsalmella. Kesäleiriryhmän lapset olivat 3-10-vuotiaita.

OPETTAJAN OPAS JA KOULUTUS

Syksyn 2013 työskentelemme menetelmän rakentamisen parissa. Todellisuudella kokeilemisen pedagogiikan perusteet tullaan julkaisemaan opettajille sunnattuna opaskirjana, näillä näkymin vuonna 2014. Menetelmää voidaan jatkossa myös opettaa opettajia varten suunnitelluissa koulutusjaksoissa. Ensimmäinen versio opettajille järjestetystä työpajasta toteutetaan Taikalamppu-verkoston järjestämässä HIMO4-seminaarissa Helsingissä 4.-5.11.2013.

Työryhmä: Talvikki Eerola, Tuomas Laitinen, Louna-Tuuli Luukka, Minja Mertanen, Katariina Numminen, Maria Santavuori, Risto Santavuori ja Anniina Väisänen

Children Rule studies the use of power by children. The project aims to find out what kind of reality would children create, if it was in their power. The project consists of series of performative workshops and is carried out in kindergartens, elementary and upper secondary schools.

Children Rule is a study on the use of power by children. The project asks what kind of reality would children create, if it was in their power. The project is realized as a series of performative workshops held in kindergartens and schools. Different versions of the workshop are held to different age groups: in kindergartens, in lower elementary schools and in upper elementary schools.

Each workshop consists of three interlacing phases. The starting point is asking the question of power from children: what does it mean to them and how does it manifest in their lives? Secondly the artists and children study power through excercises and experiments. Thirdly power is performed in different ways during the workshop.

Children Rule is part of the tradition of applied arts, creating applied forms of experimental theatre and live art. It is also a pedagogical experiment, aiming to a system of Pedagogics of Reality Experimentation. The first blueprint of the pedagogical system is developed during 2013.

During 2012 the first phase of the project has been executed, by organizing five workshops in schools for children and teenagers between 6-16 years, including groups of disabled children and children with learning disabilities. During the spring of 2013, the pilot workshops for the age group of 3-6 years will be started in Vironniemi kindergarten in Helsinki.

Working Group: Talvikki Eerola, Tuomas Laitinen, Louna-Tuuli Luukka, Minja Mertanen, Katariina Numminen, Maria Santavuori, Risto Santavuori and Anniina Väisänen

RMEO & ULIA –
Toisten näkeminen
2014

Rmeo & Ulia -merkki

 

RMEO & ULIAShakespeare. Villapaita. Barbie. Sotilas.

Kontti. Hulluus. Lapsi. Tšetšenia.
Eli esitys, jossa pidetään kolmea villapaitaa päällekkäin, tanssitaan tšetšeenitansseja, kun
samaan aikaan toisaalla Barbie ja Ken pussaavat 11 kertaa kolmessa ja puolessa minuutissa.
Kontissa, Suvilahden takapihalla.

Lokakuussa ensi-iltansa saavassa nykyteatteriesityksessä ohjaajan paikalle astuvat ihmiset, jotka eivät itsestäänselvästi saa puheenvuoroa Suomessa vuonna 2014. Ranja Omaheimo, Stella Sandström ja Ruslan Kantaev edustavat ulkopuolisia, näkymättömiä, toisia. Kohtauksillaan he tuovat yleisön eteen oman näkemyksensä ympäröivästä maailmasta ja valtakulttuurista.

Esityksessä William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmää käytetään välineenä näkemiselle.

“Kun kävelee kerjäläisen ohitse, leikkii ettei näe sitä, ettei ole olemassa itse. Niin ku väistää sitä katseella…”
”…Mä maalasin seiniä kotona, ja valot oli päällä tosi myöhään. Yhtäkkiä tulee tunne, että mua katsotaan. Käännyn ja katson, siellä koiranulkoiluttaja vilkuttaa. En tiedä kuinka kauan se oli seisonut siellä ja katsellut. Niin kuin oman tilan, kodin, rajat olis hävinneet ja olis julkista omaisuutta…”
”…Mun tytär lähti kouluun ja mä katsoin sen tietämättä aina ikkunasta kun se lähti, seurasin katseella niin kauan, kunnes se hävisi näkyvistä…”
”…Metrossa, tosi huvittavaa, se nainen käänsi päänsä katsoakseen pois, mutta näki ikkunasta oman peilikuvansa, ja sit sen piti leikkiä et se ei nää sitä…”
”…Näkeekö kuolleet meidät?”

Työryhmän tavoitteena on nostaa esityksen kautta näkyviin ilmiöitä ja ihmisryhmiä, jotka ovat huomaamattomia tai joista olemme vieraantuneet. Sellaisia, joita emme enää näe, esimerkiksi lapset, mielenterveyskuntoutujat ja maahanmuuttajat.

”Miten sinä näet minut, mitä sinä et näe?”

Ensi-ilta: 8.10.2014 klo 20.00
Muut esitykset:
9.10. klo 20.00
10.10. klo 20.00
11.10. klo 19.00 ja klo 22.00
12.10. klo 19.00 ja klo 22.00
14.10. klo 20.00
Paikka: Kontti Suvilahden aukiolla, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki.
Liput toimituskuluineen alkaen: 22 / 13,50 € (www.tiketti.fi)
Ryhmät vähintään 10 henkeä 10 € / hlö ja ryhmän yhteyshenkilö ilmaiseksi. Varaukset: info@todellisuus.fi.
Esitys on osa Mad Housen ensimmäisen kauden ohjelmistoa.

Lippuja saa esitysiltoina Mad Housen lipunmyynnistä Tiivistämö-rakennuksesta. Pyydämme katsojia kokoontumaan lipunmyyntiin ennen esityksen alkua. Viemme kaikki siitä yhteisesti esityspaikalle.

Yleisö on esityksen aikana ulkona, joten pukeutuminen sääolosuhteen huomioiden on suositeltavaa. Tarjolla on vilttejä, istuimia ja lämmintä juomaa!

Esitys perutaan jos sääolot ovat aivan mahdottomat. Peruuntumisesta ilmoitetaan lipun ostaneille sekä nettisivuilla ja facebookissa. Peruttuun esitykseen ostetulla lipulla saa tulla johonkin toiseen esitykseen. Jos muut esitykset eivät sovi saa rahat takaisin. Tässä tapauksessa tulee olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen info@todellisuus.fi.

OHJAAJAT
RANJA OMAHEIMO 9-vuotias lapsi
STELLA SANDSTRÖM mielenterveyskuntoutuja
RUSLAN KANTAEV paperittoman asemassa ollut tšetšenialainen

Lue ohjaajista ja heidän suunnitelmistaan TTK:n blogista

Lehdistökuvia esityksestä

Työryhmä: Talvikki Eerola, Iida-Maaria Lindstedt, Risto Santavuori, Timo Torvinen ja Tuire Tuomisto (tutkimusvastaava)
Esitysdramaturgia: Tuire Tuomisto
Äänisuunnittelu: Antero Kemppi

Työryhmä:

Tutkimusvastaava: Tuire Tuomisto, näyttelijä
Toisten näkeminen –esityksen tutkimusvastaavana toimii näyttelijä (FIA) ja esitystaiteilija Tuire Tuomisto (s.71). Hänellä on laaja-alainen kokemus nykyteatterin kentältä niin näyttelijänä kuin omien esitysten laatijana ja kansainvälisten produktioiden koolllekutsujana ja organisoijana. Tuomisto on työskennellyt vapaissa ryhmissä vuodesta 2002. Hänen viimeisimpiä töitään ovat Die Guten Leute Freiburgin Kaupunginteatteri/Club Real -ryhmä (Saksa 2013), jossa hän toimi näyttelijänä ja valmisti oman soolon esitykseen. ValtimonTeatterin Nykyhetki –festivaalille hän ohjasi ja käsikirjoitti trilogian 1.osan (2013).

Talvikki Eerola, teatteri-ilmaisun ohjaaja, esitystaiteilija
Talvikki Eerola (s.1988) on vuonna 2012 Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaaja, jolla on laaja kokemus esittävän taiteen kentältä. Hän työskentelee aktiivisesti produktioissa näyttelijänä, tanssijana ja muusikkona. Esiintymistyön lisäksi Eerola opettaa teatteri-ilmaisua lapsille ja aikuisille. Vuonna 2012 Eerola perusti ryhmän, joka tekee kaupunkitilaan sijoittuvia kaupunkilaisia osallistavia esityksiä, joissa yhdistyvät musiikki, teatteri ja tanssi. Eerola esiintyy laulajana ja pianistina trio-kokoonpanossa, jossa hän myös sanoittaa ja säveltää. Vuodesta 2012 lähtien Eerola on ollut esitystaiteen ryhmä Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsen. 2012-2013 Eerola on mukana tutkimussuunnitelmassa Utooppinen todellisuus (projekteissa Lasten valta ja Utopiakonsultaatio), jossa hän toimii esiintyjänä, työpajaohjaajana ja menetelmien kehittäjänä.

Antero Kemppi, äänisuunnittelija, muusikko
Antero Kempillä (s.1987) on vuosien kokemus niin äänisuunnittelijana, muusikkona, säveltäjänä kuin esiintyjänä erilaisissa teatteri- ja tanssiproduktioissa. Kemppi on kitaristina eri bändikokoonpanoissa ja tekee monipuolisia projekteja äänten ja musiikin parissa. Kemppi on työskennellyt paljon mm. Helsingin Kellariteatterissa ja nyt aktiivisesti kulttuuriosuuskunta Kokemon riveissä.

Iida-Maaria Lindstedt, näyttelijä
Iida-Maaria Lindstedt (s.1984) on valmistunut näyttelijäksi Pietarin Teatteriakatemiasta vuonna 2010 ja teatteri-ilmaisunohjaajaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2012. Lindstedt työskenteli 2009–2012 Kajaanin kaupunginteatterissa näyttelijänä, jonka jälkeen hän on toiminut Helsingissä freelancerina esiintyjänä, ohjaajana, opettajana ja tuottajana. Lindstedt on ollut mm. perustamassa Helsinki International Theatrea (2007), toiminut venäläisen nykyteatterin festivaalin ”Russian Nights” taiteellisena johtajana vuodesta 2010 ja kiertänyt omalla mielenterveyskuntoutujille suunnatulla runomonologillaan ”Mihin kauriit katosivat?” hoitolaitoksissa ympäri Suomea vuodesta 2011.

Risto Santavuori, kulttuuripedagogi
Risto Santavuori (s. 1954) on kirjoittaja, kulttuuripedagogi ja tajunnallisten prosessointimenetelmien kouluttaja, jonka työskentely kohdistuu todellisuuden tunnistamiseen ja sitä koskevien havaintojen ja kokemusten uudistamiseen taidetta soveltavien menetelmien ja esityksellisten lähestymistapojen avulla. Santavuori on ollut mukana Todellisuuden tutkimuskeskuksen toiminnassa vuodesta 2004 (jäsenenä vuodesta 2009.) Hän on osallistunut viime vuosien aikana lukuisten esitysten, työpajojen ja koulutusten suunnitteluun ja ohjaamiseen sekä kirjoittanut Todellisuuden tutkimuskeskuksen julkaisuihin.

Timo Torvinen, näyttelijä, teatteri-ilmaisun ohjaaja, teatteriteknikko
Timo Torvinen (s. 1981) on työskennellyt vapaissa teatteriryhmissä teatteriohjaajana, käsikirjoittajana, dramaturgina, näyttelijänä, teknikkona ja opettajana vuodesta 2004. Torvinen valmistui teatteri – ilmaisun ohjaajaksi Keski – Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2010. Hän perusti Haapaveden Opistoon Teatteri- ja elokuvataiteen ja Näyttelijantyön ja teatteritaiteen koulutusohjelmat ja toimi koulutuslinjojen vastaavana lehtorina vuosina 2009 – 2012. Syksyllä 2012, Torvinen lähti mukaan Taittuu ry:n vankilateatterin pilotointihankkeeseen ja toteutti KaleVala esityksen Ojoisten avovankilan miesvankien kanssa, joka esitettiin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa keväällä 2013.RMEO & ULIA
Shakespeare. Pullover. Barbie. Soldier.

Container. Madness. Child. Chechenya.
A performance with three pullovers and Chechenian dances meanwhile elsewhere Barbie and Ken kiss 11 times in three and half minutes.
In a container, at the backyard of Suvilahti.

In October a contemporary theatre performance becomes directed by people who are not obviously granted floor in Finland in 2014. Ranja Omaheimo, Stella Sandström and Ruslan Kantaev represent outsiders, invisible, others. Their scenes bring in front of the audience their perception of surrounding world and culture.

In the performance William Shakespeare’s Romeo and Juliet is used as a tool for seeing.

”When one passes by a beggar, one plays that one doesn’t see it, that one does not exist. Like you evade it with your gaze…”
”…I was painting walls at home really late and lights were on. Suddenly I feel that someone is looking at me. I turn and look, there someone taking out a dog is waving. I don’t know how long it had stood there and gazed. Like the boundaries of your own space, home, had disappeared and you would be public property…”
”…My daughter left for school and I looked after her always without she knowing it, I followed with my gaze as long as she disappeared from the sight…”
”…In a metro, quite funny, the woman turned her head away, but saw from the window her own reflection, and then she had to pretend that she does not see it…”
”… Do dead people see us?”

With the performance the working group wants to bring forth groups of people and phenomena, which are invisible or from which we have alienated ourselves. Such as we don’t see anymore, for example children, people recovering from mental health problems and immigrants.

”How do you see me, what don’t you see?”

Premiere: 8.10.2014 at 8 pm
Other performances:
9.10. at 8 pm
10.10. at 8 pm
11.10. at 7 pm and 10 pm
12.10. at 7 pm and 10 pm
14.10. at 8 pm
Place: Container at the yard of Suvilahti, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki.
Tickets from: 22 / 13,50 € (www.tiketti.fi)
Performance is part of the first season of Mad House.

DIRECTORS
RANJA OMAHEIMO 9 year old child
STELLA SANDSTRÖM person recovering from mental healt problems
RUSLAN KANTAEV a Chechenian who has had the status of undocumented migrant in Finland

Press photos

Performance dramaturgy: Tuire Tuomisto
Sound design: Antero Kemppi

Working group

Head of the research: Tuire Tuomisto, actress
Tuomisto (b. 1971) is an actress and performance artist. She is highly experienced in the field of contemporary theatre, both as an actress and in realizing her own projects and inviting and organizing international projects, and she has been working with independent theatre groups since 2002. Her latest works are Die Guten Leute in Freiburg City Theatre with Club Real (Germany 2013), where she performed and made her own solo, and she wrote the script and directed the first part of the Nykyhetki festival trilogy in ValtimonTeatteri in Helsinki (2013).

Talvikki Eerola, drama instructor, performance artist
Eerola (b. 1988) graduated as a drama instructor from Metropolia University of Applied Sciences in 2012. She has a wide experience in the field of performing arts and is actively working as an actress, dancer and musician. In addition to her work in performances she also teaches drama studies to children and adults. In 2012 Eerola founded a group that produces participatory performances which combine theatre, music and dance in public spaces around the city. She performs as a singer, pianist and songwriter in a musical trio, and since 2012 she has been part of Reality Research Center’s Utopian Reality project as a performer, instructor and developer of methodologies.

Antero Kemppi, sound designer, musician
Antero Kemppi (s. 1987) has years of experience as sound designer, musician, composer and performer in different theatre and dance productions. Kemppi performs as guitarist in different bands and does versatile projects with sound and music. Kemppi has worked among others in Kellariteatteri in Helsinki and at the moment in culture cooperative Kokemo.

Iida-Maaria Lindstedt, actress
Lindstedt (b. 1984) graduated as an actress from the Theatre Academy of St. Petersburg in 2010 and as drama instructor from the Arts Academy at Turku University of Applied Sciences in 2012. She worked from 2009 to 2012 as an actress in Kajaani City Theatre, and since then as a freelance performer, director, teacher and producer in Helsinki. She is one of the founders of Helsinki International Theatre (2007) and has been the artistic director of Russian Nights, the festival of Russian contemporary theatre in Helsinki, since 2010. In 2011 she began touring with her own monologue Mihin kauriit katosivat?” (Where did the deer disappear?) for mental health rehabilitators in institutions around Finland.

Risto Santavuori, cultural pedagogue
Santavuori (b. 1954) is a writer, cultural pedagogue and an instructor of methodologies for cognitive processes. His work concentrates on renewing observations and experiences of reality by applying artistic and performative methods, and he has been part of Reality Research Center since 2004 (as a member since 2009). In recent years he has participated in planning and directing various performances, workshops and training events as well as writing for Reality Research Center’s publications.

Timo Torvinen, actor, drama instructor, theatre technician
Timo Torvinen (b. 1981) has worked as a theatre director, scriptwriter, dramaturge, actor, technician and teacher in independent theatre groups since 2004. He graduated as a drama instructor from the University of Applied Sciences at Centria University of Applied Sciences in 2010. In Haapavesi Folk High School he founded the Theatre and film study and Acting and theatre art programmes, and he also worked as the lecturer of these courses during 2009 and 2012. In autumn 2012 Torvinen joined the pilot project for Taittuu Ry’s prison theatre and produced a performance with the male prisoners in Ojoinen prison. This was performed in Hämeenlinna City Theatre during spring 2013.