Tuottajat
Mika Väyrynen (Ateneum-sali)
Susanna Mansikkamaa (Todellisuuden tutkimuskeskus)
Paikka
Ateneum-sali
Ensi-ilta
17.1. klo 18
Esitykset
17.1. – 17.2.2002
Kohti keveyden teatteria
Oudon kaamea on ihmisen olemassaolo ja yhä vielä vailla mieltä: ilvehtijä voi tulla sille kohtaloksi. ~ F. Nietzsche, Näin puhui Zarathustra
,Sillä he eivät tiedä mitä he tekevät oli esityksellinen tutkimus keveyden mahdollisuudesta teatterissa. Omissa kaunokirjallisissa teoksissaan Calvino useimmiten pyrki poistamaan painoa ihmishahmoista, kertomuksen tai kielellisen ilmaisun rakenteista. Mitä olisi sama tutkimus teatterissa? Onko teatterikieli usein tylsää ja kömpelöä juuri turhan painavuutensa takia? Esitys oli esteettinen ehdotus keveyden teatteriksi, jossa aihetta lähestyttiin peilaamalla lapsuuden ja lapsellisuuden keveyttä suhteessa aikuisten “todellisen” maailman raskauteen. Calvino-series Part I : Lightness
,For they do not know what they are doing (,Sillä he eivät tiedä mitä he tekevät)
National Museum of Arts, 17.1-17.2.2002
Director: Tommi Silvennoinen. Performers: Kolina Seppälä, Marjaana Kuusniemi, Sidi Lahdenperä
A performative investigation into the possibility of lightness in theatre. How could one remove the weight which is embodied in the methods, language and expression of theatre? The rigid and heavy world of adults meets the playful and floating world of children.
Calvino-sarjan toinen osa, Nopeus Ohjaus: Janne Saarakkala
Työryhmä:
näyttelijät Jussi Johnsson, Kirsi Mustalahti ja Stig Fransman
tanssijat Sini Haapalinna ja Sunniva Huglen;
valo- ja projisointisuunnittelija Pekka Pitkänen,
äänisuunnittelija Juha Tuisku,
koreografi-tanssija Pia Karaspuro,
dramaturgi Jani Manninen
valoajot: Jouni Lähteenaho (Kiasma-teatteri)
ääniajot: Jari Kauppinen (Kiasma-teatteri)
Av-tekniikka: Mari Kujala, Matti Rautio (Kiasma-teatteri)
MIFA-logo
hp
juliste, lennäkki ja käsiohjelma: Joonas Lintera
valokuvaus: Pirje Mykkänen, Hannu Karjalainen (KKA)
Elokuva-esitys: 8.3.2002 klo 19
(Avaruusseikkailu 2001) < lue esityksen päättänyt luento
Ensi-ilta: 9.3.2002 klo 19
Esitykset: 9.3 – 27.3.
Mielen nopeutta ei voi mitata. Se ei siedä kilpailuja eikä sen tuloksia voida asettaa historialliseen perspektiiviin.
~ Italo Calvino
Maailman nopein kone oli dramatisoitu, performatiivinen luento aiheenaan ihmismielen nopeus. Luento pyrki havainnollistamaan mitä se on ja kuinka se eroaa koneen mekaanisesta nopeudesta. Luentomateriaaleina käytettiin puheen lisäksi kuvaprojisointeja, musiikkia, kontakti-improvisaatiota ja elokuvaa. Kokoavana audiovisuaalisena teemana toimi Stanley Kubrickin elokuva Avaruusseikkailu 2001 (2001: a space odyssey, 1968), josta järjestettiin yksi yleisönäytös esitysjakson aluksi. Elokuvan muotoa ja kerrontaa tarkasteltiin malliesimerkkinä calvinolaisesta mielen nopeudesta, sen sisältöä allegoriana tekniikan/välineen kehityksestä. Tulkinta päättyi profetiaan ihmisyyden suhteesta välineeseen ja tekniikkaan. Miksi mielen yksi käytetyimmistä metaforista on kone? Lue Avaruusseikkailu 2001 -luento.
Yhdistämällä pisteitä inhimillisessä avaruudessa, joilla päällisin puolin ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ihmismielellä on mahdollisuus laajentua. ~ Janne Saarakkala
Maailman nopein kone Todellisuuden tutkimuskeskus, Calvino-sarja Italo Calvino ”kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle” Työryhmä: näyttelijät Jussi Johnsson, Kirsi Mustalahti ja Stig Fransman; tanssijat Sini Haapalinna ja Sunniva Huglen; valo- ja projisointisuunnittelija Pekka Pitkänen, äänisuunnittelija Juha Tuisku, koreografi-tanssija Pia Karaspuro, dramaturgi Jani Manninen ja ohjaaja Janne Saarakkala. Kiasma-teatteri 9.3.02-28.3.02 Kuva: Pirje Mykkänen/Kuvataiteen keskusarkisto Nikon D-1 pm 08.03.02
Calvino-series Part II: Quickness
The World’s Fastest Machine (Maailman nopein kone)
Kiasma-theatre (Museum of Contemporary Arts), 8.3-27.3.2002
Director: Janne Saarakkala
On stage three actors, three dancers, a lighting designer, a dramatist and the director himself. The World’s Fastest Machine was a dramatized, performative lecture about the quickness of mind. The quickness and the hidden possibilities of mind were demonstrated, and also distinguished from the mechanical speed of a machine, the most dominating metaphor of our minds. The performance both honoured and borrowed themes from Stanley Kubrick’s classical movie, 2001: A Space Odyssey. On the stage the conventional lecturing was mixed with dance, projections, music and contact improvisation.
By combining distant, unlikely dots of human universe that seem to have nothing in common, the mind is capable of expanding. ~ Janne Saarakkala
Calvino-sarjan kolmas osa, Täsmällisyys
Esplanadin lava, Helsinki 16.4–28.4.2002
”Tämä esitys poikkeaa aikaisemmista siinä, että tässä on läsnä hiljaisuus, todellinen henkinen hiljaisuus, jota en ole aikaisemmin kohdannut.” – Eero-Tapio Vuori
Zeckett – olemisesta ja odottamisesta oli esitystaiteellinen tutkimusprojekti, joka tutki todellisuuden tiheintä osaa: nyt-hetkeä. Se oli estetiikaltaan hyvin minimalistinen ja keskittyi tähän hetkeen, liikkeen ja olemuksen pelkkyyteen, jakamattomana tekemiseen, hiljaisuuteen, tyyneen odottamiseen ja sanattomaan ilmaisuun. Esitys oli eräänlainen sisarteos Samuel Beckettin näytelmälle Huomenna hän tulee, jossa kaksi kulkuria tuskailee olemassaolon ja ajan kanssa. Tässä esityksessä tätä länsimaisen ihmisen perusproblematiikkaa lähestyttiin zen-filosofian näkökulmasta. Esitys tapahtui Espan lavalle rakennetussa kivipuutarhassa.
Calvino-series Part III: Exactitude
Zeckett – of being and waiting
Esplanadi Park, Helsinki 16.4–28.4.2002
Director: Eero-Tapio Vuori Performers: Kolina Seppälä and Ville Härkönen
Zeckett – being and waiting was a physical, psychological, spatial and aesthetical research project into the thickest part of the reality: the present moment (now). The performance was staged into a Japanese stone garden (karesansui). It was a kind of zen-like update of Samuel Beckett’s Waiting for Godot, where two poor fellows are waiting by the road side, troubled by the passing of time. In this performance time was not understood as an enemy, but as a blessing. Time flows and we must flow. That is the way of zen and all others who see the treasures of the present moment.
What sets this performance apart from others is the silence – true calmness of the spirit, of which I have never encountered before.
– Eero-Tapio Vuori
Selja Ahava ja Terike Haapoja
Galleria Leena Kuumola 26.9 – 20. 10. 2002
Teokset
1. Selja Ahava: MITÄ ON OVEN TAKANA
(kuunnelma / CD)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Selja Ahava
Äänisuunnittelu: Johanna Storm
Esittää: Janne Suutarinen
2. Terike Haapoja: POISTUITKO
(installaatio; kipsi, äänitteet)
Äänet: Kaisa Mattila ja Janne Suutarinen
Äänitys ja työstö: Johanna Storm
Äänitetty Tarkkaamo-studiolla
3. Selja Ahava: EHKÄ JOKU OLI NUKKUNUT HÄNEN SÄNGYSSÄÄN
(teksti, puulevy, valokuva)
4. Terike Haapoja: KUKA NÄKEE KUN –
(installaatio; video,kaiuttimet ja äänitteet)
Äänet: Kaisa Mattila ja Janne Suutarinen
Äänitys ja työstö: Johanna Storm
Äänitetty Tarkkaamo-studiolla
Nähty oli neliosainen teos, josta kolme osaa muodostivat gallerianäyttelyn ja kolmas oli kuunnelma. Työt olivat äänitekniikkaa hyödyntäviä tilateoksia, joissa kaikissa katsojan rooli oli erilainen. Esitys haluttiin tehdä nimenomaan kuvataiteen kontekstissa, jossa perinteisesti asiat tuodaan esille, näkyville, pyritään näyttämään. Tekstimateriaalin käyttäminen näyttelytilassa tai kuunnelman käsittäminen tilan luomisena toimivat myös väitteinä siitä, mitä esitys voi olla. Näyttelyä tai kuunnelmaa tarkastelee katsojana eri tavalla, kun ne ovat osa esityssarjaa. Katsojan rooli muuttuu; katsojasta tulee teoksen osa. Mikä/ kuka esiintyy, kun varsinainen fyysinen esiintyjä puuttuu.
Calvino-series Part IV, Visibility
Selja Ahava and Terike Haapoja
Galleria Leena Kuumola, Helsinki 26.9 – 20. 10. 2002
Works
1. Selja Ahava: MITÄ ON OVEN TAKANA
(kuunnelma / CD)
Direction and screenplay: Selja Ahava
Sound design: Johanna Storm
Performer: Janne Suutarinen
2. Terike Haapoja: POISTUITKO
(installation; plaster, recordings)
Sounds: Kaisa Mattila ja Janne Suutarinen
Sound recording and processing: Johanna Storm
Recorded at Tarkkaamo-studio
3. Selja Ahava: EHKÄ JOKU OLI NUKKUNUT HÄNEN SÄNGYSSÄÄN
(text, wooden board, photography)
4. Terike Haapoja: KUKA NÄKEE KUN –
(installation; video,speakers and sound recordings)
Sounds: Kaisa Mattila ja Janne Suutarinen
Sound recording and processing: Johanna Storm
Recorded at Tarkkaamo-studio
Visible. was an exhibition/installation in four parts. It dealt with the concept of visibility, which is central in the tradition of visual arts. What is it that is visible? How can you show something that is not there or was there? What is visible absence? Who and what is performing when there is no actual performer present? All of the pieces relied strongly on the use of sound. Also, in each piece spectator’s role and position was different.
I fear we may lose our fundamental human ability to zoom into things eyes closed, conjure up the colours and shapes from the letter on the white leaf, to think with images.
~ Italo Calvino
Calvino-sarjan viides osa, Moninaisuus l´amour absolu – kosmosonaatteja
”. . . esittää maailman sekasotkuna tai takkuna tai vyyhtenä, ilmentää sitä oikomatta vähääkään sen selvittämätöntä monisäikeisyyttä – tai pikemminkin äärimmäisen epäyhtenäisten, jokaisen tapahtuman yhdessä määräävien osatekijöiden samanaikaista läsnäoloa…”
~ Carlo Emilio Gadda
L’amour absolu -kosmosonaatteja oli fyysinen tanssin, teatterin ja kuvataiteen välimaastossa liikkuva esitys. Se on esityksellinen mysteeri, jossa rationaaliset ja irrationaaliset ainekset kulkivat käsikädessä. Se oli yhdistelmä kreikkalaista Medea-myyttiä, japanilaista butoa, bukagu-hoviteateria, kosmologiaa, poliittista lähi-historiaa ja köyhää teatteria. Tarkoitus on sitoa maailmoja vain muutamiin eleisiin. Taide elää vain asettamalla itselleen suhteettomia päämääriä! Esityksen pääasiallinen liikekieli oli buto. Se on Japanissa 1950-luvulla syntynyt avant-garde tanssiteatterin muoto. Butolle on tunnusomaista groteski ja herkkä, äärifyysinen liikekieli.
ohjaus: Pasi Mäkelä
esiintyjät: Kati Jelekäinen, Tommi Kekarainen, Pasi Mäkelä, Riikka Puumalainen, Sami Vehmersuo ja Juha Viitamäki
tuottaja: Essi Aittamaa
valot: Pietari Kienanen ja Pasi Mäkelä
puvustus: Työryhmä ja Susanna Mansikkamaa
tiedotus: Susanna Mansikkamaa
ensi-ilta: 18.10.
esitykset: 18.10. – 1.11.
Tenalji von Fersenin myllysali, Suomenlinna
Lämpiössä Reilika Landenin kuvia.
Calvino-series Part V: Multiplicity
L´amour absolu – cosmosonates
Tenelji von Fersen’s Hall, 22.10-1.11.2002.
Choreography: Pasi Mäkelä.
Dancers/physical actors: Riikka Puumalainen, Tommi Kekarainen, Sami Vehmersuo, Juha Viitamäki, Kati Jelekäinen.
L’amour absolu – cosmosonates was a strange mixture of physical theatre, dance, and visual arts. In this performance rational and irrational, the Greek myth of Medeia, Japanese butoh dance and bukagu theatre, cosmology, poor theatre, political history and present zeitgeist were all mixed into an enchanting experience.
‘…how to present the world as a mess or angle, how to express it without simplification of its multiplicity – or it’s ultimate non-consistent presence’
~ Carlo Emilio Gadda
Calvino-sarjan VI osa: johdonmukaisuus
Työpajoja, demonstraatioita ja esitelmiä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Calvino-esityssarjasta Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyönlaitoksella 16.- 17.12.2002. Osallistujina Näyttelijäntyönlaitoksen sekä Draama-linjan oppilaat.
16.12. klo 10 – 18
I osa: keveys: , SILLÄ HE EIVÄT TIEDÄ MITÄ HE TEKEVÄT
Vetäjinä ohjaaja Tommi Silvennoinen, näyttelijät Sidi Lahdenperä ja Kolina Seppälä
II osa: nopeus: MAAILMAN NOPEIN KONE
Vetäjinä ohjaaja Janne Saarakkala, koreografi Pia Karaspuro, dramaturgi Jani Manninen ja tanssijat Sini Haapalinna ja Sunniva Huglen
III osa: täsmällisyys: ZECKETT
Vetäjinä näyttelijät Ville Härkönen ja Kolina Seppälä
17.12. klo 10 – 17
IV osa: näkyvyys: NÄHTY.
Vetäjänä dramaturgi Selja Ahava
V osa: moninaisuus: L’AMOUR ABSOLU – kosmosonaatteja
Vetäjänä koreografi Pasi Mäkelä
